2 x dekkari: Eikö vieläkään hyviä uutisia? & Sisäpiirissä
Luettujen pinosta valitsin tähän juttuun pari hyvää dekkarivinkkiä leppoisten dekkarien ystäville. Itse en erityisemmin pidä kovin raaoista dekkareista tai jännäreistä, ja Kate Atkinsonin Eikö vieläkään hyviä uutisia? (Schiltds & Söderströms, 2013) ja Viveca Stenin Sisäpiirissä (WSOY, 2013) osuivat mainiosti lukumakuuni.
Kate Atkinsonin kirjan poimin luettavakseni hyllynlämmittäjät-pinostani.
Projektini on edennyt hitaasti, sillä Atkinsonin myötä sain luettua vasta
toisen hyllynlämmittäjäni. Kesäloma saa luvan pelastaa tämän(kin)
TBR-urakan! Valitsin hieman epäviisaasti (ja optimistisesti) lähinnä paksuja kirjoja pinooni, ja niiden lukeminen tuntuu tällä hetkellä liian suurelta ponnistukselta, kun aikaa lukemiseen on vähän. Atkinsonin kirjan otin lukuun siis lähinnä siitä syystä, että sen sivumäärä oli kohtuullinen. Sivumäärästä huolimatta odotin puisevaa lukukokemusta, sillä Jackson Brodie -dekkarisarjasta aiemmin lukemani kirja Ihan tavallisena päivänä ei ollut laisinkaan minun kirjani.
Jackson Brodie on edelleen mielestäni tylsähkö yksityisetsivä, mutta huh sentään, miten hienoja muita henkilöitä Atkinson on kirjoittanut Eikö vieläkään hyviä uutisia? -kirjaan. On lääkäri Joanna Mason, jolla on elämänasennetta ja menneisyys isolla M:llä: lapsena Joanna jäi ainoana eloon, kun tuntematon mies surmasi hänen perheensä. Tähän tragediaan kietoutuvat kirjan nykyhetken tapahtumat. Lisäksi on nuori, kovia kokenut mutta älykäs Reggie-tyttö, jolla myöskin on elämänasennetta ja sinnikkyyttä vaikka muille jakaa. Nämä kaksi naista saatetaan kirjan alussa yhteen, sillä Joanna pestaa Reggien hoitamaan vauvaansa. Kaksikko hallitsi kirjan sivuja voimakkailla ja erottuvilla persoonillaan, ja minä nautiskelin kirjan jokaisesta sivusta. Oikein harmitti, kun piti erota Reggiestä ja Joannasta. Sitä en sen sijaan harmitellut, että Brodie oli lopulta melkoisen pienessä roolissa kirjan rikollisjahdissa.
Atkinsonia on kehuttu monessa blogissa, ja olen Ihan tavallisena päivänä -fiilisten valossa ihmetellyt, mikä hänen kirjoissaan vetää lukijoita puoleensa. Enpä ihmettele enää. Atkinson osaa kuin osaakin kirjoittaa myös minun makuuni, vaikka sitä toistakin ääripäätä näkyy olevan tarjolla. Mikään perinteinen dekkari Eikö vieläkään hyviä uutisia? ei ollut (rikokset löytyivät sivujuonista), mutta minut kirjan omalaatuinen, paikoin hitaasti etenevä juoni ja kerronnan vaivaton kepeys ja leikillisyys veti mukaansa neljän Goodreads-tähden arvoisesti.
Viveca Stenin Sandham-saaristolaisdekkarisarjaan tutustuin viime kesänä Juhannusmurha-kirjan myötä. En saanut kirjasta bloggausta aikaiseksi, mutta kirja jäi mieleeni hyvänä hotkaisudekkarina. Eli nopeasti luettavana, viihdyttävänä tapauksena, jonka parissa kului mukavasti muutama kesälomapäivä. Stenin sarja muistui mieleeni, kun jokin aika sitten kaipasin jotain kevyttä dekkaria luettavakseni. Kirjaston hyllystä nappasin mukaani sarjan kakkososan Sisäpiirissä, ja se täytti odotukseni: sujuva ja kesänmakuinen juoni oli helppoa luettavaa.
Suuria muistijälkiä varakkaisiin purjehduspiireihin sijoittuva dekkari ei jättänyt. Kirjan henkilöhahmot tuntuivat usein liian kärjistetyiltä ja heidän käytöksensä ennalta-arvattavalta. Ja sekin on todettava, että ruotsalainen nurkkakuntainen saaristo osoittautuu hupaisasti lähes yhtä vaaralliseksi paikaksi kuin englantilaisen maaseudun pikkukylät. Mutta hei, joskus tämmöinenkin kirja on paikallaan. Viveca Stenin sarja taitaa olla minulle uusi luottosarja, jonka pariin on turvallista palata silloin, kun vaativammat kirja tuntuvat liian vaativilta. Goodreadsiin kirja saa kolme tähteä.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Kate Atkinsonin kirjan kohtaan 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit. Kirja on käännöskirja (23) ja kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan (28).
