Blogin esittelysivua päivitetty!

Innostuin päivittämään blogini esittelysivua Marika & Blogi, joka löytyy täältä. Edellisen version olen kirjoittanut silloin, kun perustin blogini. Tuosta päivästä on aikaa jo reilut neljä vuotta, joten jopas oli korkea aika pyyhkiä pölyt sivulta. Jos siis jotakuta kiinnostaa blogini "tarina" (johon ei sisälly kihelmöivää jännitystä tai dramaattisia juonenkäänteitä), niin voit lukea tekstin myös tästä jutusta.

Blogini on ollut hiljainen kuluneen viikon aikana. Syynä ovat arjen kiireet, ja pieni syyslomanen, jonka vietin mieheni kanssa. Ilmeisesti viikon tauko blogikirjoittelusta nostatti kirjoitteluinnostusta, sillä blogiesittelystäni tuli melkoinen jaarittelu vaikka alunperin tarkoitukseni oli kertoa vain lyhyesti muutamien suosikkikirja-aasinsiltojen kautta blogini taustoja. Kävikin niin, että juttuun päätyi ainoastaan yksi iki-ihana suosikki ja teksti venyi ja vanui. 😊

Ensi viikolla on luvassa paluu kirjajuttujen pariin. Osallistun Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin Marrasjännitystä-teemaviikolle, ja kenties myös Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-haasteeseen yhden sarjakuvan voimin.

*** Blogini esittely; löytyy myös täältä: ***

"On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon."

Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo (1813)

Nuorelle minälleni Ylpeys ja ennakkoluulo oli romanttisen rakkauden huipentuma. Jossain vaiheessa ymmärsin, että Elizabethin kujeilua ja Darcyn muodollista kosiskelua pidetään hienona ajankuvana ja tapainkuvana, ja myös ajattomana ihmisluonnon kuvauksena. Minulle Ylpeyden ja ennakkoluulon ydin on silti edelleen siinä, että kirjaan tiivistyy niin moni lukuharrastukseni olennainen seikka: kirjan sivujen kautta herää henkiin pala uutta maailmaa, sen rakkaudet, ilot, surut ja menetyksen tunteet. Noihin maailmoihin - kenties satoja vuosia sitten luotuihin - olen halunnut uppoutua siitä asti , kun opin lukemaan. Toisinaan lukuharrastus on ollut elämässäni enemmän pinnalla, joskus se on painunut muun elämän taustalle. Mutta aina fiktiolla on ollut erityinen sija sydämessäni ♥.

Blogiharrastukseni aloitin kesällä 2013. Olin sitä ennen seurannut muutamia blogeja, joiden aiheet vaihtelivat liikunnasta kulttuuriin. Rento, mutkaton kirjoista kirjoittelu alkoi kiinnostamaan, sillä se vaikutti tarjoavan mukavaa vastapainoa IT-alan päivätyölleni. Ja hopsaa - kesäloman päivinä laitoin kädet jännityksestä täristen blogin pystyyn. Eetteriin alkoi ilmestyä höpinää luetuista kirjoista, ja lukuhaasteisiin hurahdin täysillä heti blogini alkumetreillä. Sinisen linnan kirjasto -blogin Avioliittojuonia-lukuhaaste oli ensimmäinen lukuhaaste, johon osallistuin ja muistelen edelleen Marian haastetta ilolla ja lämmöllä. Ihana haaste, kuin minulle tehty! Ihmissuhdekuvioiden pohdiskelu ja niiden kimurantit käänteet ovat minulle aihe, josta en ole vielä saanut tarpeekseni. Tällä tiellä ollaan edelleen, sillä blogini täytti kesällä 2017 jo neljä vuotta.

Lukumakuni rajoittui ennen blogiaikaa suurimmaksi osaksi käännöskirjoihin. Hiljalleen havahduin siihen, että monessa kirjablogissa luetaan paljon kotimaista kirjallisuutta, ja ollaan hereillä kirjamaailman uutuuksista. Tutustuin myös kirjakatalogeihin, blogien kuukausi- ja vuosikoosteisiin ja moneen muuhun kirjablogimaailmaan kuuluvaan juttuun.

Mikä toimii toiselle, ei välttämättä ole oma juttu. Olenkin huomannut, ettei minulta irtoa kuukausikoosteita, vaikka niitä onkin todella mukava lueskella muiden blogeista. Kuukausi meni, ööh... luin kirjoja ja...? En myöskään jaksa vääntää vuoden lukemisiani tilastojen muotoon, vaan teen vuosikatsaukseni mieluummin fiilispohjalta. Kirjakatalogien selailua harrastan nykyään hieman aktiivisemmin kuin ennen blogiaikaa, mutta tärppilistojen julkaisuun en ole innostunut parin kokeilukerran jälkeen. Bloggailuni on hakenut pikku hiljaa muotoaan, mutta luettujen kirjojen kohdalla haaste on edelleen sama kuin blogini alkuaikoina: miten tiivistää sanoiksi se, pidinkö kirjasta vai en, ja millä perusteella mielipiteeni muodostin?

