Lukuviikon lempikirja #7: kirjoja kesäfiilistelyyn!

Oulussa satelee tällä hetkellä märkää lunta. Mutta mutta - viikon kuluttua juhlitaan vappua ja siitähän on vain pieni hyppäys kesään! Lukuviikon lopuksi vinkkaankin muutamia kesäisiä kirjoja, joiden parissa olen viihtynyt menneinä kesinä:

Saku Heinäsen kirjoittama ja kuvittama Zaida ja elovalkeat  (Tammi, 2015) on pienesti jännittävä, maagista realismia edustava lastenromaani. Luin kirjan pari vuotta sitten toukokuussa, ja ihastuin kirjan hillittyyn salaperäisyyteen ja Zaida-tytön kesänviettotunnelmiin merenrantakylässä.

"Päivä tuntui kuumemmalta kuin yksikään aikaisempi. Puutarhassa lintujen ja hyönteisten  äänekäs toimeliaisuus oli vaihtumassa seisahtuneisuuteen ja hiljaiseen kypsymiseen. Isän ei tarvinnut leikata ruohikkoa, joka muuttui vähitellen vihreästä kellertäväksi ja sieltä täältä vaaleanruskeaksi." (s. 109)

Silvia Avallonen Teräs (Minerva, 2014) hullaannutti minut viime kesänä. Toscanan hehkuvan auringon alla elävät elämänsä kesää Anna ja Francesca. Heidän ystävyytensä saa aikuisuuden kynnyksellä uusia sävyjä, ja kirja henkii nuoruuden voimaa jokaisella sivulla. Myös muita, vakavampi yhteiskunnallisia teemoja on mahdutettu mukaan. Teräs on hieno, koskettava kirja.

"Vedenpinnalla kellui pieniä hyttysenmunia. Paksu ja lämmin neste oli täynnä vastasyntynyttä elämää.

    Francesca ja Anna kulkivat ruovikon poikki paljain jaloin ja nauraa kihersivät. Nilkkoja kutitti joka askeleella, ja se tuntui ihanalta.

    Verryttelyhousujen lahkeet oli kääritty polven korkeudelle ja tennistossut ripustettu vyötärölle. Anna vakoili Francescaa ruokojen takaa. He leikkivät piilosta halkoessaan usvassa hyönteisten reittejä.

    "Oletko varma, että pidät minusta ensi vuonnakin?"

    "France, älä viitsi!"

   Tytöt olivat paikan kasvannaisia. Jokaisella tuulen henkäyksellä suolla satoi siitepölyä kuin lunta. Jopa valo oli pysähtynyt. Turvonnut ja hehkuva aurinko roikkui taivaanrannalla menemättä mailleen." (s. 130) 

Marco Vichin dekkarisarjan avausosa Komisario Bordelli (Aviador, 2016) vie lukijan helteiseen Firenzeen. Kirjan nimi on suomalaisittain hämäävä, mutta ei huolta - komisario on kelpo mies, joka tunnollisesti hoitaa virkaansa kun muu kaupunki lomailee. Bordelli joutuu tutkimaan vanhassa barokkihuvilassa tapahtunutta murhaa, ja huvila kätkeekin sisälleen salaisuuksia...

"Elettiin heinäkuun viimeisiä, tukahduttavia päiviä, tuulenhenkäyskään ei ollut liikkeellä. Öisin ilma oli vielä kosteampaa ja epäterveellisempää kuin päivällä. Mutta onneksi ainakin kaupunki oli autio, kaduilla vain muutama auto, hiljaisuus lähes täydellinen. Hiekkarannat sen sijaan olivat meluisia, täynnä nahkansa polttaneita ihmisiä. Aurinkovarjoja, matkaradioita, lapsia leikkiämpärit kädessään." (s. 8)

Mukavia lukuhetkiä myös lukuviikon jälkeen!