16. helmikuuta 2017

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Ruotsalaisdekkaristit ne osaavat juonenkehittelyn jalon taidon. Tämä oli pakko tunnustaa jälleen kerran, kun luin Emelie Scheppin esikoisdekkarin Ikuisesti merkitty (HarperCollins Nordic, 2017). Miksi ihmeessä meidän kotimaisilta dekkarikirjailijoiltamme ei tule tämmöisiä kirjoja, jotka saavat sivut kääntymään pikkutunneilla, kun lukemista ei voi lopettaa vaikka työaamun varhaisuus on erinomaisen hyvin tiedossa?! Pauliina Suden Takaikkuna oli minulle vastaava tapaus, mutta muita ei muistu tähän hätään mieleen.

Ikuisesti merkityn alkuosa vaikutti aivan tavanomaiselta tapaukselta: vaimo tulee kotiin ja löytää miehensä, maahanmuuttoviraston johtajan ammuttuna. Poliisi alkaa selvittää tapausta, ja tutkinnasta vastaa syyttäjä Jana Berzelius. Lukija tutustuu poliisin henkilöstöön ja kerronta rullaa sujuvasti. Välillä lukijalle tarjoillaan pikkulapsen näkökulmasta kerrottuja hyytäviä kokemuksia lasten joutumisesta pelinappuloiksi aikuisten raakaan maailmaan, ja nämä pätkät ennakoivat, että jotain kiinnostavaa on tulollaan.

Jossain vaiheessa kirjaa tavanomaisuus jäi taakse, juoneen tuli yhtäkkiä lisää kierroksia ja lukeminen sai uutta vauhtia. En halua spoilata, joten eipä näistä käänteistä sen enempää. Jana on silti särmikkäämpi hahmo kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Ikuisesti merkityssä juonen realistisuus ei kenties ole sen vahvuuksia, mutta realistisuus tuppaa olemaan tylsää. On paljon mukavampi heittäytyä hurjiin tapahtumiin, ja pakolaispolitiikan nurjia puolia voi pohdiskella halunsa mukaan samalla kun jännittelee miten Jana selviää eteen tulevista kinkkisistä tilanteista.

Henkilögallerian puolella hämmästelin sitä, miten merkityksettömiä osa kirjan hahmoista lopulta oli juonen kannalta. Esimerkiksi poliisissa työskentelevä Mia sai ostos- ja juomisongelmiensa kanssa suhteettoman paljon tilaa siihen nähden, että hänet olisi voinut poistaa kirjasta ja Ikuisesti merkitty olisi siitä huolimatta ollut aivan yhtä hyvä dekkari. Mutta ehkäpä Mialle oli varattu kirjaan paikka ongelmapoliisien kiintiöstä?

Niin tai näin, pikku puutteista huolimatta Ikuisesti merkitty on hyvää dekkariviihdettä, ja rikoksen aihepiiri on ajoittain yliampuvista juonikuvioista huolimatta tiukasti kiinni nykyhetken pakolaistilanteessa. Mikään maailmojen mullistaja kirja ei ole, mutta dekkarien ystävän lukupinossa on aina tilaa uudelle page turner -tuttavuudelle.



***
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 24. Kirjassa ratkaistaan rikos

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Ullan luetut kirjat ja Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Emelie Schepp: Märkta för livet (2014)
Suomennos Hanna Arvonen
HarperCollins Nordic, 2017
382 sivua

10 kommenttia:

  1. "dekkarien ystävän lukupinossa on aina tilaa uudelle page turner -tuttavuudelle" - juuri näin. Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli hyvä, vaikka pahuus kukoistaa sekä hyvisten että pahisten puolella, ollaanko siis kaikki pahiksia, siinäpä kysymys.
    Minusta Mia oli hyvä, sillä hänellä oli aitoja nykyajan ongelmia.
    Tästä varmaan kehittyy todella hyvä sarja, toivon niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiset hämärän rajamailla liikkuvat dekkarit ovat paljon mielenkiintoisempia kuin kovin mustavalkoiset. Jännää, jos tästä kehittyy aivan sarja. Kirja jäi sellaiseen paikkaan, että ties mitä sitten onkaan tulossa... :)

      Poista
    2. Muuten minä tykkään Kati Hiekkapellon dekkareista, jos et vielä ole tutustunut. Viimeisin oli kyllä aivan huippuhyvä, Tumma. Nimivalinta oli vain jotenkin outo. Sitten Jyrki Heinon historialliset dekkarit ovat hyviä, mutta nehän sinä olet lukenut.

      Poista
    3. Tumman olen Hiekkapellolta lukenut, ja se oli ihan hyvä. Ei niin räväkkä kuin tämä, mutta miljöönsä puolesta erikoinen. Heinon dekkarisarja saa toivottavasti pian jatkoa. Kelmit oli tosi hyvä!

      Poista
  3. Selvästiki munki pitää tutustua tähän sivunkääntäjään. ^_^

    VastaaPoista
  4. Olen juuri bloggaamassa tästä. Oli kyllä todellinen sivunkääntäjä ja tuo vauhti. <3 Kyllä Ruotsissa osataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Scheppin kirja oli tosiaan vauhdikas, vaikkei kirjan alku aivan sitä antanutkaan odottaa. Hieno esikoinen. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...