Viveca Stenin Sandham-kirjasarjasta on tehty tv:seen minisarjat, joten liitän Sisäpiirissä-kirjan osaksi Paperilta ruutuun -lukuhaastetta.
Jackson Brodie on edelleen mielestäni tylsähkö yksityisetsivä, mutta huh sentään, miten hienoja muita henkilöitä Atkinson on kirjoittanut Eikö vieläkään hyviä uutisia? -kirjaan. On lääkäri Joanna Mason, jolla on elämänasennetta ja menneisyys isolla M:llä: lapsena Joanna jäi ainoana eloon, kun tuntematon mies surmasi hänen perheensä. Tähän tragediaan kietoutuvat kirjan nykyhetken tapahtumat. Lisäksi on nuori, kovia kokenut mutta älykäs Reggie-tyttö, jolla myöskin on elämänasennetta ja sinnikkyyttä vaikka muille jakaa. Nämä kaksi naista saatetaan kirjan alussa yhteen, sillä Joanna pestaa Reggien hoitamaan vauvaansa. Kaksikko hallitsi kirjan sivuja voimakkailla ja erottuvilla persoonillaan, ja minä nautiskelin kirjan jokaisesta sivusta. Oikein harmitti, kun piti erota Reggiestä ja Joannasta. Sitä en sen sijaan harmitellut, että Brodie oli lopulta melkoisen pienessä roolissa kirjan rikollisjahdissa.
Atkinsonia on kehuttu monessa blogissa, ja olen Ihan tavallisena päivänä -fiilisten valossa ihmetellyt, mikä hänen kirjoissaan vetää lukijoita puoleensa. Enpä ihmettele enää. Atkinson osaa kuin osaakin kirjoittaa myös minun makuuni, vaikka sitä toistakin ääripäätä näkyy olevan tarjolla. Mikään perinteinen dekkari Eikö vieläkään hyviä uutisia? ei ollut (rikokset löytyivät sivujuonista), mutta minut kirjan omalaatuinen, paikoin hitaasti etenevä juoni ja kerronnan vaivaton kepeys ja leikillisyys veti mukaansa neljän Goodreads-tähden arvoisesti.
**
Viveca Stenin Sandham-saaristolaisdekkarisarjaan tutustuin viime kesänä Juhannusmurha-kirjan myötä. En saanut kirjasta bloggausta aikaiseksi, mutta kirja jäi mieleeni hyvänä hotkaisudekkarina. Eli nopeasti luettavana, viihdyttävänä tapauksena, jonka parissa kului mukavasti muutama kesälomapäivä. Stenin sarja muistui mieleeni, kun jokin aika sitten kaipasin jotain kevyttä dekkaria luettavakseni. Kirjaston hyllystä nappasin mukaani sarjan kakkososan Sisäpiirissä, ja se täytti odotukseni: sujuva ja kesänmakuinen juoni oli helppoa luettavaa.
Suuria muistijälkiä varakkaisiin purjehduspiireihin sijoittuva dekkari ei jättänyt. Kirjan henkilöhahmot tuntuivat usein liian kärjistetyiltä ja heidän käytöksensä ennalta-arvattavalta. Ja sekin on todettava, että ruotsalainen nurkkakuntainen saaristo osoittautuu hupaisasti lähes yhtä vaaralliseksi paikaksi kuin englantilaisen maaseudun pikkukylät. Mutta hei, joskus tämmöinenkin kirja on paikallaan. Viveca Stenin sarja taitaa olla minulle uusi luottosarja, jonka pariin on turvallista palata silloin, kun vaativammat kirja tuntuvat liian vaativilta. Goodreadsiin kirja saa kolme tähteä.
***
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Kate Atkinsonin kirjan kohtaan 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit. Kirja on käännöskirja (23) ja kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan (28).
Viveca Stenin Sandham-kirjasarjasta on tehty tv:seen minisarjat, joten liitän Sisäpiirissä-kirjan osaksi Paperilta ruutuun -lukuhaastetta.
Goodreads: Kate Atkinsonin kirja saa 4 tähteä ja Viveca Stenin kirja 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Atkinsonin kirja oli oma ostos. Stenin kirjan lainasin kirjastosta
Muualla verkossa:
* Atkinsonin kirjaa on luettu mm. blogeissa Tarukirja, Eniten minua kiinnostaa tie, Lukutuulia ja Kirsin kirjanurkka
Kirjojen tietoja:Kate Atkinson: When will there be good news? (2008)
Suomennos Kaisa Kattelus
Schildts & Söderströms, 2013
361 sivua
Viveca Sten: I den innersta kretsen (2009)
Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom
WSOY, 2013
364 sivua
Steinin olen lukenut, mutta tykkään enemmän tv-sarjasta, jossa on aina kesä :)
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä <3
Ahaa, enpäs tiennyt että Stenin kirjoista on tehty tv-sarja. Kiitos vinkistä! Sain yllätyspisteen Paperilta ruutuun -haasteeseen :). Iloista pääsiäistä sinulle, Mai <3
Poista