Lukuviikon ranskalaisia tunnelmia

Toukokuu on jo mukavasti alulla, täällä Oulussa on taas lunta maassa (!!!) ja vapun orastavat kesäfiilikset tuntuvat kovin kaukaisilta. Palaan silti vielä viime viikolla vietettyyn lukuviikkoon ja siihen, miten oma lukuviikkoni sujui. Postailin omista lukuviikkosuunnitelmistani täällä. Ex tempore -ideana päätin juhlistaa lukuviikkoa aloittamalla viikon jokaisena päivänä uuden käännöskirjan. Aikomus tuntui hivenen uhkarohkealta siihen nähden, että noin muuten olin ehtinyt lukea todella vähän kirjoja huhtikuun aikana eikä lukuaikaa nytkään ollut luvassa ruhtinaallisesti. Mutta välillä on kiva kehitellä jotain uutta lukuharrastukseen, ja käännöskirjojen teemaviikko piristi jo ajatuksenkin tasolla. Miten käännöskirjojen viikkoni siis sujui?

Photo by JOHN TOWNER on Unsplash

Tarkoitukseni oli fiilistellä eurooppalaisen käännöskirjallisuuden parissa, mutta kuin huomaamatta kirjapinooni etsiytyi niin monta ranskasta käännettyä kirjaa, että päätin typistää viikon kielivalikoimani suosikkikäännöskieleeni. Kenties hieman tylsä valinta, mutta omat teemaviikkonsahan saa itse kukin sijoittaa tiiviistii mukavuusalueelleen, jos siltä tuntuu. 😊 Löysin myös yllättävän paljon lyhyitä, kiinnostavia kirjoja - sellaisia päivässä luettavia, joista jäi kiva "tulipas tässä luettua taas yksi kirja ja mitäs sitten huomenna luetaan, joko saa aloittaa uuden kirjan?" -fiilis. Blogijuttuja luetuista on luvassa piakkoin, mutta kuvan alla viikon kulkua lyhyesti:

Maanantai 22.4.2019: Kim Thúyn uutuusromaani Ru (Gummerus, 2019) saapui minulle kirjaston varausjonosta kuin tilauksesta. Ennakkoluuloistani huolimatta olin aivan myyty tämän kirjan edessä. Upea kirja!

Tiistai 23.4.2019: Annie Ernauxin Puhdas intohimo on perin ranskalainen pienoisromaani 1990-luvun alkupuolelta. Aikamatkaa oli luvassa myös jälkisanojen muodossa. Miksi nykykirjoissa on enää perin harvoin saate- tai jälkisanoja, jossa kerrotaan kirjailijasta ja hänen tyylistään? Aihetta tuntevan henkilön kirjoittamat tekstit syventävät mukavasti kirjan maailmaa.

Keskiviikko 24.4.2019: Anna Gavaldan nopealukuinen pienoisromaani Karkumatka jätti minut hämmentyneeseen mielentilaan. Siitä huolimatta olin tässä vaiheessa viikkoa erittäin tyytyväinen siihen, että olin todellakin onnistunut lukemaan kirjan viikon jokaisena päivänä!

Torstai 25.4.2019: Viikon ensimmäinen sarjakuva löytyi omasta hyllystä. Sarjakuvaromaanit ovat kai jonkinlainen heikkouteni, niitä kun on niin mukavaa jemmailla omaan hyllyyn odottamaan lukuinspiraatiota. Edmond Baudoinin omaelämäkerrallinen Piero oli koskettava ja lämminhenkinen tapaus, ja olen iloinen, että teemaviikko innosti minut ottamaan sen lukuun.

Perjantai 26.4.2019: Lisää ranskalaista kerrontaa 1990-luvulta tarjosi Tammen Keltaiseen kirjastoon kuuluva Port Sudan, jonka kirjoittaja Olivier Rolin oli minulle entuudestaan täysin tuntematon nimi. Tämä kirja ei ollut viikkoni paras kirja, mutta siitä huolimatta haluan nostaa surumielisen, nostalgian täyttämän kirjan viikon positiiviseksi yllättäjäksi. Hieno löytö hienosta käännöskirjasarjasta. P.S. Kirja ei ollut päivässä luettava, mutta sain sen kuitenkin luettua loppuun teemaviikon aikana.

Lauantai 27.4.2019: Lauantain kirja on ainut, joka minulla on edelleen kesken. Ei suinkaan kirjan huonouden vuoksi, vaan siksi että Delphine de Viganin Nothing Holds Back the Night oli viikkoni ainut pidempi romaani. Kirja on vielä aivan alullaan, mutta en yhtään ihmettele sen saamia kehuja.

Sunnuntai 28.4.2019: Teemaviikon mukavuudesta huolimatta sunnuntaina minuun iski innottomuuden puuska. Mietin, viitsinkö enää aloittaa uutta kirjaa vai toteanko vain, että kiitos, teemaviikkoni oli tässä, kivaa oli. Päätin sitten kuitenkin viimeistellä viikkoni lukemalla yhden suosikkisarjakuvani ties monettako kertaa uudelleen. Asterix ja Kleopatra toimii edelleen, ja klassikkosarjakuvaan olikin hauska päättää ranskalainen viikko. Luin itse asiassa pari muutakin Asterix-albumia omasta pienestä kokoelmastani. Jossain vaiheessa luvassa on siis jonkinlainen Asterix-postaus.

Lukuviikkoni kului kaiken kaikkiaan miellyttävän vaihtelevissa tunnelmissa, sillä pikaisesta aikataulusta huolimatta onnistuin valikoimaan viikon lukupinooni juuri sopivanoloista ja -mittaista luettavaa. Ja taisinpa myös innostua teemaviikoista. Kesä (kunhan se taas joskus koittaa) voisi olla mitä parhainta aikaa harrastaa teemallista lukemista.

Mukavaa lukuviikonloppua!