Andreï Makine: Ranskalainen testamentti

"Kamelit lumimyrskyssä, pakkaset jotka jäädyttivät puiden mahlankin ja paukauttivat niiden rungot halki, Charlotten kohmeiset kädet, kun hän otti vastaan pitkiä halkoja joita heitettiin junanvaunusta...
    Niin heräsi satumainen menneisyys henkiin meidän savuisessa keittiössämme pitkinä talvi-iltoina. Lumisen ikkunan takana levittäytyi yksi Venäjän suurimmista kaupungeista ja Volgan harmaa tasanko, kohosivat Stalinin arkkitehtuurin linnakemaiset rakennukset. Ja sinne loputtoman ja sekavan illallisen ja kuultavan tupakansavun keskelle ilmaantui salaperäisen ranskattaren haamu, isoäiti, joka oli eksynyt Siperian taivaan alle." (s. 78)

Andreï Makinen Ranskalainen testamentti (WSOY, 1996) on lumoavan taidokasta tekstiä ensimmäisestä sanasta viimeiseen pisteeseen. Ranskalaisessa testamentissa miespuolinen minä-kertoja muistelee aluksi lapsuuttaan, ranskalaisen isoäidin kertomia tarinoita, ja hiljalleen kirjassa edetään kohti kertojan aikuisikää. Kertoja asuu Venäjällä, jonne ranskalaistaustainen isoäitikin on päätynyt. Venäläinen ja ranskalainen kulttuuriperimä myllertävät pojan mieltä, ja lukijalle tarjotaan muistojen virtaa Charlotten uskomattomasta elämästä.  

Ranskalainen testamentti ei ole perinteinen juonivetoinen romaani, vaikka tarina koko ajan eteneekin. Kirja on enemmänkin sarja haikeita tunnelmia, muistoja ja tapahtumia, joista hiljalleen muodostaa kokonainen, erikoislaatuinen kertomus - kertomus, joka kansiliepeen mukaan perustuu venäläissyntyisen kirjailijan omiin vaiheisiin. Kirjan loppukohtaus onnistuu avaamaan uusia näkymiä jo kerrottuun tarinaan, ja on todella kaunis ja samalla surumielinen lopetus kirjalle.

Kirja oli minulla kesken aika pitkään, mutta se johtui yksinomaan siitä, että Ranskalainen testamentti näytti vaativan omat erityiset lukuhetkensä. Liian levottomassa mielentilassa tekstin hienopiirteiset vivahteet tuntuivat helposti vilahtavan ohi, joten luin sitä silloin, kun mielessä ei pyörinyt liikaa muita asioita. Kirjan kerronta ei ole vaikealukuista tai -tajuista, mutta halusin arvostaa taidokkaita lauseita antamalla niille aikaa. Ranskalainen testamentti on koskettava, hieno kirja, jonka äärelle kannattaa etsiytyä, kun halajaa laadukasta, sielukasta luettavaa.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjanurkkaus, Lumiomena, Satun luetut ja Kirjoja ja muita kertomuksia.
Kirjan tietoja:
Andreï Makine: Le testament français (1995)
Suomennos Annikki Suni
WSOY, 1996
266 sivua

Kommentit

  1. Ranskalainen testamentti on kaunis, kaunis kirja. Nyt tuli hirmuinen halu lukea se uudestaan. Olen kerännyt omaan hyllyyni lähes kaikki miehen kirjat, joista osa on lukematta. Sunin käännösjälki on taitavaa. Ainakin Venäläisiä unelmia säväytti yhtä lailla kuin tämäkin.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja kestää monta lukukertaa. Mietiskelin, että pitäisi itsekin etsiä jostain oma kappale, ehkä tästä pyörii kappaleita divareissa. Kauneinta tekstiä, mitä olen vähään aikaan lukenut. Välillä tuntui, kuin runoa olisi lukenut. :)

    VastaaPoista
  3. Pidän tätä yhtenä lempiteoksistani, vaikka lukemisesta on melkein kaksikymmentä vuotta. Pitäisi lukea uudestaan. Pian.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, täytyypä katsoa, jos jossain tulisi vastaan, voisi ainakin vähän vilkaista, onko minun kirjani. :)

    VastaaPoista
  5. Juha: jos edellisestä lukukerrasta on noin paljon aikaa, uusi lukukerta voisi olla paikallaan. Kauan sitten luettuja lempikirjoja tulee ainakin itsellä luettua 'uusin silmin', kun niihin palaa vuosien jälkeen. Tekstistä voi nousta aivan uusia juttuja pinnalle. :)

    Aino: vilkaise ihmeessä. :) Täällä meidän kirjastossa Makinea näytti olevan runsaasti tarjolla, muitakin suomennoksia pitkä liuta.

    VastaaPoista
  6. Hieno postaus - tekee mieli lukea kirja. Muutenkin on tullut koukkuja näistä lukemistasi teemakuukauden kirjoista. Hienoja löytöjä, varsinkin Nainen punainen houkuttaa, kun muutenkin suunnittelen lukevani sisällissodista.

    VastaaPoista
  7. Oi kiitos - ja mukavaa, että olet saanut kirjavinkkejä. :) Olen itsekin hieman hämmästynyt, miten kivaa luettavaa teemoista on löytynyt. Kirjaston tietokanta pullistelee punaisia kirjoja, ja vain pieni osa valikoituu tähän kuukauteen. Nainen punainen oli hieno yllätys, kannattaa antaa periksi lukuhoukutukselle. :)

    VastaaPoista
  8. Tämä on ollut lukulistallani jo pitkään, kirjastosta kertaalleen jo kannettukin ja ensimmäinen sivu luettu. Houkuttelee jatkamaan. Ihana kuulla, että hyvää tiedossa!

    VastaaPoista
  9. Hyvää on luvassa, ainakin minun mielestäni (makujahan on tietysti monia)! Ei muuta kuin sivuja kääntelemään. :)

    VastaaPoista
  10. Minulle on niin paljon tätä teosta susoiteltu, että otin sen lainastosta ja tarkoitus oli todellakin lukea kirja. Mutta: Minä en saanut tästä irti mitään. Nyt kun luin tekstisi, niin syy on varmaan levottoman luonteeni, sillä minulla kirjan pitää ottaa tiukka syliote heti eikä viidestoista päivä. Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia taas pidin niin paljon, että signeerasin sen heti ikiomaksi, ettei vain lähde minnekään lahjaksi tms. Mielettömän upeaa kieltä ja myöskin värisyttävä tarina.

    VastaaPoista
  11. Ei tämä Ranskalainen testamentti aivan syliotetta lukijasta ota, se on myönnettävä. :) Minä onneksi taisin aloittaa kirjan sopivalla hetkellä, kun olin tekstin lumoissa ensimmäisistä sivuista asti. Se omenahymy-juttu (ranskankielinen termi ei muistu enää mieleen) oli niin ihana, että pakkohan lukemista oli jatkaa. Makine kirjoittaa taitavasti, häneltä haluaisin lukea muutakin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.