Tykkäsin, oli tylsä kirja, oli ihana kirja. Usein ensimmäiset lukutunnelmani ovat jotain tämän suuntaista, ja niitä sitten koetan laventaa blogijutuksi. Joskus se onnistuu paremmin, joskus heikommin, mutta aina toivon, että jos olen innostunut kirjasta, se välittyisi tekstistä ja joku muukin ottaisi kirjan luettavakseen. Kirjoitan blogijuttuni yleensä aika nopeasti, enkä jaksa viilata tekstejä montaa päivää. Syvälliset analyysit jätän heille, joilla on siihen taitoja ja kiinnostusta, ja keskityn sen sijaan omassa lukukokemuksessani kieriskelyyn. Toisinaan luen tekstejäni jälkeenpäin ja nolostun, kun huomaan lauseiden olevan niin ympäripyöreitä, että vain rivien välejä lukemalla tiedän, mitä oikeastaan olisin halunnut sanoa. Kovin paljon en silti jaksa rypeä omissa vanhoissa teksteissäni, vaan haluan suunnata katseen kohti seuraavaa juttua. Uusi blogijuttu = uusi mahdollisuus muotoilla mielipide selkeämmin!

Lukukokemuksessa kieriskely kuvaa hyvin suhdettani kirjabloggaamiseen ja lukemiseen. Lukeminen on minulle pohjimmiltaan äärimmäisen yksityinen kokemus, joka tuottaa minulle suurta huvia, toimii ajankuluna, nostattaa pintaan tunteita laajalla skaalalla. Tämä riitti minulle mainiosti kaikkina ei-blogi-vuosina, mutta toki kirjablogimaailman tarjoama yhteisöllisyys lukuhaasteiden, lukumaratonien ja samanhenkisten blogien muodossa on osoittautunut kivaksi jutuksi. Sen sijaan kirjallisen kentän seuraaminen laajemmin kiinnostaa minua vain etäisesti. Minulle riittää, että kirjoja julkaistaan ja osa niistä on niin hyviä, että niitä lukee silkasta lukemisen ilosta. Kirjablogin pitäminen tarjoaakin lukuharrastukselleni sopivan kokoisen ikkunan ulkomaailmaan. Ja sen ydin on tässä: hei kuulkaas kaikki tyypit, blogissani on lukuvinkkejä tarjolla. Ottakaa onkeenne ja lukekaa, ihmiset, lukekaa. 😉

Lukijana viihdyn hyväksi havaitsemieni rajojen sisäpuolella. Toisinaan koetan niitä vähän venytellä, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että venyttelyt eivät ole suuremmin vaikuttaneet omaan kirjamakuuni. Genrekirjoista koen omakseni erityisesti dekkarit ja fantasian, mutta en koe olevani mikään lajiniilo. Epämääräinen 'hyvä romaani' kiinnostaa, varsinkin jos siinä on ihmissuhdevatulointia. Maaginen realismi kiehtoo, vaikka tunnenkin genreä lähinnä muutaman kotimaisen kirjailijan verran. Mikä ei kiehdo: sota ja kaikenlaiset ahdistavat aiheet. Kirjan ei pidä olla hömppää, muttei myöskään asteikon toisen ääripään edustaja. Sarjakuvaromaaneista olen innostunut blogini aikana, ja sarjakuvan muodossa saatan lukea aiheista, jotka muutoin kiertäisin kaukaa. Tietokirjallisuutta en vapaa-aikanani juurikaan lue, mutta elämäkertojen ja muistelmien parissa sentään viihdyn aina silloin tällöin. Young Adult- ja lanu-kirjallisuus toimivat silloin tällöin aikuisten kirjojen välissä.

Pitäisikö blogilla olla jokin teema, pitäisikö keskittyä tietynlaisiin kirjoihin? Tätä olen välillä pohtinut, ja tullut siihen ilmeiseen lopputulokseen, että kukin blogatkoon tyylillään. Oma tyyli on hyvä tyyli. Haluan silti viedä blogiani jatkossa siihen suuntaan, että se edustaa enemmän ja selvemmin omaa luontaista kirjamakuani. Se kun ei ole blogivuosieni aikana juuri muuttunut. Käännöskirjat ovat edelleen erityisen lähellä sydäntäni, joten tämä on minulle luonnollinen suunta. En aio hylätä kotimaista kirjallisuutta, mutta blogini puolella nostan jatkossa entistä enemmän uusia ja vanhoja käännöskirjoja esille. Odottelen siis innolla Helsingin kirjamessujen vuosien 2018 ja 2019 teemamaita, jotka ovat Yhdysvallat ja Ranska. Näistä erityisesti Ranska viehättää minua, joten toivottavasti käännöskirjojen rintamalla on tulevina vuosina odottavissa lukijan riemujuhlaa.

***

Lukemisen iloa kaikille!

Blogijutun kuvat ovat netin ilmaisesta kuvapankista.