Mila Teräs: Jäljet

Tekisipä mieleni huikata heippa taas, blogimaailma! Arkielämässäni on toukokuussa ollut niin paljon kaikenlaista, etten ole muutamaan päivään ehtinyt istahtamaan näppiksen äärelle. Lukuajankin kanssa on ollut hieman niin ja näin. Kovin montaa kirjaa en ole toukokuun aikana lukenut, mutta Mila Teräksen Helene Schjerfbeckistä kertovan romaanin Jäljet (Karisto, 2017) sain luettua loppuun alkukuusta. Kirja oli erittäin mieluisaa luettavaa, joten sillä on mukava aloittaa kirjajuttujen naputtelu pikku tauon jälkeen.

"Bulevardit tuoksuvat vapaudelta. Jokainen kujan aromi on erilainen: niillä savuaa syksy, paahdetut kastanjat, hiki ja likaiset helmet. Kotimaasta muistuttaa vain tupakkakauppa, josta ostan postimerkkejä Helsinkiin meneviin kirjeisiin.

    Suloinen irrallaan olemisen tunne suoristaa selkäni, saa minut unohtamaan sen, että onnun, etten pääse eteenpäin yhtä nopeasti kuin muut." (s. 52)

Teräs lähestyy aihettaan runollisen ja ilmavan kielen kautta. Jäljet on kovin kaukana tiukan kronologisesti etenevästä elämäkerrasta, ja koska itse innostun niistä kovin harvoin, ilahduin Teräksen käyttämästä tyylistä. Kirjan sujuva kerronta lennähteli taiteilijan menneisyyden ja lopunajan hetkien välillä, ja Jäljet tuntui alkuun liian katkonaiselta lyhyiden lukujensa vuoksi. Mutta kunhan ehdin tottua tyylin, en kokenut sitä häiritseväksi. Kaunista kerrontaa oli ilo lukea, ja se onnistui hyvin tasapainoilemaan herkkien sanojen ja arkisen elämän kuvauksen välimaastossa.

Schjerfbeckin elämänvaiheita ja suhdetta taiteeseen käytiin kirjassa läpi juuri minulle sopivalla tarkkuudella - eli ei liian syvällisesti ruotien. Kevyempi tyyli sopi lukuvireeseeni täydellisesti. Kirjan sivuilta piirtyi silti hieno henkilökuva, ja lahjakkaan naisen heikko asema taidemaailman kentällä oli Jälkien kiinnostavinta antia. Mikä sääli, ettei Schjerfbeck pystynyt vain keskittymään taiteeseensa, vaan hänen oli jaettava vähäisiä voimiaan arjen puuhiin. Onneksi sentään sattuma toi hänen tielleen muutamia henkilöitä, jotka ymmärsivät taiteilijan työn arvon.

Romaanista saisi varmaankin enemmän irti, jos tuntisi entuudestaan Schjerfbeckin elämää ja taidetta. Itse lähdin lukemaan kirjaa melkoisen kylmiltään, mutta kirja oli helposti lähestyttävä ja avautuva myös näin. Kuvaliite kirjassa mainituista tauluista olisi silti kruunannut kirjan. Jäljet nimittäin sai minut kiinnostumaan Schjerfbeckin tauluista siinä määrin, että kirjan lukemisen lomassa piti harrastaa googlailua ja tutkia, millaisesta taulusta milloinkin puhuttiin. Jäljet saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

"Taustalla hortensiat kukkivat hopeamaljakossa kirkkain, aistillisin värein. On varottava, etteivät värit tapa toisiaan. Niiden sointujen tulee yhtyä sillaksi.

    Vasta jälkeenpäin näen, mitä olen tehnyt.

    Olen maalannut näkyväksi omenoiden tuoksun, niiden koko painon." (s. 170)

***

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 39. Ikääntymisestä kertova kirja. Ikääntyminen ei ole kirjan kantavia teemoja, mutta Jäljet kattaa niin ison siivun Schjerfbeckin elämää, että olkoon kirja minun valintani tähän vaikeaan haastekohtaan. Erityisen kirjan loppupuolella Schjerfbeck joutuu kohtaamaan ikääntymisen vaikutuksen julmalla tavalla suhteessaan paljon nuorempaan Reuteriin.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, Kirjasähkökäyrä, Sinisen linnan kirjasto ja Liikkuva lukulinna
Kirjan tietoja:
Mila Teräs: Jäljet - romaani Helene Schjerfbeckistä
Kansi Tuija Kuusela
Karisto, 2017
285 sivua