J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Vaihtoehtohistoriaa? Steampunkia? J. S. Meresmaan pienoisromaanin takakannessa oli sanoja, joihin en useinkaan törmää lukemieni kirjojen luokitteluissa. Oudot luokittelut ovat minulle joskus pieni mörkö, sillä nolottavasti en ole kovin hanakka kokeileman uusia juttuja kirjallisuudessa. Pelkään joutuvani erikoisen, uuden genren eteen, josta en "tajua oikeita asioita". Pitäisikö esimerkiksi vaihtoehtohistoriaa lukiessa tuntea ensin se todellinen historia hyvin? Mitä ihmettä tiedän 1900-luvun Tampereen tapahtumista? Öö-ö, enpä yhtään mitään. No, siitä huolimatta nappasin kirjan lainauskoriini, sillä Meresmaan Mifonki-sarja on kiinnostanut minua pidemmän aikaa ja lyhyt Naakkamestari (Robustos, 2016) sai toimia johdattimena Meresmaan kirjoitustyyliin.

"Koko päivän mietin, mihin, mihin naakan ruumis oli kadonnut. Kun viilasin raateja, hioin kulmia ja leimasin täysinäisiin laatikoihin päivämääriä, keräsin samalla rohkeutta ottaa puheeksi uutisjuttu, jonka Paavo Lundan oli lukenut Sanomista. Ei voinut olla sattumaa, että naakat olivat salaperäisesti kadonneet kahdesti. Valkoinen sulka, joka ainoana muistutti minua naakan todella olleen olemassa, makasi suojaessuni taskussa. Välillä raotin taskua ja varmistin, että sulka oli yhä siellä. Miksi se ei ollut kadonnut, jos naakka kerran oli?" (s. 32)

Naakkamestarin pääosassa on nuori ja rampa Enni-tyttö, joka joutuu työskentelemään verstaalla ansaitakseen elantonsa ja ylläpitonsa. Enni toivoo vanhempiensa saapuvan hakemaan häntä, mutta nämä tuntuvat kadonneen ja unohtaneen tyttärensä täysin. Eräänä päivänä Enni löytää pihalta henkitoreissaan olevan naakan, ja alkaa salaa hoivata tätä. Naakan katoamisesta käynnistyy merkillinen tapahtumaketju, jonka kuluessa Ennin tulevaisuus muuttuu täysin.

Juonta ryydittävät pienet "uutislainaukset" Aamulehdestä, ja niiden kautta luodaan "ajankuvaa" ursiineiksi nimetyn kansan kohtalosta ja sen kohtaamasta muukalaisvihasta vuoden 1900 Tampereella. Ajankohtaisen teeman sijoittaminen perinteikkääseen suomalaiskaupunkiin käsityöläisten aikakauteen loi kirjaan aivan omanlaisensa tunnelman. Kun mausteena oli vielä luonnonläheisiä, pakanalliseksi miellettyjä aineksia, niin lopputuloksena oli kiehtova miljöö, johon pystyin hyppäämään mukaan myös ilman paikallishistorian tuntemusta.

Ennin tarinassa oli silti hieman liikaa kärjistyksiä ja tunteellisuutta minun makuuni. Kirjan alussa tytön olot olivat todella kurjat, kun hänestä huolehtiva perhe alisti rampaa tyttörukkaa ja maksoi minimaalista palkkaa tärkeästä työstä verstaalla. Naakkoihin liittyvät juonenkäänteet kirjan loppupuolella olivat kuitenkin kekseliäitä (ainakin steampunkia olemattoman vähän lukeneen lukijan mielestä), ja niiden ympärille olisi voinut punoa laajemmankin romaanin. Toisaalta pienoisromaanin mitoissa tarina pysyi napakasti kasassa eikä siinä ollut tyhjäkäynnin makua.

Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä, ja Mifonki-sarja nytkähti aimo askeleen eteenpäin lukulistallani.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Todella vaiheessa, Evarian kirjahylly, Ofelia Outolintu
Kirjan tietoja:
J. S. Meresmaa: Naakkamestari
Kansi: Mika Vaaranmaa
Robustos, 2016
163 sivua