Oksan hyllyltä

Paperilta ruutuun -lukuhaaste alkoi viime vuoden joulukuussa Karvakasan alta löytyi kirja -blogissa. Haasteen ideana oli lukea kirjoja, joista on tehty tv-sarja. Haasteaikaa olisi jäljellä vielä muutama päivä, mutta vedän oman taipaleeni jo nyt yhteen, sillä en enää ehdi lukea tähän haasteeseen sopivia kirjoja. Luin haasteeseen kolme kirjaa: Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär   Evelyn Waugh: Mennyt maailma   Viveca Sten: Sisäpiirissä   Yhtäkään lukemaani kirjaa en ole nähnyt tv-sarjan muodossa (!). Evelyn Waughin Mennyt maailma oli ehdottomasti kolmikon paras, ja sen myös mielelläni katselisin tv-versiona. Luin kirjan alkuvuoden klassikkohaasteeseen, ja suosittelen sitä lämpimästi brittiläisen, hitaasti kehittyvän romaanin ystäville.  Ronja, ryövärintytär ei ollut kirjana laisinkaan minun kirjani, mutta saattaisi kenties toimia tv-sarjana minulle paremmin. Viveca Stenin kirjoista tehty dekkarisarja on ilmeisesti aika vastikään pyörinyt meillä tv:ss...

Luettujen pinosta valitsin tähän juttuun pari hyvää dekkarivinkkiä leppoisten dekkarien ystäville. Itse en erityisemmin pidä kovin raaoista dekkareista tai jännäreistä, ja Kate Atkinsonin Eikö vieläkään hyviä uutisia? (Schiltds & Söderströms, 2013) ja Viveca Stenin Sisäpiirissä (WSOY, 2013) osuivat mainiosti lukumakuuni. Kate Atkinsonin kirjan poimin luettavakseni hyllynlämmittäjät -pinostani. Projektini on edennyt hitaasti, sillä Atkinsonin myötä sain luettua vasta toisen hyllynlämmittäjäni. Kesäloma saa luvan pelastaa tämän(kin) TBR-urakan! Valitsin hieman epäviisaasti (ja optimistisesti) lähinnä paksuja kirjoja pinooni, ja niiden lukeminen tuntuu tällä hetkellä liian suurelta ponnistukselta, kun aikaa lukemiseen on vähän. Atkinsonin kirjan otin lukuun siis lähinnä siitä syystä, että sen sivumäärä oli kohtuullinen. Sivumäärästä huolimatta odotin puisevaa lukukokemusta, sillä Jackson Brodie -dekkarisarjasta aiemmin lukemani kirja Ihan tavallisena päivänä ei ollut ...

Evelyn Waughin vuonna 1945 ilmestynyt romaani Mennyt maailma - Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat (Otava, 2009) on tyylikäs ja hillitty brittiläinen klassikkokirja. Muistelen nähneeni joskus ainakin pieniä pätkiä kirjan pohjalta tehdystä tv-sarjasta, mutta kovin selkeitä muistikuvia minulla ei ollut kirjan juonesta tai hahmoista, kun aloin kirjaa vuoden alkupäivinä lukemaan. Ennakkokäsitykseni oli, että Mennyt maailma olisi jonkinlainen rakkausstoori, mutta tämä ei pitänyt paikkansa. Rakastumisia kirjasta toki löytyy, mutta päällimmäisenä minulle jäi Menneestä maailmasta mieleen erään aikakauden ja elämäntyylin tarkastelu ulkopuolisen silmin, etäältä ja silti sen verran läheltä, että orastavat rappion merkit pistävät silmään. Menneen maailman kehyskertomus alkaa toisen maailmansodan päivistä. Kapteeni Charles Ryder huomaa saapuneensa englantilaiseen maaseutukartanoon, jossa hän opiskelijanuorukaisena on ollut isäntäperheen pojan vieraana. Tämä toimii ...

Kuulun siihen (vähemmistö?)lukijaryhmään, joka ei lapsuudessaan juuri lukenut Astrid Lindgrenin tuotantoa. Mm. Ronja, ryövärintytär (WSOY, 2003/1981) ja Veljeni Leijonamieli jäivät lukematta, mutta Melukylän ja Saariston lapsiin sentään tutustuin jossain vaiheessa. Saaristolaisista tosin muistan vain tv-sarjan, sen ihanan valoisat kesäpäivät, suloisen Pampulan ja lutuisen Laivuri-koiran. Kuuntelin kirjan äänikirjana viime vuonna, ja voin varauksetta suositella sitä, vaikken itse intoutunutkaan blogijutun kirjoitteluun. Näin jälkikäteen ajatellen on vaikea sanoa, miksei Lindgrenin tuotanto noussut minulle erityisen tärkeäksi, vaikka minusta tuli kirjaston nuortenkirjojen suurkuluttaja heti, kun sain oman kirjastokortin. Kenties Lindgrenin kirjojen seikkailut eivät olleet tarpeeksi jännittäviä silloiseen vaatimustasooni. Enid Blytonin Viisikot ja muut toiminnalliset sarjat taisivat peitota kiltimmät ja herttaisemmat kirjat. Aikuisiällä Lindgrenin tuotanto on alkanut jonkin ve...