Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjaa on kehuttu blogissa jos toisessakin, mutta olen suhtautunut siihen varauksella. Syynä on ollut se, että rikoksia ratkoo 11-vuotias tyttö. Epäilin kehuista huolimatta, mahtaako ratkaisu toimia omalla kohdallani. Taisin odottaa saavani luettavaksi feminiinisen version nokkelasta, ärsyttävän pikkuvanhasta Kalle Mestarietsivästä. Näin ei onneksi käynyt, ja voin vain onnitella itseäni, että rohkaistuin kokeilemaan sarjan kakkososaa, joka nökötti lähikirjaston pikalainahyllyssä. Aivan mainio tapaus tämä kemiaa harrastava Flavia-neiti!

"Työskennellessäni ajattelin mielihyvällä, miten syvällisesti suuri Alexander Fleming oli muuttanut maailmaa, kun hän oli erehdyksessä aivastanut petrimaljaan. Juuri tämänkaltainen tiede oli lähellä sydäntäni. Kuka voi loppujen lopuksi rehellisesti sanoa, ettei ole koskaan aivastanut viljelmiinsä? Niin saattaisi käydä kenelle tahansa. Minullekin on käynyt." (s. 53)
 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, englantilaisen maaseudun pikkukylään, jossa Flavia asuu kahden siskonsa ja isänsä kanssa. Kuinkas ollakaan, Bishop's Laceyn kylä on yhtä altis epäilyttäville kuolemantapauksille kuin kaikki muutkin englantilaiset pikkukylät tv-sarjojen mukaan ovat. Kuuluisa marionettitaiteilija Rubert Porsonin auto menee rikki kylän liepeillä, ja taiteilija leiriytyy kylän hautausmaalle naispuoleisen apulaisensa kanssa odottamaan auton korjausta. Porson lupautuu pitämään nukketeatteriesityksen kyläläisille, ja näytöksestä tulee aiottua dramaattisempi. Flavia de Luce tarttuu toimeen, sillä hänen kemistinnenänsä haistaa kuoleman kiehtovan tuoksun.

Flavian hahmo on taitavasti kirjoitettu, sillä lukijana hetkittäin lähes unohdin, että kyseessä on tyttö eikä aikuinen. Mieleen nousee tietenkin kysymys, onko lapsihahmo pelkkää huomiontavoittelua? Olkoon vaan, mutta Flavia sulatti minun sydämeni pulpahtelevan iloisella ja älykkäällä tyylillään. Kirjaa saa lukea melko pitkälle, ennen kuin päästään rikoksen äärelle, mutta en harmitellut tätä laisinkaan. Bishop's Laceyn kylässä tuntuu asustavan niin mielenkiintoista väkeä, että heidän seurassaan ei ikävä pääse yllättämään. 

Vakavampaa, sotaan viittaavaa juoniainesta on hivutettu kirjaan mukaan Dieterin hahmon kautta. Dieter on saksalainen sotavanki, jonka lentokone ammuttiin alas sodan aikana. Mutta sotaisa aihe pehmenee viittauksilla englantilaiseen klassikkokirjailija Brontëen. Lukuisat kirjallisuusviitteet olivat kuin piste i:n päälle tässä herttaisen viehättävässä ja ilkikurisessa tarinassa. Sarjan ensimmäinen osa Piiraan makea maku on PAKKO lukea tämän jälkeen.

Merkitsen kirjan mukaan Mikä minusta tulee isona -lukuhaasteeseen, sillä marionettitaiteilijan ammatti on kirjan alkupuoliskolla hyvin esillä. Kirja sopii myös Halloween-kuukauteen: tapahtumat pyörivät hautausmaan nurkilla ja kirjan lopussa Flavia tarjoilee omia erikoiskonvehtejaan.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Ullan luetut kirjat, Nenä kirjassa, Hurja Hassu Lukija ja Kirjasähkökäyrä.
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: The Weed that Strings the Hangman's Bag (2010)
Suomennos Laura Beck
Bazar, 2014
389 sivua