Lukuviikon lempikirja #6: Yhdeksäs portti

Arturo Pérez-Reverten Yhdeksäs portti (Like, 2008) tuli minulle aluksi tutuksi elokuvaversion kautta. Vuonna 1999 ensi-iltansa saaneen leffan ohjasi Roman Polanski ja kirjanmetsästäjä Lucas Corsoa näytteli Johnny Depp. Nämä kaksi nimeä saivat minut odottamaan elokuvalta paljon, mutta muistelen sen olleen pettymys, eikä edes ah niin ihana Depp pystynyt pelastamaan sekavalta tuntunutta elokuvaa.

Välttelin pitkään Pérez-Reverten kirjan lukemista, vaikka olisihan se pitänyt arvata, että kirja on jälleen parempi kuin elokuva. Ja Yhdeksännen portin tapauksessa kirja liikkuu täysin toisissa sfääreissä kuin elokuva eli Yhdeksäs portti on mielestäni täydellistä jännitysviihdettä. Arturo Pérez-Reverten Dumas-henkinen Yhdeksäs portti onkin Lukuviikon kuudes kirjavinkkini.

Yhdeksäs portti on oikea kirjallisten arvoitusten ja salamyhkäisyyden runsaudensarvi, joten onkos ihme, että kirja on mielestäni todella vetävä ja koukuttava tapaus. Kirjan pääosassa oleva Lucas Corso sotkeutuu toimeksiantojensa tiimoilta merkilliseen kirjalliseen arvoitusvyyhtiin, jonka näyttää punoneen itse paholainen. Hän koettaa myös selvittää, onko eräs käsikirjoitus Dumasin alkuperäisversio Muskettisoturien Anjoun viini -luvusta vai jonkun muun kynäilemää tekstiä. Luvassa on salatieteitä, salaseuroja, hulluuteen asti menevää intohimoa vanhoja kirjoja ja niiden salaisuuksia kohtaan.

On makuasia, onko kirjan tähti harvinaisia kirjoja työkseen jäljittävä Lucas Corso vai Alexandre Dumas vanhempi, jonka kuuluisiin romaaneihin Kolme muskettisoturia ja Monte Criston kreivi viittaillaan sekä suorin lainauksin että tapahtumien muodossa. Luin Yhdeksännen portin ilman minkäänlaista Dumas-tietoutta, mutta se ei mielestäni häirinnyt liiaksi Yhdeksännen portin lukemista. Dumas-innostusta Yhdeksäs portti kyllä herätti, mutta silti sain luettua Monte Criston kreivin vasta pari kesää sitten. Muskettisoturit ovat vielä lukemattomien pinossa, mutta täytyypä sanoa, että Yhdeksännen portin uusintaluku ja heittäytyminen omia, vaarallisia polkujaan kulkevan Corson seuraan houkuttelee juuri nyt enemmän kuin Dumas...

"Corso teki muistiinpanoja. Tarkka, häikäilemätön ja tappava kuin musta mamba, kuten eräs tuttava myöhemmin sanoi hänen nimensä putkahtaessa esiin keskustelussa. Corsolla oli omintakeinen tapa käyttäytyä muiden seurassa: hän katseli toista vinojen silmälasiensa takaa ja nyökytteli hitaasti hyväntahtoinen, kohtuullinen epäilys mielessään, aivan kuin prostituoitu, joka kuuntelee kärsivällisesti asiakkaansa romanttista sonettia Kupidosta. Oli kuin hän olisi antanut toiselle mahdollisuuden korjata erheensä ennen kuin olisi liian myöhäistä." (s. 21).

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Kirjan tietoja:
Arturo Pérez-Reverte: El Club Dumas (1993)
Suomennos Katja Kallio
Like, 2008
450 sivua