Alkukevään kirjaostoja (#kirjaostos-haaste)

Kulttuuripohdintoja-blogin Tuija haastoi kirjabloggaajia kertomaan kevään kirjaostoksistaan. Haaste liittyy kirjaostojen tilastointiin, jotka ainakin joillakin rintamilla näyttävät laskevia lukuja (tästä lisää linkkaamassani haastejutussa). Minulla ei ole ollut tapana raportoida blogissani kirjaostoksista, mutta haasteeseen on totta kai mukavaa osallistua, joten tässä tulee (pitähkö) katsaus viime aikaisiin kirjaostoksiini ja ylipäänsä "kirjaostosfilosofiaani":

Mistä ostan?

Oulussa on varsin rajalliset mahdollisuudet (= yksi Suomalaisen myymälä sekä Turun Sarjakuvakaupan superihana pikkumyymälä Valveen talossa) tehdä kirjaostoksia kivijalkakaupoissa, joten yleensä hankin painetut kirjani netin kirjakaupoista. Kotimaisten kirjojen ostopaikkoina ovat kustantajien omat nettikaupat ja Adlibris, enkunkielisiä kirjoja tilaan Book Depositorystä ja sarjakuvia toisinaan myös Turun Sarjakuvakaupan nettimyymälästä.

Mikä houkuttelee ostamaan?

Minulla on kotona kirjoja, koska tykkään siitä, että niitä käden ulottuvilla. On mukavaa, että itselle tärkeät tarinat ovat lähellä ja milloin tahansa voi lukaista vaikkapa vain yhden luvun jostain lempikirjasta. Niinpä niitä kirjoja sitten tulee ostettua. Mutta mikä saa tekemään ostopäätöksen?

Normaalihintaiset, kovakantiset kirjat ovat mielestäni kalliita, ja ostan niitä yleensä vain silloin, kun jokin kirja on kerta kaikkiaan pakko saada kovakantisena omaan hyllyyn (jossa se sitten usein joutuu odottamaan ties miten pitkään lukemista... kirjanystävän logiikka toimii vähän kummallisesti, myönnetään) tai tulee houkutus tehdä heräteostos kirjakaupasta, ikään kuin hemmottelumielessä, lahjana itselle. Jos ostan kirjan lahjaksi jolle kulle toiselle, silloin valitsen mieluusti kovakantisen kirjan ja sillä voi olla hintaakin enemmän eikä asia harmita minua laisinkaan. Päinvastoin, kaunis ja näyttävä kovakantinen kirja on kiva antaa lahjaksi, jos tiedän, että lahjan saaja sitä arvostaa.

Kun ostan kirjoja itselleni, kirja-alennusmyynnit ja pokkarit ovat heikkouteni. Alemyynneistä saatan ostaa "tuo voisi olla kiva" -tyylillä, vailla mitään suurta varmuutta siitä, että kirja osuu omaan makuun. Muutaman euron ostos kun on helppo kierrättää eteenpäin vaikkapa kirjaston vaihtohyllyn kautta. Nämä heräteostot saattavat odottaa hyllyssä kauankin lukemista, ja niissä on ollut sekä hittejä että huteja.

Minulla on muutamia sarjoja, joita olen innostunut keräämään, ja koetan tällöin pysyä samassa formaatissa koko sarjan ajan. E-kirjoina olen hankkinut itselleni Elena Ferranten Napoli-sarjan, kovakantisena tai pokkareina löytyvät kaikki Ian Rankinin komisario Rebus -sarjan suomeksi käännetyt kirjat ja Robert Galbraithin Cormoran Strike -sarjassa olen mieltynyt Eero Saarisen lukemiseen eli sarja löytyy minulta äänikirjaversiona.

Mitä kirjoja olen tänä keväänä ostellut?

Toukokuun aikana tilasin Adlibriksestä tämän kasan, johon meni rahaa noin 60 euroa:

Pinon sarjakuvat löysin alesta. Bouncer on entuudestaan tuttu, hyväksi havaittu sarja, ja Corto Malteseakin olen lukenut parin albumin verran kirjastosta.

Luin keväällä uudelleen John le Carren Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja -romaanin, ja totesin oman pokkaripainokseni olevan jo aika nuhruisessa kunnossa. Adlibriksestä löytyi kirjasta jättipokkaripainos, ja samalla innostuin tilaamaan myös le Carren Mies kylmästä -trillerin. Näiden kirjojen harmaasävyinen ulkoasu on mielestäni tyylikäs, ja jättipokkari on formaattina muutenkin miellyttävämpi kuin tavallinen pokkari. Isomman fontin myötä lukumukavuus kasvaa huimasti. Harmi, ettei jättipokkaria ole tarjolla kovinkaan monesta kirjasta.

