17. joulukuuta 2016

Kerstin Gier: Vala ja Liitto (Unien toinen ja kolmas kirja)

Lueskelin marras-joulukuun aikana loppuun Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian. Sarjaa voi kuvata hyväntuuliseksi nuorisohömpäksi, joten turha tiukkapipoisuus on syytä jättää pois lukuhetkistä. Siksi kai sarja sopikin loppuvuoden lukemistooni mainiosti: iltaisin en suinkaan ole kaivannut sukellusta syvällisiin teemoihin, vaan usein on ollut mukava heittää aivot lepoasentoon kevyen viihteen avulla. Siihen tarkoitukseen Gierin pirteä sarja on ollut täsmälääke.


Luettuani sarjan viime viikonloppuna loppuun on todettava, että minun on vaikea hahmottaa suuria eroja osien välillä. Tuntuu, että olen kulkenut kolme osaa uniovia aukoen Livin ja kumppanien seurassa, ja välillä ollaan piipahdettu todelliseen maailmaan: kouluun, bileisiin ja valmistelemaan Livin äidin häitä. Kaikenlaisia herkkuja on myös popsittu, siitä on perheen "lastenhoitaja" Lottie pitänyt huolen. Hyvä ruoka vie huolet pois tai ainakin helpottaa oloa, tuumii Lottie.

Tarinan suurta punaista lankaa on sen sijaan vaikea löytää, sillä aloitusosassa paljastanut demoni-kuvio nousee isommin esille vasta sarjan päätösosassa. Liiton loppupuolella kirjailija tuntuu muistaneen, että ai niin, demonin suhteen pitäisi tehdä jotain. Ja hups, paljon asioita selviää nopeaan tahtiin, ja myös Secrecy-bloggaajan mysteeri paljastuu (hyvä niin, sillä olisin ollut harmistunut jos Secrecy olisi jäänyt laukomaan ilkeyksiään savuverhon takaa).

Kannattiko näiden paljastusten takia lukea koko trilogia? No jaa, jos lukija odottaa jotain todella huimaa loppuhuipennusta, pettymys voi hiipiä puseroon. Minusta loppuratkaisujen tyyli sopi sarjan henkeen. Ei silti olisi haitannut, vaikka Unien kirjoissa olisi ollut hippusen enemmän aitoa jännitystä mukana. Mutta ehkä se on liikaa toivottu Gierin kirjojen kohdalla. Pitää tyytyä hupaisaan viihdyttävyyteen, ja sitä Unien kirjoista löytyy.

Päähenkilönä oleva Liv on terävän herttainen tapaus läpi sarjan. Livin perhe on yhtä lämminsydäminen ja hyväntuulinen kuin hän itsekin, ja vieläpä sellaisella tavalla, ettei se ainakaan minua ärsyttänyt. Jopa Lottien ylenpalttinen usko ruuan parantavaan voimaan sopi kirjan tunnelmaan (Livin kotona ei pääse laihtumaan, jollei omaa äärimmäisen lujaa tahdonvoimaa). Tulinkin siihen tulokseen, että Unien kirjojen leppoisa ja sympaattinen yleisfiilis oli iso syy siihen, miksi viihdyin sarjan parissa niin hyvin.

Juttuni sarjan ensimmäisestä osasta löytyy täältä.

***
Vala-kirjassa Livin unissa keikkuu mukana apina, joten liitän kirjan mukaan Apinan vuosi -haasteeseen:  

"Hetkinen! Riuhtaisin itseni istumaan. Apinoita? Lehtiä? Kultainen aamuaurinko? Me olimme Lontoossa keskellä talvea. Tähän aikaan oli vielä säkkipimeää, eivätkä linnut laulaneet. Apinoista puhumattakaan! Katseeni harhaili ympäri huonetta. Mia nukkui sikeästi, kaikki näytti samalta kuin aina - lukuun ottamatta seinällä olevaan mintunvihreää ovea.
    Uskomatonta!
    En ollutkaan herännyt. Olin vain nähnyt unta heräämisestä, mutta tosiasiassa nukuin vieläkin." (Liitto, s. 267)

Goodreads: 3 tähteä molemmille kirjoille
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa:
* Vala-kirjaa on luettu mm. blogeissa Yöpöydän kirjat, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjahilla
* Lupaus-kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen keskelläKirjaneidon tornihuone ja  Mustetta paperilla 
* Koko trilogia on luettu mm. blogissa Dysphoria
Kirjojen tietoja:

Kerstin Gier: Silber - Das zweite Buch der Träume (2014)
Suomennos Heli Naski
Gummerus, 2015
343 sivua

Kerstin Gier: Silber - Das dritte Buch der Träume (2015)
Suomennos Heli Naski
Gummerus, 2016
387 sivua

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa sellaiselta trilogialta, jonka voisi ahmia kipeänä ollessaan. Tommi on jo toista viikkoa flunssassa ja eilen sairastuin mäkin, näitä ei nyt ensihätään löydy, mutta ehkä joku toinen kerta. :D
    Sen sijaan novellimaratoonaaminen pitäisi kohta puoliin aloitella.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voi hyvinkin sopia flunssan parannukseen :).
      Tsemppiä teille novellimaratoniin. Minulta se jää tällä kertaa väliin.

      Poista
  2. Ihanat kannet ❤
    Joskus vielä tempaisen ja jonkun nuorten kirjan luen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Liiton kansi on livenä vielä upeampi kuin kustantajan kuvassa, sillä se kiiltelee hopeanhohtoisena. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...