Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista

"Oli musta keskiviikko, ja olin aloittanut St Agathassa. On tilastollinen tosiasia, että mustana keskiviikkona kuolleisuus nousee. Asian tiedostaminen vähentää tehokkaasti paineita, joten en yrittänyt niin kovasti." (s. 72)

Adam Kayn muistelmaromaani Kohta voi vähän kirpaista - Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat (Art House, 2019) koostuu hänen lääkärinuransa aikaisista päiväkirjamerkinnöistään (kuten teoksen alaotsikosta toki voikin päätellä...) ja kirjan kirjoittamisen aikaan tehdyistä kommenttiosuuksista. Sittemmin Kay on siirtynyt täysin toiselle alalle - syistä jotka selviävät hänen kirjastaan - mutta päiväkirjamuistiinpanot tarjoavat varsin eläväisen kuvan Kayn lääkäriuran vaiheista. Olin kirjasta ennakolta tosi kiinnostunut, sillä olen aina ollut heikkona mm. tv:n sairaalasarjoihin ja kaikki sairaalaympäristöön liittyvä tosipohjainen tarina kiehtoo minua kovasti. Lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi en kuitenkaan aikuisiällä ole halunnut ryhtyä, eikä minusta niihin ammetteihin rehellisyyden nimissä olisikaan. Kirjojen sivuilla on silti hyvä matkata hieman erilaiseen työympäristöön.

Kayn muistelmat pääsivät yllättämään minut positiivisesti. Jännitin nimittäin sitä, toimiiko päiväkirjamainen tyyli, jääkö sisältö sirpaleiseksi vai rakentuuko kirjasta jotain kokonaista. Huoleni olivat onneksi turhia, sillä Kayn kirja onnistuu olemaan humoristinen (sopivan hirtehisellä tavalla), koskettava ja sympaattinen, ja lisäksi kirja tarjoaa hyvän näkökulman lääkärin arkeen ja brittiläiseen terveydenhuoltoon. Kay kommentoi varsin suorasukaiseen tapaan lääkärin työnkuvaa, siihen liittyviä vastuita, lääkärin saamaa tukea (tai toisinaan pikemminkin sen puutetta) eikä hän kaihda myöskään rahasta puhumista:

"Tiedän, että kaikki valittavat palkastaan ja uskovat ansaitsevansa työstään paremman rahallisen korvauksen, mutta kun nyt tarkastelen aikaani SHO:na, voin melko objektiivisesti sanoa, että olin perinpohjaisesti palkkakuopassa. Raha ei ollut missään suhteessa työntekijälle asetettuun vastuuseen - kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymyksiä ja ratkaisuja - ja lisäksi paikka edellytti kuuden vuoden opiskeluja lääketieteellisessä, kolmen vuoden työkokemusta lääkärinä ja jatko-opintojen kerryttämistä. Vaikka olisikin sitä mieltä, että lääkärin on ihan sopivaa saada työstään kuussa tilille vähemmän kuin konduktöörin, on vielä otettava huomioon, että työviikkoon saattoi kuulua yli sata tuntia jatkuvaa kamppailua, mikä kaikkiaan tarkoitti sitä, että sairaalan parkkimittareilla oli paremmat ansiot." (s. 91)

Kay valitsi erikoistumisalakseen naistentaudit ja synnytysopin, joten suuri osa kirjan "päiväkirjatapauksista" käsittelee tätä aihetta. Itse en ole äiti, joten aihe ei ole minulle millään tavoin henkilökohtainen ja saatoin lukea paikoin aika hurjia synnytyskokomuksia vailla suuria tunnekuohuja. Silti en voinut välttyä kirjan luettuani tunteelta, että hui kamalaa, mitä kaikkea sitä voikaan yks kaks sattua, kun uutta taaperoa saatetaan maailmaan. Kotisynnytyksistä on viime vuosina ollut jonkin verran juttua, mutta en itse oikein voi ymmärtää sitä, miksei lääketieteellinen apu voi olla lähellä uuden elämän tärkeällä hetkellä. Tätä oli vaikeaa olla ajattalematta Kayn kirjaa lukiessa. Mutta mikään kauhukertomuskokoelma kirja ei silti ole, sillä Kay kertoo paljon myös lääkäriarjen hyvistä ja palkitsevista hetkistä, jolloin kaikki menee hyvin ja toisinaan saa kiitostakin arvokkaasta työstään.

Kohta voi vähän kirpaista saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Tästä kirjasta välittyy erinomaisesti lääkärin työn arki, sen paineet, satunnaiset ilonaiheet ja kummalliset tapahtumat. Kirjan lopussa en voinut olla hieman harmittelematta Kayn tekemää ratkaisua uransa suhteen, sillä mitä ilmeisemmin hän on ollut erinomainen lääkäri. Mutta oman polkunsa voi valita niin monella tapaa ja tärkeintähän on, että työ tuntuu edelleen mielekkäältä, mitä se sitten onkin. Kirjoittaminenkin näyttää sujuvan Kaylta kiitettävästi.

Aihepiiristä kiinnostuneille vinkkaan myös Henry Marshin erinomaista muistelmakirjaa Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta.

****

Osallistun kirjalla Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen keskellä, Kartanon kruunaamaton lukija
Kirjan tietoja:
Adam Kay: This Is Going To Hurt: Secret Diaries of a Junior Doctor (2017)
Suomennos Ari Jaatinen
Art House, 2019
269 sivua