Oksan hyllyltä

Oulussa satelee tällä hetkellä märkää lunta. Mutta mutta - viikon kuluttua juhlitaan vappua ja siitähän on vain pieni hyppäys kesään! Lukuviikon lopuksi vinkkaankin muutamia kesäisiä kirjoja, joiden parissa olen viihtynyt menneinä kesinä: Saku Heinäsen kirjoittama ja kuvittama Zaida ja elovalkeat   (Tammi, 2015) on pienesti jännittävä, maagista realismia edustava lastenromaani. Luin kirjan pari vuotta sitten toukokuussa, ja ihastuin kirjan hillittyyn salaperäisyyteen ja Zaida-tytön kesänviettotunnelmiin merenrantakylässä. "Päivä tuntui kuumemmalta kuin yksikään aikaisempi. Puutarhassa lintujen ja hyönteisten  äänekäs toimeliaisuus oli vaihtumassa seisahtuneisuuteen ja hiljaiseen kypsymiseen. Isän ei tarvinnut leikata ruohikkoa, joka muuttui vähitellen vihreästä kellertäväksi ja sieltä täältä vaaleanruskeaksi." (s. 109) Silvia Avallonen Teräs (Minerva, 2014) hullaannutti minut viime kesänä . Toscanan hehkuvan auringon alla elävät elämänsä kesää Anna ja Frances...

Arturo Pérez-Reverten Yhdeksäs portti (Like, 2008) tuli minulle aluksi tutuksi elokuvaversion kautta. Vuonna 1999 ensi-iltansa saaneen leffan ohjasi Roman Polanski ja kirjanmetsästäjä Lucas Corsoa näytteli Johnny Depp. Nämä kaksi nimeä saivat minut odottamaan elokuvalta paljon, mutta muistelen sen olleen pettymys, eikä edes ah niin ihana Depp pystynyt pelastamaan sekavalta tuntunutta elokuvaa. Välttelin pitkään Pérez-Reverten kirjan lukemista, vaikka olisihan se pitänyt arvata, että kirja on jälleen parempi kuin elokuva. Ja Yhdeksännen portin tapauksessa kirja liikkuu täysin toisissa sfääreissä kuin elokuva eli Yhdeksäs portti on mielestäni täydellistä jännitysviihdettä. Arturo Pérez-Reverten Dumas-henkinen Yhdeksäs portti onkin Lukuviikon kuudes kirjavinkkini. Yhdeksäs portti on oikea kirjallisten arvoitusten ja salamyhkäisyyden runsaudensarvi, joten onkos ihme, että kirja on mielestäni todella vetävä ja koukuttava tapaus. Kirjan pääosassa oleva Lucas Corso sotkeutu...

Lukuviikon viides kirjavinkkini on tietokirja taiteen ystäville. Marjatta Levannon kirjoittama ja Julia Vuoren kuvittama Leonardo oikealta vasemmalle (Teos, 2014). Kuten kauniskantisen kirjan nimestä voi päätellä, kirjassa käsitellään Leonardo da Vincin elämää, taidetta ja keksintöjä. Kirjan sivumäärä on varsin maltillinen eli vain hieman yli sata sivua, joten kirja sopii mainiosti myös nuorempien lukijoiden luettavaksi (joille kirja on kustantajan esittelytekstin mukaan suunnattu). Runsas ja näyttävä da Vincin töitä esittelevä kuvamateriaali ja Julia Vuoren taiteilemat vekkulit kuvitukset houkuttelivat minut aikoinaan ostamaan kirjan omaksi ilokseni, joten suosittelen kirjaa lämpimästi myös aikuisille, yleisnerosta ja hänen saavutuksistaan kiinnostuneille. Kirja on kookas ja kaunis, ja paksuja sivuja on ilo lehteillä. Kuvituksessa ei ole pihistelty, ja da Vincin taidokasta kynänjälkeä kelpaa ihastella. "Hyvän maalarin täytyy maalata kaksi oleellisinta asiaa, ihm...

Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen John le Carrén jännäreihin. Useat hänen tuotannostaan kokeilemani kirjat olen joutunut jättämään kesken, kun sivut eivät ole kääntyneet eivät sitten millään ja juoni tai tapahtumat ovat tuntuneet puuduttavan pitkäveteisiltä ja tylsiltä. Mutta sitten on pari timanttisen kovaa kirjaa, jotka olen lukenut useampaan kertaan. Toinen näistä huipuista on 1980-luvun alussa ilmestynyt Pieni rumpalityttö (Tammi, 1983), jonka valitsin Lukuviikon neljänneksi kirjavinkikseni. Pieni rumpalityttö on teemoiltaan ja aiheiltaan edelleen pelottavan ajankohtainen. Se kertoo terrorismin maailmasta ja siitä, miten tavallinen kaduntallaaja voi omalla panoksellaan olla mukana taistelussa pahuutta vastaan. Pienen rumpalitytön rooli on varattu englantilaiselle nuorelle naiselle nimeltään Charlie. Hänet vetää mukaan erikoiseen näytelmään Joseph, terrorismin vastaisen taistelun veteraani.   "Joseph ja Charlie esiteltiin muodollisesti toisilleen Mykonoksen saa...

Lukuviikon kolmas kirjavinkkini on: Muumi-sarjakuvat! Minulla on kotona niitä neljän albumin verran, mutta sarjaa on saatavilla useampiakin osia. Sarjakuvien tunnelma on mielestäni hieman erilainen - hulvattomampi, villimpi ja eläväisempi - kuin kirjamuumeissa. Kirjamuumien kuvitukset ovat aina viehättäneet minun silmääni, ja olen pitänyt niiden yksityiskohdista vähintään yhtä paljon kuin itse tarinoista, joten eipä ihme, että sarjakuvamuumit ovat mielestäni melkeinpä niitä parhaita muumikirjoja. Albumeissa on aina useampi tarina, joten nuorenkaan lukijan ei tarvitse säikähtää kirjan paksuutta. Ruudut ovat hienosti piirrettyjä, ja ruutujen välistä voi bongailla kivoja pikku yksityiskohtia: Ruutujen sisällä vilahtelee ties minkälaista mönkijää ja kulkijaa. Muumit tutustuvat mm. marsilaisiin... ... ja menneisyydestä pulpahtavat esille esi-isien haamut: Hups heijaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Ja sööttejä raidallisia kisuja ja muita hassun näköisiä otuksi...

Lukuviikon teemana on tänä vuonna kirjavinkkaus, ja blogissani vinkkaan koko viikon omia lempikirjojani. Tänään on vuorossa Katherine Nevillen historiallinen jännitysromaani Kahdeksan (Bazar, 2010) . Sen lukeminen aiheutti minulle melkoisen ahmintareaktion joskus vuosia sitten, ja sama on toistunut sen jälkeen muutaman kerran uudelleen. Shakin ja Ranskan vallankumouksen historiaan linkittyvä mystinen tarina on koukuttavaa laatuviihdettä. Kirjan nykyhetken tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, ja ne kietoutuvat ikivanhan shakkipelin salaisuuksiin. Kohtalokkaan pelin pyörteisiin ajautuu nuori yhdysvaltalainen tietokoneasiantuntija Katherine Velis. Lukija heitetään silti kirjan alussa Ranskaan, kevääseen vuonna 1790. Ajat ovat levottomat ja Montglanen luostarin kätköistä kaivetaan esille jotain, joka saa maailman mahtavimmat voimat liikkeelle. Nuoret nunnakokelaat Mireille ja Valentine saavat kumpikin tärkeän tehtävän, ja heidän matkansa kohti Pariisia ja vallankumouksen pyörte...

Tällä viikolla vietetään Lukukeskuksen perinteistä Lukuviikkoa , ja viikon teemana on: kirjavinkkaus!   "Lukuviikko haastaa tänä vuonna kaikki kirjanystävät suosittelemaan omia lempikirjojaan. Anna lahjaksi lukuseikkailu suosittelemalla omaa suosikkikirjaasi."   Aion vastata haasteeseen täällä blogissani koko viikon ajan, eli luvassa on juttuja oman kirjahyllyni suosikkikirjoista. Vinkkaan kirjoja, jotka olen lukenut useampaan kertaan ja joista luen toisinaan vain pienen pätkän, kun tekee mieli hypätä hetkeksi kirjan tunnelmiin. Seuraa siis lukuvinkkejä aikuisille ja nuoremmille lukijoille - kaikille hyvien kirjojen ystäville!   Hip hei, vinkkausviikkoni käynnistyy Astrid Lingrenin iki-ihanalla kirjalla Saariston lapset . Matka Saltkråkanin saarelle alkaa näin:   "Menepä Tukholmassa jonakin kesäaamuna Strandvägeniin katsomaan, onko siellä pieni valkea saaristolaiva, jonka nimi on "Saltkråkan 1". Jos se on siellä, astu laivaan. Täsmälleen kel...