Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon

Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon (Otava, 2000) on toinen lukemani Haahtelan kirja. Pidin siitä yhtä paljon kuin kirjailijan esikoisesta Kaksi kertaa kadonnut (luin esikoisen ennen blogiaikaa, joten blogijuttua ei ole) eli neljän Goodreads tähden verran. Haahtelan kieli on kaunista ja ilmavaa, ja näiden lukemieni kirjojen parisuhdeaiheet tuntuvat olevan omiaan hänen rauhalliselle kerronnalleen. Tilanteita ja tunnelmia maalaillaan kirjojen sivuilla kevyesti, surumielisestikin, ja paljon jää rivien väliin. Tämä tyyli on minun mieleeni, ja toivon todella, että näitä parisuhdetarinoita on vielä lisää niissä Haahtelan kirjoissa, joihin en ole ehtinyt tutustua.

"Vuoden 1972 syksy, ruosteinen ja avara. Lilian ja Klaus valmistautuvat iltaan, noihin loputtomiin iltoihin, jotka nuoruudessa seuraavat toisiaan, vähenevät vuosien myötä, lyhenevät ja muuttuvat yksinäisiksi hetkiksi ennen nukahtamista." (s. 60)

Naiset katsovat vastavaloon -kirjassa keskiössä on nuori aviopari Lilian ja Klaus. He ostavat talon maalta, ja naapuritalon pariskunta, Emma ja Jim, hivuttautuu osaksi heidän elämäänsä. Lilianin ja Klausin tarinasta avautuu näkymiä menneeseen, siihen miten he ovat ihmisinä kehittyneet ja tulleet yhteiseen taloonsa. Suuria tunnemyrskyjä kirjaan ei mahdu, mutta pidin kirjasta sellaisena kuin se oli: tuokiokuvia Lilianin ja Klausin arjesta höystettynä hippusilla 70-luvun ajankuvaa.

"He söivät lentokoneessa tyhjiöpakattua kanaa ja tekivät välilaskun Frankfurtiin. Lilian kiirehti ostamaan taxfreesta Frankfurt-tarran, jonka hän liimasi häälahjaksi saadun matkalaukun kylkeen. Siitä lähtien täytyi aina saada tarra. Muuten matka oli pilalla.

    Niin, ja vielä unelma. Unelma valkoisesta talosta, omenapuista, kaivosta, suurista ikkunoista, seinäköynnöksestä, pihakeinusta ja kaalinpäistä. Kenen unelma se oli? Kuka sen synnytti? Se tulee unelmien laaksosta niin kuin kaikki unelmat, Klaus sanoo." (s. 91)

Kerronnan keveys ehkä oli syynä siihen, etteivät Lilian ja Klaus heränneet erityisen voimakkaasti "eloon" kirjan sivuilla, ja heidän persoonansa tuntuivat etäisen viileiltä. En silti kaipaa kirjojen henkilöiltä aina sitä tunnetta, että he tulevat ns. iholle asti kiinni, joten tämmöinen tyylikkään hienostunut lähestymistapa toimi minulle erinomaisesti. Haahtelan muu tuotanto alkoi Naiset katsovat vastavaloon -kirjan myötä kiinnostaa aika lailla.

***

Helmet-lukuhaasteessa Haahtelan kirja pääsee ykköspaikalle eli kohtaan 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis. Liitän kirjan myös osaksi 100 suomalaista -kulttuurihaastetta.

Goodreads: Kirja saa 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lumiomena, Luettua elämää, Mari A:n kirjablogi ja Luettua
Kirjan tietoja:
Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
Otava, 2000
199 sivua