Alberto Moravia: Sivustakatsoja

Alberto Moravia ei taida olla erityisen tunnettu humoristisista kirjoista, mutta Sivustakatsoja (Tammi, 1988) vetosi minun huumorintajuuni. Kirja tarjoaa akateemisen lähestymistavan vaimoni taitaa pettää minua -pulmaan. Päähenkilönä on 35-vuotias ranskan kielen professori Dodo, jonka hekumallinen vaimo Silvia on muuttanut kotoa pois. Koti sattuu sijaitsemaan Dodon isän asunnossa, eli arvostettu tiedemiesisä, poika ja pojan vaimo asuvat samassa - toki isossa - huoneistossa. Kirjan kolmiodraaman asetelma paljastuu melko omalaatuiseksi, sillä sen osapuolina ovat juuri mainitsemani isä, poika ja hekumallinen vaimo. Ottaa aikansa, ennen kuin tilanne selviää hämmentyneelle Dodolle, joka yrittää ymmärtää vaimonsa käytöstä:

"Siten suhteeni omaan vaimooni on alkanut vähän muistuttaa kuulustelijan ja arvoituksellisen, vähäpuheisen todistajan suhdetta. Kaikki muu, jopa rakkaus, tuntuu nyt riippuvan siitä onnistunko minä tässä yrityksessä, pystynkö löytämään jonkun totuuden. Sillä mitään yhtä totuutta ei luultavasti ole, vaan useita samanarvoisia, vaihtoehtoisia totuuksia. Missään tapauksessa en ole suostunut Silvian jollakin tavoin kyyniseen ehdotukseen, että rakastelisimme hänen tätinsä luona kun viimeksimainittu on poissa kotoa. Silvia oli ällistynyt kieltäytymisestäni ja kysyi minulta omituisen harmistuneena, enkö enää rakastanut häntä." (s. 55)

Voi Dodoa, ei ole helppoa päästä selville naisen tarkoitusperistä... Sanoisinpa, että Silvia vie Dodoa miten haluaa. Tässä olikin syy siihen, miksi Sivustakatsoja tuntui niin hupaisalta. Dodo pohtii skopofiliaa eli voyerismia, seksuaalista tirkistelyä, ja Silvia puuhaa.. no, puuhaa mitä puuhaa. Pettäminen ei tietenkään ole oikein, mutta jotain huvittavaa Sivustakatsojan draamassa on. Skopofilian äärellekin kirjassa päästään, sillä kuten kansilieve tietää kertoa, Moravia tapaa luonnehtia henkilöitään seksuaalisen käyttäytymisen kautta. Tätä luonnehdintaa Sivustakatsojassa riittää yllin kyllin. Ja onhan tässä kirjassa aistittavissa sellaisiakin teemoja kuin isäsuhteen pohdinta ja valtasuhteet pari(ssa)suhteessa.

Italialaisen aterian hedelmät eli frutti olivat... hmm, sanoisinko mehukkaita.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Alberto Moravia: L'uomo che guarda (1985)
Suomennos Tuula Saarikoski
Tammi, 1988
192 sivua