Liza Klaussmann: Punaisen sään tiikerit

Ilmeisimmät asiat ensin (ainakin, jos olet vieraillut täällä usein): blogini ulkoasu on päivittynyt. Hurja Hassu Lukija -blogissa kehuttiin juuri edellistä teemaani (ihana päivän piristys ♥, kiitokset!), ja kommentoinkin ko. blogiin, että olen jo jonkin aikaa mutustellut teeman päivitystä. Vaihtoon mennyt ulkoasu miellytti minua kovasti, mutta se alkoi tuntua raskaalta ja tummasävyiseltä. Kevät lähestyy, valo lisääntyy ulkona - keveämpää fiilistä aloin kaipailla blogiinikin. Joten intouduin penkomaan ilmaisteemojen valikoimaa, ja lopputulos näkyy ruudulla. Värejä löytyy edelleen, mutta hörhelöitä on vähemmän kuin ennen, vaikka jotain pientä kiemuraa pitikin jättää näkösälle. Sivupalkin tarjontaakin halusin keventää, joten kirjailijoiden ja kustantajien listat löytyvät nyt postauslistauksen lopusta. Tämmöisellä 'sisustuksella' lähden kohti kesää, ja ainakin pari tuntia muutoksen jälkeen olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Muitakin mielipiteitä saa kertoilla kommenttiboksiin. :)

Päivän kirja on jälleen punainen: Lisa Klaussmannin Punaisen sään tiikerit (WSOY, 2013) oli hyvä, viihdyttävä kirja, jossa oli hippunen jännitystä ja paljon amerikkalaista keskiluokkaisuutta. Kirjassa seurataan kahden amerikkalaisen serkuksen, Helanan ja Nickin vaiheita toisen maailmansodan jälkeen. Tytöt menevät sodan jälkeen tahoillaan naimisiin, ja elämä kuljettaa heitä eri suuntiin. Helenasta tulee tylsistynyt, lääkeriippuvainen kotirouva Hollywoodin muoviseen maailmaan, ja myös Nick tuntee itsensä hieman vieraantuneeksi perheensä keskellä. Naisia yhdistää sukulaisuuden lisäksi suvun kesäpaikka Tiger House, jonka tapahtumat ovat keskeisellä sijalla kirjassa. Eräänä kesänä huvilan läheisyydestä löydetään murhattu nainen, joka on ollut naapuruston perheessä kotiapulaisena. Naisen murhasta kerrotaan kirjassa ikään kuin ohimennen, mutta se on lopulta eräs kirjan keskeisimpiä tapahtumia, johon palataan vielä aivan kirjan loppuvaiheissa.

"Helena tönäisi kehystä vähän, sitten vielä vähän, kunnes se kolahti lattialle. Kun hän kumartui nostamaan sitä, hän huomasi lasin menneen rikki. Hän otti valokuvan kehyksestä ja suoristautui. Hän katseli kuvaa vielä hetken ennen kuin otti pukeutumispöydältä pienet ompelusakset ja leikkasi valokuvasta kapean kaistaleen Nickin kasvoista. Hän piteli kuvaa ilmassa ja tarkasteli sitä. Sitten hän leikkasi toisen suikaleen, vei Nickiltä huulet ja nenänpään, mutta vieläkään kuva ei näyttänyt siltä miltä piti, joten hän jatkoi ja leikkasi Nickin kasvot kokonaan pois. Hän pani kuvan tyytyväisenä takaisin kehyksiin ja harjasi lasinpalaset paperikoriin." (s. 167)

Kirjan tapahtumia kerrotaan usean eri henkilön äänellä, ja tämä oli erittäin toimiva ratkaisu. Kirjassa keskeisellä sijalla ovat ihmissuhteet, niihin liittyvä salailu ja jännitteet. Henkilöt ahdistuvat keskiluokan normien paineessa, ja kapinoivat niitä vastaan. Usean kertojan tekniikalla saatiinkin aikaiseksi herkullisia kohtauksia, joissa kukin osapuoli pääsee esittämään näkemyksensä asiasta. Helenan poika Ed kaikessa outoudessaan oli hyvä lisä kirjan henkilöihin, hänen kauttaan Punaisen sään tiikereihin saatiin mukaan jopa pientä arjen kauhua.

Vaikka muutoin pidinkin kirjasta, sen loppuratkaisu oli minulle hienoinen pettymys. Juoni olisi ansainnut kunnon huipennuksen. Nyt viimeiset sivut kyllä tarjosivat selityksen tiettyihin tapahtumiin, mutta jokin säväyttävä elämys jäi puuttumaan. Goodreads-pisteet jäävät kolmeen, mutta lukemisen arvoinen Punaisen sään tiikerit ehdottomasti on. Laadukas romaani, kirjailijansa esikoinen. Liza Klaussmann jääkin hyvänä kirjalijanimenä mieleeni.

Goodreads: 3 tähteä [Edit 25.10.2014: Aikoinaan antamani 3 tähteä on jäänyt kaivelemaan. Kirja oli oikeasti parempi, ainakin 3,5 tähden arvoinen, joten pyöristetäänpä se 4 tähteen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka erottuu keskivertomassasta.]

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakirppu, Kirjojen parissa ja Lukuisa.

Kirjan tietoja:
Lisa Klaussmann: Tigers in Red Weather (2012)
Suomennos Mari Janatuinen
Graafinen suunnittelu Anna Makkonen
WSOY, 2013
388 sivua