Cristina de Stefano: Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa

Innostuin kesällä selailemaan syksyn kirjakatalogeja, ja Oriana Fallacista kirjoitettu elämäkerta Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa (Gummerus, 2014) herätti mielenkiintoni. Italialainen journalisti, joka on kiertänyt maailman kriisipesäkkeitä ja haastatellut johtavia poliitikkoja - tässäpä nainen, jolla on varmasti ollut kiehtova elämä. Myönnän, että Oriana Fallacin nimi ei soitellut minkäänlaisia kelloja päässäni, sillä en muista törmänneeni siihen aikaisemmin. Cristina de Stefanon kirjoittaman elämäkerran luettuani tarkistin Oulun kaupunginkirjaston tietokannasta, että Fallacin kirjojen suomennoksia löytyy useampikin kappale. Fallacin tuotantoon on siis mahdollista tutustua laajemminkin. Kiinnostuin esimerkiksi kirjasta Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt (Otava, 1978), vaikkei kirjan kipeä aihe olekaan omakohtainen.

De Stefenon kirja valottaa Fallacin (1929 - 2006) elämää kronologisesti lapsuudesta tämän viimeisiin päiviin asti. Kirjan sivuilta piirtyy kuva naisesta, jolla oli voimakas oma tahto ja joka halusi kirjoittaa. Köyhistä oloista lähtöisin oleva Fallaci osallistui jo lapsena toisen maailmansodan aikaisen vastarintaliikkeen tukemiseen esimerkiksi kuljettamalla kiellettyjä sanomalehtiä polkupyörällään. Vaikkei Fallacin lapsuudenkoti ollut varakas, siellä arvostettiin kirjoja ja Fallaci kasvoi kiinni sanojen maailmaan. Toimittajantöihin päästyään Fallaci onnistui luomaan oman kirjoitustyylinsä, joka vie lukijan pintaa syvemmälle:

"Haastatteluista ilmenee Orianan arvostus lehtityötä kohtaan. Hän katsoi olevansa todistaja ja yleisön edustaja, ja sen vuoksi oikeutettu toimimaan vapaasti. Hän esitti hyvin suoria kysymyksiä, ja jos haastateltava kiersi ne, hän palasi asiaan myöhemmin.

[...]

    Orianan ote työhönsä ei koskaan ollut kylmä tai etäinen. Hän suhtautui jokaiseen haastatteluun intohimoisesti ja radikaalisti: "Mielipiteitteni lisäksi panen haastatteluun myös tunteeni. Kaikki haastatteluni ovat dramaattisia. Koen ne itse omissa nahoissani." Hän ei uskonut objektiiviseen journalismiin." (s. 176)

Fallaci omistautui toimittajan työlle, ja teki sitä intohimoisesti ja tunteella. Haastatteluita edelsi hurja työmäärä, ja jäin ihailemaan hänen työmoraaliaan. Fallacin työnsä kautta saama menestys tuntui ansaitulta, sillä elämäkerran perusteella hän ei tehnyt mitään hutaisten. Siksi olikin harmillista, ettei kirjassa ollut katkelmia Fallacin kuuluisista ja kehutuista artikkeleista. Edes pienet maistiaiset olisivat olleet erittäin mielenkiintoinen lisä kirjaan. Fallacin työtahdilla oli toki kääntöpuolensa: hänen yksityiselämänsä ei vaikuttanut erityisen onnelliselta, vaikka  Fallaci saikin kokea pari suurta rakkaussuhdetta elämänsä aikana.

Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa on sujuvasti kirjoitettu elämäkerta, joka oli aika nopealukuinen mutta tarjosi silti kiinnostavan kurkistuksen värikkään elämän eläneen naisen vaiheisiin. Kerronta on neutraalia, eikä se vedä huomiota puoleensa. Niinpä kaiken huomion saa upea Oriana, joka on ollut todellinen persoonallisuus kaikkine vikoineen ja hyveineen. Kirjan suomenkielinen nimi viittaa Fallacin työhön sota-alueilla, mutta kirja sisältää paljon muutakin. Kirjan italiankielinen nimi onkin mielestäni onnistuneempi. Oriana - Una donna - kirja vahvasta naisesta, joka eli loppuun asti oman tyylinsä mukaisesti.

Italialainen ateria etenee digestivoon. Voimakastahtoisen Orianan kunniaksi voisin kaataa lasiini vaikkapa limoncelloa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos!
Muualla verkossa: Kirjasta on kirjoitettu Lukulampussa. Kirjailijan sivut.
Kirjan tietoja:
Cristina de Stefano: Oriana - Una donna (2013)
Suomennos Elina Suolahti
Gummerus, 2014
288 sivua