Evelyn Waugh: Mennyt maailma
Evelyn Waughin vuonna 1945 ilmestynyt romaani Mennyt maailma - Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat (Otava, 2009) on tyylikäs ja hillitty brittiläinen klassikkokirja. Muistelen nähneeni joskus ainakin pieniä pätkiä kirjan pohjalta tehdystä tv-sarjasta, mutta kovin selkeitä muistikuvia minulla ei ollut kirjan juonesta tai hahmoista, kun aloin kirjaa vuoden alkupäivinä lukemaan. Ennakkokäsitykseni oli, että Mennyt maailma olisi jonkinlainen rakkausstoori, mutta tämä ei pitänyt paikkansa. Rakastumisia kirjasta toki löytyy, mutta päällimmäisenä minulle jäi Menneestä maailmasta mieleen erään aikakauden ja elämäntyylin tarkastelu ulkopuolisen silmin, etäältä ja silti sen verran läheltä, että orastavat rappion merkit pistävät silmään.
Menneen maailman kehyskertomus alkaa toisen maailmansodan päivistä. Kapteeni Charles Ryder huomaa saapuneensa englantilaiseen maaseutukartanoon, jossa hän opiskelijanuorukaisena on ollut isäntäperheen pojan vieraana. Tämä toimii kimmokkeena muisteloille, joissa aluksi palataan huolettomiin opiskelija-aikoihin, jolloin keskiluokkainen Charles tutustuu Oxfordissa aatelisperheen poikaan Sebastian Flyteen. Herkän, holtittoman ja filosofisen Sebastianin elämäntyylissä ja -asenteessa on jotain, joka kiehtoo ja vetoaa Charlesiin. Sebastianin suhde perheeseensä ei ole ongelmaton, ja Charles huomaa vaivihkaa joutuneensa keskellä monimutkaista ihmissuhteiden kudelmaa.
Flyten perheenjäsenten kohtalot seuraavat Charlesia sekä Sebastianin että tämän kauniin ja älykkään sisaren Julian kautta. Ennakkokäsitykseni kirjan rakkausromaanin luonteesta taisi perustua juuri Charlesin ja Julian suhteeseen. Romanttisia huokailuja kartanon salien katveessa on turha odottaa, sillä heidän suhteensa on paljon monisyisempi heijastellen nuoruuden hullaantumista ja vuosien mukanaan tuomia pettymyksiä:
Menneessä maailmassa käsitellään paljon katolisen uskon vaikutusta päähenkilöiden elämään ja heidän valintoihinsa. Teema ei nouse häiritsevästi esille, mutta kulkee tasaisesti läpi koko kirjan. Flyten perheen lapset koettavat pyristellä irti perheen katolilaisesta taustasta tai ainakin selvitä omassa elämässään sen kanssa kuten parhaaksi taitavat, mutta uskon aatemaailma tuntuu lopulta olevan liian voimakas muiden toiveiden rinnalla. Uskonnollisuus luo kirjaan paljon pinnan alla kyteviä ristiriitoja, joista syntyi iso osa romaanin ihmissuhteiden jännitteistä.
Kerronnaltaan Mennyt maailma oli minulle hidaslukuinen kirja. Paikoin pitkät ja mutkikkaat lauserakenteet pakottivat lukemaan hitaasti, jos tekstiin halusi syventyä. Lisäksi lukemassani pokkariversiossa olivat rivit todella tiheässä ja pienellä fontilla, joten sekin toi hitaan etenemisen tuntua tekstiin. Kun vain maltoin asettua Menneen maailman vietäväksi, pidin silti kirjasta, sen verkkaisuudesta ja loppua kohden surumielisestä tunnelmasta. Charlesin ja Flyten perheen kohtaloihin on kiedottu taitavasti kuvattua ajankuvaa, ja romaani veti minut siinä määrin omaan maailmaansa, että päädyin antamaan elegantille klassikkokirjalle täydet viisi tähteä Goodreadsiin.
Menneen maailman kehyskertomus alkaa toisen maailmansodan päivistä. Kapteeni Charles Ryder huomaa saapuneensa englantilaiseen maaseutukartanoon, jossa hän opiskelijanuorukaisena on ollut isäntäperheen pojan vieraana. Tämä toimii kimmokkeena muisteloille, joissa aluksi palataan huolettomiin opiskelija-aikoihin, jolloin keskiluokkainen Charles tutustuu Oxfordissa aatelisperheen poikaan Sebastian Flyteen. Herkän, holtittoman ja filosofisen Sebastianin elämäntyylissä ja -asenteessa on jotain, joka kiehtoo ja vetoaa Charlesiin. Sebastianin suhde perheeseensä ei ole ongelmaton, ja Charles huomaa vaivihkaa joutuneensa keskellä monimutkaista ihmissuhteiden kudelmaa.
Flyten perheenjäsenten kohtalot seuraavat Charlesia sekä Sebastianin että tämän kauniin ja älykkään sisaren Julian kautta. Ennakkokäsitykseni kirjan rakkausromaanin luonteesta taisi perustua juuri Charlesin ja Julian suhteeseen. Romanttisia huokailuja kartanon salien katveessa on turha odottaa, sillä heidän suhteensa on paljon monisyisempi heijastellen nuoruuden hullaantumista ja vuosien mukanaan tuomia pettymyksiä:
"Aika
oli tuonut muassaan toisenkin muutoksen; hänen huuliltaan oli kadonnut
La Giocondan ovela ja itsetyytyväinen hymy; vuodet olivat olleet
muutakin kuin "lyyrien ja huilujen säveliä", ja tehneet hänet
surullisemmaksi. Oli kuin hän olisi sanonut: "Katso minua. Olen tehnyt
osuuteni. Olen kaunis. Tämä kauneuteni on jotain aivan epätavallista.
