Kerstin Gier: Rubiininpuna
Kerstin Gierin Rubiininpuna (Gummerus, 2012) aloittaa Rakkaus ei katso aikaa -trilogian, jossa matkustellaan pitkin ja poikin aikaa. Taisin alunperin kiinnittää kirjaan huomiota jossain blogissa, ja kun se nökötti kirjaston palautushyllyssä, päätin kokeilla, miten koukuttava nuortensarja-aloitus Rubiininpuna on. Ja pakkohan se on myöntää, että myös aikamatkustus kuulosti kovin kiehtovalta.
"'Mutta Leslie, minä en voi kertoa tästä kotona. Ne luulevat, että olen seonnut. '
Leslie pärskähti puhelimeen. 'Gwen! Mikä tahansa muu perhe passittaisi sinut hoitoon, mutta ei sinun perheesi! Nehän eivät puhu mistään muusta kuin aikamatkageenistä ja kronometristä ja mysteeritunneista.'
'Kronografista', korjasin. 'Se vehje toimii verellä! Eikö ole ällöä?'
'Kro-no-gra-fi! Minä googletan sen.'" (s. 59)
16-vuotias Gwendolyn kuuluu perheeseen, jonka suvussa kulkee salaperäinen aikamatkustusgeeni. Geenin kantajaksi on luultu Gwendolynin lahjakasta ja kaunista sisarta Charlottea, mutta yllättäen Gwendolyn singahtaa ajassa taaksepäin sisarensa sijasta. Seuraa perheen sisäinen hämmennys, miten tässä nyt näin kävi? Gwendolyn pitää pikavauhtia perehdyttää aikamatkustelun ihmeellisyyksiin, ja siinä häntä auttaa komea nuorukainen nimeltä Gideon. Ihastuuko Gwendolyn Gideoniin? Totta kai.
Rubiininpunan päähenkilöt ovat kliseisiä, ei voi mitään. Se vähän varjossa ollut sisar nousee yhtäkkiä valokeilaan, ja saa 'parikseen' nuoren miehen, joka tuntuu muistuttavan kreikkalaista jumalaa ja omaa kaikenlaisia erikoistaitoja miekkailusta lähtien. Juonessa sen sijaan oli ihan kivoja aineksia. Aikamatkustelu lennättää Gweniä milloin minnekin, ja perheen historiaan tuntuu liittyvän salaisuuksia, kuten aikamatkustukseen liittyvän kojeen, kronografin, varastaminen vuosia aiemmin. Gwendolyn myös näkee haamuja, jo kuolleita henkilöitä. Juonen heikkoutena oli se, että mitään kovin ihmeellistä seikkailua näistä palasista ei muodostu. Minulle jäi fiilis, että lukijalle esitellään kaikenlaista kiintoisaa, joka ehkä huipentuu sarjan seuraavassa osassa - tai sitten vasta kolmannessa. Ehkä päähenkilöistäkin paljastuu jotain jännää jatko-osissa. Esimerkiksi Gwen + haamut yhdistelmästä toivoisin kehkeytyvän jotain muutakin kuin hauskaa rupattelua.
Koukutuinko? Hitusen minua jäi kiinnostamaan, miten tarina jatkuu. Meneekö teiniromanssi ällönimeläksi, saako tarina enemmän särmää ja kierroksia? Luulen, että luen myös jatko-osat, joista Safiirinsini onkin jo ilmestynyt suomeksi.
"'Mutta Leslie, minä en voi kertoa tästä kotona. Ne luulevat, että olen seonnut. '
Leslie pärskähti puhelimeen. 'Gwen! Mikä tahansa muu perhe passittaisi sinut hoitoon, mutta ei sinun perheesi! Nehän eivät puhu mistään muusta kuin aikamatkageenistä ja kronometristä ja mysteeritunneista.'
'Kronografista', korjasin. 'Se vehje toimii verellä! Eikö ole ällöä?'
'Kro-no-gra-fi! Minä googletan sen.'" (s. 59)
16-vuotias Gwendolyn kuuluu perheeseen, jonka suvussa kulkee salaperäinen aikamatkustusgeeni. Geenin kantajaksi on luultu Gwendolynin lahjakasta ja kaunista sisarta Charlottea, mutta yllättäen Gwendolyn singahtaa ajassa taaksepäin sisarensa sijasta. Seuraa perheen sisäinen hämmennys, miten tässä nyt näin kävi? Gwendolyn pitää pikavauhtia perehdyttää aikamatkustelun ihmeellisyyksiin, ja siinä häntä auttaa komea nuorukainen nimeltä Gideon. Ihastuuko Gwendolyn Gideoniin? Totta kai.
Rubiininpunan päähenkilöt ovat kliseisiä, ei voi mitään. Se vähän varjossa ollut sisar nousee yhtäkkiä valokeilaan, ja saa 'parikseen' nuoren miehen, joka tuntuu muistuttavan kreikkalaista jumalaa ja omaa kaikenlaisia erikoistaitoja miekkailusta lähtien. Juonessa sen sijaan oli ihan kivoja aineksia. Aikamatkustelu lennättää Gweniä milloin minnekin, ja perheen historiaan tuntuu liittyvän salaisuuksia, kuten aikamatkustukseen liittyvän kojeen, kronografin, varastaminen vuosia aiemmin. Gwendolyn myös näkee haamuja, jo kuolleita henkilöitä. Juonen heikkoutena oli se, että mitään kovin ihmeellistä seikkailua näistä palasista ei muodostu. Minulle jäi fiilis, että lukijalle esitellään kaikenlaista kiintoisaa, joka ehkä huipentuu sarjan seuraavassa osassa - tai sitten vasta kolmannessa. Ehkä päähenkilöistäkin paljastuu jotain jännää jatko-osissa. Esimerkiksi Gwen + haamut yhdistelmästä toivoisin kehkeytyvän jotain muutakin kuin hauskaa rupattelua.
