Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun (Gummerus, 2011) viihdytti minua elo-syyskuun aikana työmatkoillani. Heitän heti aluksi kiitokset äänikirjan lukijalle, Pinja Flinkille, jonka ääni ja lukutyyli sopivat erinomaisesti tähän kirjaan. Jaksoin kuunnella kirjaa hyvin, vaikka se lähti verkkaan liikkeelle enkä ollut vielä reilun kymmenen kuunnellun äänitiedoston jälkeenkään varma, mikä juonen punainen lanka on. Lopulta lankoja oli kaksi: auton takakontista löytyneet raa'asti murhatut naiset ja äärioikeistolaisen poliitikon hämäräperäiset puuhat. Ja kolmantena, kaiken yhteen kietovana lankana toimi kirjan päähenkilö, graafikkona Lontoossa työskentelevä nuori suomalaisnainen Lia Pajala.
Vilpittömästi sinun oli (taas) niitä dekkareita, joissa rikoksen ratkontaa seurataan jonkun muun kuin poliisin näkökulmasta. Tällä kertaa myös rikosten ratkojan yhteys uhriin oli harvinaisen ohut: Lia sattuu työmatkallaan näkemään, kuinka poliisit tutkivat auton takakonttia eli rikospaikkaa. Lia järkyttyy raa'asta murhasta ja ottaa asiakseen seurata tapausta lehdistä. Ollessaan työkavereidensa kanssa iltaa istumassa Lia tutustuu toiseen suomalaisnaiseen, Mariin, jolla on erikoinen kyky aistia ihmisten perimmäiset tarkoitusperät (jonkinlainen 'näkijäkyky'). Lialle selviää, että Marilla on jännittävä yritys nimeltä Studio, jossa pieni porukka toteuttaa taidokkaita, laillisuuden rajamailla olevia projekteja. Studio-kuvion kautta päädytään tutkimaan automurhia (niitä tulee vielä lisää kirjan edistyessä) ja mukaan vetäistään myös se poliitikkojuoni.
Kirjan juoniaines kuulostaa melkoiselta viritykseltä, mutta vaikka tapahtumien yhteys toisiinsa tuntui osittain keinotekoiselta, kokonaisuus toimi äänikirjamuodossa yllättävän hyvin. Päädyin lopulta siihen, että kirja oli jonkinlainen kuvaus Lian henkisestä kasvusta (totta kai Liallakin on menneisyyden trauma, jota työstetään kirjan aikana), ja siihen tarinaan tällä kertaa liittyi yksi raaka murhatutkinta ja poliitikon menneisyyden pengonta. Lukijan ääni sopi kirjan antamaan mielikuvaan työteliäästä, lahjakkaasti graafikosta, joka yrittää sitkeästi päästä eteenpäin suurkaupungin hektisessä työelämässä. Mikäs siinä oli autoa ajaessa seurata tämän nuoren naisen elämää.
Muutakin kiinnostavaa kirjassa oli. Marin kylmänviileä takapiruhahmo oli hieno, ja hän olisi ansainnut useampiakin omaäänisiä lukuja. Kirjassa oli voimakas naiset vastaan miehet asetelma, sillä naiset olivat kirjassa joko koston enkeleitä tai rikoksen uhreja, ja miehet pahiksia. Hyvismiehet saivat vain sivuosia. Koston enkeli -puuhat eli siis Marin Studio-bisnes toi esille sitä, miten paljon voidaan liikkua ns. harmaalla alueella, jotta saavutetaan jotain hyvää. Tämän aiheen käsittely tosin jäi harmittavan vähälle eli muutamiin Lian ajatuskulkuihin.
Annan Vilpittömästi sinun -äänikirjalle kolme Goodreads-tähteä, ja totean, että kenties olisin jättänyt tämän kirjan painettuna versiona kesken. Lukijana taidan olla kärsimättömämpi, enkä ehkä olisi jaksanut odotella, mitä tapahtumista oikein kehkeytyy. Valmiiksi luettuna versiona kuuntelukokemus oli varsin kelvollinen, ja kuunneltavaa riitti useamman viikon ajaksi.
