D. D. Everest: Archie Greene ja taikurin salaisuus

Löysin viime vuoden lopulla mukavan tuttavuuden lanu-fantasian puolelta. D. D. Everestin Archie Greene -sarjan ensimmäinen osa Archie Greene ja taikurin salaisuus (Art House, 2015) ilmestyi jo pari vuotta sitten, mutta minulta sarja on mennyt täysin ohi. Otin sarja-aloituksen kokeeksi luettavaksi, ja tykästyin kovasti Archie Greenen seikkailuihin. Kirja tarjosi miellyttävän kevyttä luettavaa aikuisten romaanien välillä.

Iloista, seikkailullista luettavaa nuorille lukijoille ei mielestäni julkaista laisinkaan liikaa, ja Archie Geene -sarja oli juuri sen oloinen, että itse olisin nuorempana innostunut siitä kovasti. Tykkäsin kirjoista, joissa tapahtuu ja saa seurata mukavia seikkailuja. Näin aikuisena voisin nyrpistellä sille, että kirjan tapahtumat ovat niin selvästi kallellaan Harry Pottereihin, mutta enpä tällä kertaa jaksanut takertua siihen. Sen sijaan lukupinossani on parhaillaan kesken sarjan toinen osa, Archie Greene ja alkemistin kirous.

Kirjassa on pääosassa juuri 12 vuotta täyttänyt Archie-poika, jolle toimitetaan salaperäinen paketti erityisohjeen kera. Paketti pitää toimittaa kiireesti Oxfordiin, Valkoisten lehtien taloon, joka on harvinaisia kirjoja hankkiva liike. Liike kätkee sisälleen kokonaisen taikamaailman, ja kirjassa seurataan Archien ensimmäistä seikkailua merkillisten taikakirjojen parissa.

"Huomaatko tuon kirjan selässä riippuvan tiimalasin?" Vatukka sanoi ja osoitti hopeista esinettä, jonka Archie oli huomannut hetki sitten. "Se pitää kirjaa ajasta, joka on jäljellä viimeiseen tilintekoon."

    Vatukka huomasi Archien huolestuneen ilmeen. "Älä huoli", hän naurahti, "tiimalasin hiekka ei ole liikahtanut yli tuhanteen vuoteen."

    "Ja mitä se tarkoittaa?" Archie kysyi.

    "Se tarkoittaa, että me voidaan kaikki nukkua yömme rauhassa", Vatukka sanoi. "No niin, mennään, tai myöhästyt Vanhan Zebin luota. Nähdään iltapäivällä."

    He kääntyivät ja lähtivät, eikä kumpikaan ehtinyt nähdä, kuinka yksi hiekanjyvä putosi tiimalasissa." (s. 101)

Minua viehätti kirjan iloisen railakas tunnelma, erikoiset taikaotukset ja kirjojen täyteinen taikailmapiiri. Taikurin salaisuus -kirjassa oli mielestäni samaa riemukasta innostusta taikamaailman ihmeitä kohtaan, joka on läsnä Potter-sarjan alkuosissa. Mustanpuhuvaa synkkyyttä tai väkivaltaa kirjassa ei ole, vaikka kirjan loppupuolella onkin enemmän jännitystä ilmassa. Fantasiakirjoista innostuneelle nuorelle lukijalle Archie Greene -sarja-avaus lienee mukavan seikkailullista luettavaa.

Kirjan plussapuoliin kuuluu mustavalkoinen, yksityiskohtia pursuileva kuvitus. Helmet-haasteessa kirja sopii siis mm. kohtaan 22. kuvitettu kirja tai 31. fantasiakirja (itse luin kirjan ennen joulua, joten en liitä kirjaa omaan Helmet-haasteeseeni):

Archie Greene ja taikurin salaisuus saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Hemulin kirjahylly
Kirjan tietoja:
D. D. Everest: Archie Greene and the Magician's Secret (2014)
Kuvitus James de la Rue
Suomennos Kaisa Ranta
Art House, 2015
321 sivua