D. D. Everest: Archie Greene ja alkemistin kirous

Bloggasin tammikuussa D. D. Everestin Archie Greene -fantasiasarjan aloitusosasta, ja nyt on vuorossa sarjan toinen osa, Archie Greene ja alkemistin kirous (Art House, 2016). Sarja jatkaa ykkösosasta tutuilla linjoilla: Archie Greene aloittaa toisen lukuvuoden Monituisen Magian Museossa, ja luvassa on runsaasti maagisia seikkailuja. Archie Greene ja muutamat hänen ystävänsä merkitään salaperäisellä Faroksen liekillä, ja kuinkas ollakaan, heidän pitää kirjoittaa taikuutta uudelleen, pelastaa maailma pimeän taikuuden juonilta ja totta kai tähän kaikkeen tarvitaan oma salaseura. Kaikenlaista jännää on siis saatu mahtumaan kirjan hauskasti nimettyihin lukuihin.

"Archie oli varma, että hän oli nähnyt merkin jossain aiemminkin, muttei muistanut missä. Vanha Zeb tarttui hänen käteensä ja liu'utti peukaloaan uuden jäljen yli. Archie katseli, miten vanhuksen kasvot kalpenivat ennennäkemättömän oudon värisiksi, vaikka kyseessä oli sentään mies, joka työskenteli päivät pitkät maailman vanhimman ahjon ääressä.

    Vanha Zeb loi nopean silmäyksen Kirkkuun. "Geoffrey, sinun pitäisi vilkaista tätä."

    Kirkku käveli epäröiden Archien ja Vanhan Zebin luo. Archie ojensi kätensä Kirkun nähtäväksi.

    Kirkku henkäisi. "Kultainen kehä... Ei voi olla totta! Se on alkemistien merkki. Siitä kun se viimeksi ilmestyi on yli kolmesataa vuotta. Fabian Grey..." (s. 47)

Archie Greene -sarjasta on helppo havaita yhtäläisyyksiä Potter-maailmaan, mutta minua ne eivät ole häirinneet. Olen huomannut pitäväni sarjan pääosin iloisesta tunnelmasta, ja Archien ja hänen ystäviensä seikkailut ovatkin olleet mukavan rentouttavaa luettavaa kiireisten työpäivien jälkeen. 

Alkemistin kirouksen juonessa monen sadan vuoden takaisten tapahtumien seuraukset ulottuvat nykyaikaan asti, ja pidin siitä, miten salamyhkäiset alkemistit, pimeä taikuus ja synkemistien pahat aikeet oli saatu upotettua lasten seikkailuihin niin, ettei kokonaisvaikutelmasta tullut liian synkkä tai uhkaava. Ja vaikka lapset käyvät eräänlaista koulua, varsinaisten koulutapahtumien osuus seikkailujen lomassa on häviävän pieni. Tätä en harmitellut. Vertaan jälleen Pottereihin: niissä koululuokkien tapahtumat ja oppilaiden keskinäiset kärhämät saivat minusta liian usein liikaa tilaa mielenkiintoisimmilta juonikuvioilta.

Sarjan kirjoihin on tehnyt kuvituksen James de la Rue. Mielestäni Alkemistin kirouksessa oli vähemmän kuvitusta kuin sarjan avausosassa, ja tämä oli minulle pienoinen pettymys. Kuvitus on ison plussan arvoinen, ja rakentaa omalta osaltaan sarjan taikatunnelmaa.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 31. Fantasiakirja.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Kirjan tietoja:
D. D. Everest: Archie Greene and the Alchemist's Curse (2016)
Suomennos Kaisa Ranta
Art House, 2016
370 sivua