L. M. Montgomery: Pieni runotyttö

L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö (WSOY, ) oli minulle lähes 'pakollista' luettavaa Nostalgiset nuortenkirjat -haasteeseen. Runotyttö-sarja oli minulle erittäin rakas kirjasarja silloin joskus, ja pidin luonteikkaasta Uuden kuun Emiliasta enemmän kuin saman kirjailijan Vihervaaran Annasta. Lukiessani sarjan ensimmäistä osaa vuosien jälkeen uudestaan voin vain todeta, että klassikko on pitänyt pintansa - nostalgia-arvo on edelleen täyden viiden Goodreads-tähden arvoinen. Mitä kirjasta nousi esille uusintalukukierroksella numero n?

Muistan ihailleeni Emilian päiväkirjaa - eli hänen kirjeitään kuolleelle isälle. Siinä missä omat päiväkirjayritelmäni lopahtivat aina viimeistään viikon kirjoittelun jälkeen, Emilia vuodattaa elämänsä tapahtumia ja tunteitaan isälleen sivutolkulla, ja kirjeluettelot täyttyvät hurjaa vauhtia. En tosin taida tietää vieläkään, millaisia ne kirjeluettelot oikeasti ovat.

Ilse oli muistini mukaan kiinnostava hahmo, ja sellainen hän oli uusintakierroksellakin. Villi tyttö, jolla on upeat hiukset ja välinpitämätön isä. Ilsen äidin kohtalo selviää kirjassa merkillisellä tavalla, ja se on eräs esimerkki siitä, miten Runotytöissä toisinaan pikkuriikkisen kurotellaan arkirealismin tuolle puolen. Ilse ei ole mikään siloteltu, hyveellinen 'paras ystävä', vaan särmikäs vahvaluonteinen tyttö. Pieni runotyttö ei yleensä sorru imelyyksiin, mutta Ilsen tarinan päätös oli vahvasti siihen suuntaan kallellaan. Suotakoon se kovia kokeneelle Ilselle.

Kirjan henkilögalleria on muutoinkin hieno aikuislukijan näkökulmasta: alkoholismista kärsivä opettaja eli herra Carpenter, Pönttöselkä-Priest, jäyhä Elisabet-täti, kaivoon pudonnut Jimmy-serkku, Teddyn omistushaluinen äiti. Sivuhenkilöissä riittää erikoisia persoonia, jotka ovat lähes yhtä kiehtovia kuin Emilia. Arvelen, että vivahteikkailla sivuhenkilöillä on oma osuutensa siihen, miksi pidin tästä kirjasta niin paljon nuoruudessani - Emilia ei elä vaaleanpunaisessa kiiltokuvamaailmassa.

Kirjailija, taiteilija, näyttelijä - melkoinen ystäväkolmikko (Emilia, Teddy, Ilse) kirjaan on sattunut, mutta silti kenenkään taitoja ei liioitellusti ylikorosteta tai hehkuteta, vaan niitä tuodaan esille muiden tapahtumien ohella. Emilian kirjoitusharrastus on tietenkin keskeisesti esillä, mutta  yllättävän paljon kirjaan mahtuu muutakin.

Runot. Vaikka kirjasarjan suomenkielinen nimi on Runotyttö ja runoja on mukana sarjan avausosan sivuilla, en ollut niistä sen innostuneempi nyt kuin aiemminkaan. Emilian päiväkirjakirjoittelut ja romaaniviritelmät ovat jääneet muistiini paremmin kuin säkeet. Muistelen yhden hänen romaaninsa kokeneen melkoisen kovan kohtalon, mutta se juonenkäänne ei tullut vastaan tässä ensimmäisessä osassa.

Pieni runotyttö on edelleen hieno kirja, ja harmittelen, että minulta on mennyt täysin ohi kirjoista vuonna 2005 ilmestynyt yhteisnide. Pitää tyytyä lainaamaan myös jatko-osat kirjastosta. Ja jos joku ei ole vielä kirjaa lukenut, niin tässäpä lyhykäinen juonitiivistelmä: Emilia-tyttösen äiti on kuollut hänen ollessaan 4-vuotias ja isä kuolee kirjan alussa. Emilia joutuu sukulaistätien hoiviin, ja kirja kertoo hänen elämästään tätien luona. Koulunkäynnistä, ystävistä, kirjoituspuuhista, leimahduksista, Tuulen tytöstä, Tuhmasta Töpöstä... Emilia Byrd Starrista.

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjasta on useita bloggauksia. Tässä muutama, googlettamalla löytyy lisää linkkejä: Jokken kirjanurkka, sheferijm, A girl of thousand lives ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Kirjan tietoja:

L. M. Montgomery: Emily of New Moon (1923)

Suomennos I. K. Inha

WSOY, 2006 (Seitsemästoista painos)

306 sivua