Ministi lyhyistä ranskalaisista

Vietin huhtikuun lopulla lukuviikkoa ranskalaisissa tunnelmissa, ja palaan tässä jutussa tuon viikon kirjalliseen antiin, tosin vain miniarvioiden muodossa. Valitsin teemaviikkoni lukupinoon lyhyitä, noin päivässä luettavia kirjoja. Kaikki jutun kirjailijat olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia:


Annie Ernaux: Puhdas intohimo (WSOY, 1996)

Kirjassa naiskertoja uppoutuu intohimoisen rakkautensa kuvailuun. Siinäpä kirjan sisältö lyhyesti kerrottuna. Intohimon kohde on varattu, ja yhteisen ajan puute lataa tunnetta harvoihin kohtaamisiin, ja teksti pyrkii parhaansa mukaan välittämään tätä tunneryöppyä. En aivan täysillä lämmennyt kirjalle, mutta kirja oli kuitenkin nopeasti luettu ja lukuhetkellä kerronta tuntui kohtalaisen aidolta ja intensiiviseltä. Kovin suuriä muistijälkiä Puhdas intohimo ei kuitenkaan jättänyt. Plussaa kirja saa siitä, että mukana olevissa suomentajan jälkisanoissa avataan kirjan teemoja ja Ernauxin kirjoittamistyyliä. Tämmöisiä jälkianalyysejä on kiva lukea, mutta perin harvoin niihin enää törmää uudemmissa romaaneissa. Goodreadsiin Puhdas intohimo saa minulta kolme tähteä.

Olivier Rolin: Port Sudan (Tammi, 1999)

Olivier Rolinin Port Sudan oli tämän kolmikon iloinen yllättäjä. Kirjan alussa kertoja saa tietää vanhan ystävänsä kuolleen, ja siitä alkaa matka ystävysten menneisyyteen tai ainakin niihin rippeisiin, mitä siitä vielä saattaa tavoittaa. Lähtöpaikkana on kirjan nimen mukaisesti Sudanissa sijaitseva Port Sudan, joka näyttäytyy rähjäisenä, jumalanhylkäämänä kolkkana:
"Punainen aurinko, joka vapisi kuin minun käteni, laski kohti Afrikan suurtä värähtelevää ruumista. Hohtava usva sumensi Port Sudanin pelti- ja tiilikatot, joiden välissä törrötti vesitorneja. Nuo pikku tornit, jotka ultravioletti hämärä leikkasi mustiksi silueteiksi, saivat kaupungin näin päivän päättyessä näyttämään roomalaiselta leiriltä, jonka keisarikunta rappiossaan oli unohtanut Punaisenmeren rannoille, tai keskitysleiriltä, jota vartiotornit saartoivat. Minä join salakuljetettua anisviinaa, äärimyrkyllistä, jota oli purettu kreikkalaiselta rahtialukselta, yhdeltä noista harvoista joita enää pitkään aikaan oli uskaltautunut sataman hiekkaisen aallonmurtajan ohi." (s. 10-11)
Port Sudanin voi varmaankin lukea niihin kirjoihin, joissa ei tapahtu juuri mitään. Pidin silti kirjan nostagian sävyttämästä ja paikoin runollisestakin kerronnasta, joka maalailee maisemia ja viipyy tunnelmissa ja muistoissa. Hyvin lämminhenkinen ja surumielinen, haikea kirja.

Tänä vuonna tavoitteenani on lukea Keltaisen kirjaston kirjoja, ja vaikka tavoite edistyy hitaasti (vasta kaksi Keltaista luettuna), Port Sudan kyllä kannustaa minua tutkimaan myös Kirjaston vanhempia kirjoja. Jos sieltä vaikka löytyisi lisää tämmöisiä pieniä, tuntemattomia helmiä... Goodreadsiin Port Sudan saa neljä tähteä.


Anna Gavalda: Karkumatka (Gummerus, 2010)

Anna Gavaldan kirjoja on käännetty suomeksi useampia, mutta Karkumatka oli minulle ensitutustuminen Gavaldan edustamaan "uuden polven ranskalaiseen kirjallisuuteen". Eipä ole Gavalda minun teekupposeni tämän kirjan perusteella. Karkumatka oli lyhyesti todettuna aika tylsä ja mitäänsanomaton. Ystäväporukka matkustaa kirjassa häihin, ja luvassa on omien elämänvalintojen kepeää pohdintaa ja karkumatka häistä. Sinänsä kiva idea, mutta koin henkilöhahmot persoonittomiksi ja valjuiksi enkä tavoittanut tapahtumista takakannen lupailemaa raikasta tuulahdusta, joten oloni oli hieman pöllämystynyt kirjan viimeisellä sivulla. Ai pitikö tästä saada jotain irti? Annoin kirjalle kuitenkin kaksi tähteä, sillä ranskalainen kesätunnelma sentään välittyi kohtuullisesti Karkumatkan sivuilta.

****

POP Sugar 2019 Reading Challenge -haasteessa Puhdas intohimo sopii Advanced-osion kohtaan 'a book with no chapters, unusual chapter headings, or unconventionally numbered chapters'.

Goodreads:
* Puhdas intohimo saa 3 tähteä
* Port Sudan saa 4 tähteä
* Karkumatka saa 2 tähteä
Mistä kirjat minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa:
* Puhtaasta intohimosta on luettu mm. blogeissa Hannan kirjokansi, Reader, why did I marry him?
* Port Sudania on luettu mm. Kirjavinkeissä 
* Karkumatkaa on luettu mm. blogeissa Hemulin kirjahyllyVillasukka kirjahyllyssä ja Lumiomena 
Kirjojen tietoja:

Annie Ernaux: Passion simple (1991)
Suomennos J. P. Roos ja Anna Rotkirch
WSOY, 1996
107 sivua

Olivier Rolin: Port-Soudan (1994)
Suomennos Marjatta Ecare
Tammi, 1999 (Keltainen kirjasto nro 316)
173 sivua

Anna Gavalda: L'Échappée belle ( 2009)
Suomennos Lotta Toivanen
Gummerus, 2010
120 sivua

Kommentit

  1. Port Sudan kuulostaa just semmoisella ihanalta vanhan ajan eksotiikalta. Kun nykyäänhän ei eksotiikkaa enää ole, sinne pääsee Norwegianilla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Port Sudan oli juuri sopivalla tavalla vanhanaikainen. Kirjassa liikuttiin Pariisissakin, mutta itse pidin eniten noista Port Sudanin tunnelmoinneista.

      Poista
  2. No enpä ole minäkään lukenut noita kirjailijoita ja ainoa, jonka tunnistin edes nimeltä on Gavalda...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskasta näköjään käännetään (ja on käännetty) kaikenlaista, eihän sitä kaikkeen ehdi tutustua. Minäkin aivan yllätyin, että ihan omasta pienestä lähikirjastosta löytyivät nämä ja paljon muutakin.

      Poista
  3. Anonyymi4/6/19 12:52

    Tuo Port Sudan kuulostaa hienolta. Kiitos vinkistä! Voisin joskus lukea. Anna Gavaldaa olen lukenut joskus kauan sitten, mutta en enää oikein edes muista, mitä olen häneltä lukenut ja mitä pitänyt... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkumatkan perusteella Gavalda vaikutti kirjailijalta, jonka kirjat eivät suuria muistijälkiä jätä... :) Port Sudania kannattaa kokeilla! Innostuin sen jälkeen lainaamaan muitakin vanhempiua Keltaisen kirjaston kirjoja, saa nähdä onko niissä samanlaisia helmiä odottamassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.