Vilpittömästi sinun oli (taas) niitä dekkareita, joissa rikoksen ratkontaa seurataan jonkun muun kuin poliisin näkökulmasta. Tällä kertaa myös rikosten ratkojan yhteys uhriin oli harvinaisen ohut: Lia sattuu työmatkallaan näkemään, kuinka poliisit tutkivat auton takakonttia eli rikospaikkaa. Lia järkyttyy raa'asta murhasta ja ottaa asiakseen seurata tapausta lehdistä. Ollessaan työkavereidensa kanssa iltaa istumassa Lia tutustuu toiseen suomalaisnaiseen, Mariin, jolla on erikoinen kyky aistia ihmisten perimmäiset tarkoitusperät (jonkinlainen 'näkijäkyky'). Lialle selviää, että Marilla on jännittävä yritys nimeltä Studio, jossa pieni porukka toteuttaa taidokkaita, laillisuuden rajamailla olevia projekteja. Studio-kuvion kautta päädytään tutkimaan automurhia (niitä tulee vielä lisää kirjan edistyessä) ja mukaan vetäistään myös se poliitikkojuoni.
Kirjan juoniaines kuulostaa melkoiselta viritykseltä, mutta vaikka tapahtumien yhteys toisiinsa tuntui osittain keinotekoiselta, kokonaisuus toimi äänikirjamuodossa yllättävän hyvin. Päädyin lopulta siihen, että kirja oli jonkinlainen kuvaus Lian henkisestä kasvusta (totta kai Liallakin on menneisyyden trauma, jota työstetään kirjan aikana), ja siihen tarinaan tällä kertaa liittyi yksi raaka murhatutkinta ja poliitikon menneisyyden pengonta. Lukijan ääni sopi kirjan antamaan mielikuvaan työteliäästä, lahjakkaasti graafikosta, joka yrittää sitkeästi päästä eteenpäin suurkaupungin hektisessä työelämässä. Mikäs siinä oli autoa ajaessa seurata tämän nuoren naisen elämää.
Muutakin kiinnostavaa kirjassa oli. Marin kylmänviileä takapiruhahmo oli hieno, ja hän olisi ansainnut useampiakin omaäänisiä lukuja. Kirjassa oli voimakas naiset vastaan miehet asetelma, sillä naiset olivat kirjassa joko koston enkeleitä tai rikoksen uhreja, ja miehet pahiksia. Hyvismiehet saivat vain sivuosia. Koston enkeli -puuhat eli siis Marin Studio-bisnes toi esille sitä, miten paljon voidaan liikkua ns. harmaalla alueella, jotta saavutetaan jotain hyvää. Tämän aiheen käsittely tosin jäi harmittavan vähälle eli muutamiin Lian ajatuskulkuihin.
Annan Vilpittömästi sinun -äänikirjalle kolme Goodreads-tähteä, ja totean, että kenties olisin jättänyt tämän kirjan painettuna versiona kesken. Lukijana taidan olla kärsimättömämpi, enkä ehkä olisi jaksanut odotella, mitä tapahtumista oikein kehkeytyy. Valmiiksi luettuna versiona kuuntelukokemus oli varsin kelvollinen, ja kuunneltavaa riitti useamman viikon ajaksi.
Vilpittömästi sinun on viimeinen kirjani Rikoksen jäljillä -haasteeseen. Jäljellä on enää koostepostaus. Sitten dekkarikesäni on ohitse.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjasta löytyy useita bloggauksia. Tässä muutama linkki, ja Googlen kautta voi etsiä lisää: Kirjakaapin kummitus, Luetut, lukemattomat, Kujerruksia, Kirsin kirjanurkka ja Luettua elämää.
Äänikirjan tietoja:Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Lukija Pinja Flink
Äänikirjan kesto: 12h 40 min
Gummerus, 2011
Minä muistelisin tykänneeni tästä aika paljonkin pari vuotta sitten kun tämän luin. Keväällä luin jatko-osan, joka sekin oli hyvä. Minusta näissä molemmissa kirjoissa oli hyvää kirjan rakenne, se miten jännitys oli rakennettu. Sysipimeän (eli jatko-osan) lopun suorastaan ahmaisin.