Koukutuinko? Hitusen minua jäi kiinnostamaan, miten tarina jatkuu. Meneekö teiniromanssi ällönimeläksi, saako tarina enemmän särmää ja kierroksia? Luulen, että luen myös jatko-osat, joista Safiirinsini onkin jo ilmestynyt suomeksi.
Plussaa annan kirjan kannelle, joka miellytti minua. Puna-musta -väriyhdistelmä toimii hienosti, ja siluettimaiset hahmot ovat säpäkän näköisiä. Kannen tunnelma on satukirjamainen, ja kattokruunu on kiva yksityiskohta.
Punainen tuntuu olevan suosittu (nuorten)kirjasarjojen aloitusväri. Olen löytänyt pari muutakin nuortensarjaa (vai olisikohan oikea termi young adults -sarja?), joiden ensimmäinen osa on väriltään punainen. Googlailin punaiseen väriin liitettyjä merkityksiä, ja yksi sen tarkoitus on herättää huomiota. Hox hox, sarja alkaa! Onpa omakin, ihka ensimmäinen teemakuukauteni puolittain punainen, joten sehän on siis mitä hienoin väri aloittaa jotain uutta. Parin viikon sisällä nuo pari muuta punaista sarja-aloitusta ilmaantuvat postauksiin, ja ainakin toinen, jo luettu kirja, saa paremmat koukutuspisteet kuin Rubiininpuna.
Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen keskellä, Tarinoiden syvyydet ja Kirjaneidon tornihuone.
Kirjan tietoja:
Kerstin Gier: Rubinrot (2009)
Suomennos Riitta Virkkunen
Gummerus, 2012
342 sivua
Kiitos linkityksestä. :) Minä miellyin Rubiininpunassa Gweniin. Kliseinen hahmo ehkä, mutta niin sympaattinen, höpsö, hauska ja kummallinen etten voinut olla pitämättä hänestä. Odottelen innolla trilogian viimeistä osaa!
VastaaPoistaEipä kestä. :) Totta, Gwen on symppis ja pirteä hahmo, vaikka kliseistä motkotinkin. Tuo haamu-juttu oli minusta kiva juttu Gwenin hahmossa, vaikka se jäikin vähän sivuraiteille kaiken muun keskellä.
VastaaPoistaKauniita kirjankansiakin olet löytänyt teemaasi! Mukavan kuuloinen sarja nuorille!
VastaaPoista'Mukava' sopii tähän sarja-aloitukseen - ei raakaa väkivaltaa tai mitään todella inhaa (ainakaan tässä ekassa osassa). Vähän jännitystä, salaisuuksia ja sitä aikamatkustelua. Leppoisaa fantasiaa. :)
VastaaPoista... Missä näkyy jo noin eloisaa vihreää maata??? ;)
VastaaPoistaRubiininpuna loppui vähän liian aikaisin, kirja olisi ollut kokonaisempi jos tähän perään olisi suoraan liitetty kakkonen... Mukavan pirteä sarja, odottelen aika innolla kolmatta osaa. ;)
Oulussa. :) Nappasin kuvan omalla takapihalla. Täällä sulaa lumet semmoista vauhtia, ettei millään uskoisi, että on maaliskuu. Seinän vierestä on paljastunut vihertävää nurmikkoa, tuommoisena se on vissiin talvehtinut lumen alla. On aivan hassua ottaa kesäisen oloisia kirjakuvia maaliskuussa, mutta kyllä tuo aito kuva on. :)
VastaaPoistaJuu, minustakin tuntuu, että aika monta irtonaista langanpäätä jäi roikkumaan, mutta toivottavasti kakkososassa nitoo tarinaa hieman yhteen. Kunhan selviän tästä teemakuukaudesta, pitää ottaa Safiirinsini luentaan. :)
Tämän kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan elävästi kuinka kiinnostunut ja innostunut tästä olin ennen lukemista. No, pettymyshän se oli. En pitänyt päähenkilöstä enkä kliseisyyksistä, joita kirja mielestäni oikein vilisi. Voisin toki lukea jatko-osankin, jos se käteen sattuisi, sillä olihan tässä joitain kiinnostavia elementtejäkin.
VastaaPoistaSilkaa uteliaisuuttani aion melkovarmasti lukea jatko-osan. :) Tämäntyylisiä kirjoja ei tule niin paljoa luettua, joten on ihan kiintoisaa nähdä mihin tämä kehittyy. Jos ne kliseet olikin vaan eka osan vitsaus. :)
VastaaPoistaMinäkin löysin viimeinen tämän tarinan pariin. Trilogia oli tarjolla kirpparin pöydällä viikonloppuna ja kiljui minulle haluavansa mukaani.
VastaaPoistaTämä on mukava, hyväntuulinen sarja. Viimeinen osa on minulta vielä lukematta, mutta ehkä otan sen lukuun kun kaipaan jotain höpsöä luettavaa. :) Pitääkin käydä lukemassa juttusi. :)
Poista