Minut on tehty iloitsemaan. Mutta mitä iloa minulla on siitä? Missä on
minun palkkioni?"
Se oli noiden kymmenen vuoden hänessä aiheuttama muutos; hänen
palkkionsa oli tuo unohtumaton ja maaginen surullisuus, joka mykistytti
ja kävi suoraan sydämestä sydämeen; se oli hänen kauneutensa kruunaus." (s. 231)
Menneessä maailmassa käsitellään paljon katolisen uskon vaikutusta päähenkilöiden elämään ja heidän valintoihinsa. Teema ei nouse häiritsevästi esille, mutta kulkee tasaisesti läpi koko kirjan. Flyten perheen lapset koettavat pyristellä irti perheen katolilaisesta taustasta tai ainakin selvitä omassa elämässään sen kanssa kuten parhaaksi taitavat, mutta uskon aatemaailma tuntuu lopulta olevan liian voimakas muiden toiveiden rinnalla. Uskonnollisuus luo kirjaan paljon pinnan alla kyteviä ristiriitoja, joista syntyi iso osa romaanin ihmissuhteiden jännitteistä.
Kerronnaltaan Mennyt maailma oli minulle hidaslukuinen kirja. Paikoin pitkät ja mutkikkaat lauserakenteet pakottivat lukemaan hitaasti, jos tekstiin halusi syventyä. Lisäksi lukemassani pokkariversiossa olivat rivit todella tiheässä ja pienellä fontilla, joten sekin toi hitaan etenemisen tuntua tekstiin. Kun vain maltoin asettua Menneen maailman vietäväksi, pidin silti kirjasta, sen verkkaisuudesta ja loppua kohden surumielisestä tunnelmasta. Charlesin ja Flyten perheen kohtaloihin on kiedottu taitavasti kuvattua ajankuvaa, ja romaani veti minut siinä määrin omaan maailmaansa, että päädyin antamaan elegantille klassikkokirjalle täydet viisi tähteä Goodreadsiin.
***
Paperilta ruutuun -haaste jatkuu Menneellä maailmalla. Kirjasta on tehty 1980-luvulla minisarja. Youtubesta löytyy sarjasta clippejä, tässä yksi näyte:
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetut, lukemattomat, Jokken kirjanurkka, Kirjaneidon tornihuone, There's no such thing as too many good books
Kirjan tietoja:Evelyn Waugh: Brideshead Revisited - The Sacred and Profane Memories of Captain Charles Ryder (1945)
Suomennos Pentti Lehtinen
Otava, 2009
333 sivua
Ryntäsin heti tänne kun huomasin että bloggasit tuosta teoksesta 🙂Ekan vuoden enkun opiskelijana luin Evelyn Waughin kirjan Decline and Fall ja se teki minuun jonkinmoisen vaikutuksen. Sen innostamana luin myös Brideshead Revisited ja myöhemmin näin vastaavan TV-sarjankin. Hyvin sanot että katolisuus kulkee tasaisesti läpi kirjan. Kirjailija oli kääntynyt katoliseksi jokun vuosi aiemmin.
VastaaPoistaEvelyn Waugh oli muun muassa kirja-arvosteija, mikä kirjabogissa mainittakoon 😀
Tosi mukavaa lukea postauksesi. Hyvää sunnuntain jatkoa 💕
Kiva, kun tykkäsit ja kommentoit. Waughin kirjoja näkyy harvakseltaan blogeissa, mutta jospa joku innostuisi tämän hienon klassikon pariin. On mielestäni hyvin ajatonta luettavaa, vaikka menneestä maailmasta kertookin. :) Samoin, mukavaa viikon viimeisen päivän jatkoa myös sinulle!
PoistaMuistan hyvin tv-sarjan, se on tainnut tulla useammankin kerran uusintana. Kirjan voisin lukea, historiaa.
VastaaPoistaMinulta uusinnat ovat jostain syystä menneet ohi, mutta olisi kyllä ihan mielenkiintoista nähdä sarja kirjan lukemisen jälkeen. Onhan tästä tosin muistaakseni elokuvaversioitakin olemassa (kanne kuvakin taitaa olla leffakansi).
PoistaTämä on yksi hienompia kirjoja, olen nähnyt tv-elokuvana, katsonut dvd ja lukenut Evelyn Waughin kirjana. Hienoa, että siitä on tehty uusia pokkareitakin. Mennyt aika on läsnä elokuvan ajan.
VastaaPoistaTv-sarja kiinnostaa minuakin, se vaikuttaa youtuben clippien perusteella tosi laadukkaalta ja kirjan henkeen sopivalta. Pitääpä koettaa metsästää sarjaa jostain, ehkä sitä on kirjastolla tarjolla.
PoistaIhanaa, että tykkäsit! Tämä on yksi suosikeistani. Rakastuin aikoinaan juuri tuohon verkkaiseen tunnelmaan ja Sebastianin omalaatuisuuteen. Uusi leffa on ihan katsottava, mutta jotain olennaista siitä kuitenkin puuttuu, eikä oikeanlaista tunnelmaa ihan tavoitettu.
VastaaPoistaMinisarja olisi kyllä kiva katsoa Paperilta ruutuun -haasteeseen, Jeremy Irons on kuulemma hyvä.
Menneestä maailmasta jäi minulle aika voimakkaat mielikuvat päähän, ja jollei tv/leffatoteutus tavoita niitä, katselukokemus tulee olemaan melkoinen pettymys. Mutta Jeremy Irons on kyllä yleensä tosi hyvä, joten jo hänenkin vuokseen tuo tv-sarja kiinnostaa. :)
Poista