VastaaPoistaJa o-ou, minulla tulee vähän kiire noiden Rikoksen jäljillä postausten kanssa, kun pitäisi rykäistä niitä kolme ja sitten vielä koonti... Noh, jos tässä viikonlopun aikana...
Äh, sitä piti lisätä, että siitä olen samaa mieltä, että Lian suhde rikoksiin vaikutti tosiaan vähän satunnaiselta. Ja että Marin taustoja valotetaan lisää jatko-osassa...
PoistaSysipimeä minulla jo onkin lukulistalla, sillä olen lukenut siitä muitakin kehuja. Kiva tietää, että Marista tulee lisää tietoa, sillä nyt hän jäi melko arvoitukselliseksi henkilöksi.
PoistaOnhan tässä vielä aikaa rikoshaasteen kanssa, monta päivää... niputat vaikka yhteen postaukseen loput luetut, voihan sen niinkin 'hoitaa'. :)
Hei, haastoin sinut runohaasteeseen täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2014/09/l-niin-kuin-limerikki-blogihaaste.html
VastaaPoistaTulen lukemaan kirja-arviosi vähän paremmalla ajalla ja rauhassa ...
Mukavaa viikonloppua! :)
Ehdin jo ajatella, että olen onnekkaasti väistänyt tämän haasteen.. :). Mutta ehkä selviän tästä, joten kiitokset haasteesta. Tässä onkin minulle loppukuun pähkinä purtavaksi. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaHih, etpä ehtinyt väistää ;)
PoistaPekka Hiltunen on minulle tuntematon dekkaristi. Olen jostain syystä väistänyt suomalaisia dekkarintekijöitä - ehkä turhankin kauan. Sysipimeästä muistan jostakin lukeneeni...
Enpä voi itsekään kehuskella lukeneeni kovinkaan paljon suomalaista dekkaria. Mutta ainakin yksi sivistysaukko tuli tässä bloggauksessa paikattua. :)
PoistaMinäkin tutustuin tähän teokseen äänikirjamuodossa. Pidin, vaikka materiaalia oli kirjaan koottu mielestäni turhan paljon, ainakin parin teoksen tarpeisiin. Jännitettä Hiltunen kyllä osaa luoda.
VastaaPoistaJuu, materiaalia riitti. Jotain kertonee sekin, että jouduin pohtimaan, mikä tämän kirjan pointti ylipäänsä oli. Sen ongelman eteen harvemmin joutuu dekkaria lukiessaan. Semmoiseksi tämä silti voitaneen laskea. :)
PoistaMuistan, että kirjan lukeminen oli minulle melkoinen työvoitto. Olin vähällä jättää kirjan kesken. Marin tarina jäi kyllä kiinnostamaan.
VastaaPoistaPainetussa versiossa olisi varmaan ollut puurtamissa minullakin. Mutta tässä sen huomaa, miten kirja toimii eri tavalla eri formaatissa. Tosin onpa 'luku'ympäristökin erilainen. Jos Sysipimeä on saatavilla äänikirjana, voisin ottaa senkin kuunteluun.
PoistaHiltusen dekkareissa on monta kiinnostavaa elementtiä niillekin, jotka eivät paljon dekkareita lue. Juuri tuo mainitsemasi vahvojen naisten esilläolo ja toimiminen - naiset eivät todellakaan ole näissä vain objekteja tai muuten ressukoita, Lontoo miljöönä, suomalaisuusmausteilla, sopivasti fantasiamainen Studio, yli-inhimilliset kyvyt jne. Saa nähdä miten kansainvälisesti menestyy, käännökset Euroopan isoille kielille on valmiina (enkku, saksa, ranska). Itse odotan seuraavaa osaa, milloinkahan sitä voisi toivoa - ei varmaan tänä vuonna vielä.
VastaaPoistaTämä todella oli vahvojen naisten kirja. Siitä tykkäsin, ja Lia oli muutoinkin raikas, vähän erilainen päähenkilö. Sehän on hyvä, että tätä viedään ulkomaille. Miljöö onkin tässä kovin kansainvälinen, joten toivottavasti Studio-sarja menestyy.
Poista