Huhtikuussa vietettiin Kirjan ja ruusun päivää, ja silloin kävin Oulun Suomalaisessa ostoksilla. Tuon päivän jälkeen en olekaan käynyt kivijalkakaupassa kirjaostoksilla. Mukaan tarttui Alice Zeniterin Unohtamisen taito, ja lisäksi ostin viiden euron sokkotreffikasssin (tosi kiva idea, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa), josta paljastui J. P. Pulkkisen Puhu Eevalle -romaani. En muista, paljonko Zeniterin kirja tuolloin maksoi mutta Suomalaisen verkkokauppa näyttää sille hinnaksi 27,95 euroa ja luulen, että kirjan hinta oli suurin piirtein saman verran Kirjan ja ruusun päivänä. Zeniterin kirja maksoi siis lähes saman verran kuin Adlibriksestä tilaamani kaksi le Carren jättipokkaria yhteensä. 

Kallista? Kyllä mielestäni on. Kun kovakantisen kirjan hinta alkaa olla lähellä kolmeakymmentä euroa tai jopa sen yli, mietin tarkkaan onko kirja todella ostamisen arvoinen. Lähempänä kahtakymppiä oleva hinta sen sijaan saattaisi hyvinkin houkutella minut useammin kovakantisen kirjan ostoon. Kirjan ja ruusun päivänä minulla ei ollut mielessä mitään tiettyä kirjaa, mutta päädyin Zeniteriin siksi, että muistin sen jo kevään kirjakatalogeista kiinnostavana tapauksena eikä mitään muutakaan paremman oloista kirjaa sattunut silmään tuona päivänä. Muutoin kirja olisi varmaankin jäänyt hyllyyn ja olisin tyytynyt lainaamaan sen kirjastosta. Zeniter kun ei kiinnostavuudestaan huolimatta ole aiheuttanut minussa "pakko saada omaan hyllyyn" -reaktiota.

Pidän äänikirjoista, mutta en kuulu kuukausitilauspalvelujen asiakkaisiin, sillä kuunteluni on kausiluontoista ja tuntuu hassulta maksaa kuukausihintaa, jos kuuntelutunteja kertyy vain jokunen tunti, jos sitäkään. Ostankin äänikirjani Elisa Kirjasta, jossa on paljon tarjouksia ja hyviä kirjoja saa muutamalla eurolla (eli normaalihintaisia en juurikaan osta). Tässä listaa alkukevään äänikirjaostoistani:

En useinkaan kuuntele äänikirjoina juoneltaan monimutkaisia kirjoja, sillä tavallisesti puuhaan jotain muuta kirjaa kuunnellessani ja keskittyminen saattaa siis hieman herpaantua. Juonesta ja tapahtumista on ärsyttävää tipahtaa, joten valikoin kuunteluun usein dekkareita ja nuortenkirjoja, ja niitä löytyy kevään ostoistanikin.

Jarkko Sipilän komisario Takamäki -sarjaa lukee erinomaisen hyvin Veikko Honkanen, ja tätä sarjaa kuuntelen usein unilääkkeeksi. Honkasen ääni on miellyttävän pehmeä, ja sarjan tahti on sen verran verkkainen, että se sopii hyvin illan päätteeksi. Sarjan alkupään kirjoja on nyt alkanut ilmestyä ääniversiona, kiitos siitä.

Pekka Hiltusen Varo minua on Studio-sarjan toinen osa. Sarjasta on nyt ilmestynyt Satu Paavolan lukema versio, mutta ostin joskus aiemmin sarjan ensmmäisen osan Pinja Flinkin lukemana. Hänen äänensä ja lukutyylinsä on todella hyvä, ja harmittelin tuolloin, ettei sarjan kahta muutakin osaa julkaistu ääniversioina. No, myös Paavolan ääni vaikuttaa olevan ok, joten hankin sarjan kaksi viimeistä osaa nyt (päätösosa on siis vielä ostoslistalla).

Lars Svedberg on suosikkilukijani, ja Palmut toimivat hienosti myös äänimuodossa, vaikka minulle ne ovatkin tulleet tätä ennen tutuiksi vain elokuvina. Palmu-dekkareita on pari muutakin, ne olen hankkinut jo aiemmin.

Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuolta en ole vielä kuunnellut, enkä myöskään Enid Blytonin Seikkailujen saarta. Blytonin sarjaa on lisääkin tarjolla, ja ne houkuttelevat minua kovasti. Voi kun Viisikoistakin tulisi ääniversiot!

Sissi Katzin kirja oli heräteostos. Kokeilin jo kirjaa, mutta kirja vaikutti hieman mutkikkaalta eli pitänee ehkä varata tälle rauhallista kuunteluaikaa, jotta pysyn paremmin mukana kirjan tapahtumissa.

****

Oma kirja on kiva juttu, ja olen tyytyväinen, että taloudellinen tilanteeni sallii kirjojen ostamisen. Hyllytilaa on silti vain rajallisesti, joten painettuja kirjoja lähtee myös kiertoon. Hyllyissä on siis liikettä molempiin suuntiin! Ja onneksi kaikkea ei tarvitse ostaa, onhan meillä upea kirjastolaitos.

Kirjat. ♥♥♥

Kiitokset mukavasta haasteesta Tuijalle!