6. tammikuuta 2017

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut (Tammi, 2016) oli hitaasti avautuva tarina. Aloittaessani kirjaa en paljonkaan tiennyt siitä, mitä tuleman pitää sillä lukemistani blogijutuista muistin vain kirjan olevan hyvällä tavalla erikoinen. Sitä se tosiaan on, mutta päähenkilö Jake Whyten tarinaa pitää malttaa odotella. Se alkoi hahmottua niin verkkaisesti, että kirja pysyi arvoituksellisena melko pitkään.


"Olin ollut jalkeilla ja ulkona jo ennen aamunsarastusta ja puhunut itsekseni ja kuvaillut Koiralle päivän työlistaa mustarastaiden ryhtyessä laulamaan orapihlajassa. Olin kuunnellut omaa ääntäni kuin mikäkin höynähtänyt eukko, ja tuuli oli työntänyt sen takaisin kurkkuuni ja ujeltanut avoimen suuni ohi kuten jokaisena aamuna siitä lähtien kun olin muuttanut saarelle. Puut olivat natisseet tiheikössä ja lampaat määkineet takanani, aina samat puut ja lampaat, samassa tuulessa.
    Lampaita oli kuollut nyt kaksi kuukauden kuluessa. Alkaa sataa, ja äkillinen tuulenpuuska nakkasi papanoita niskaani niin kovalla voimalla, että se sattui. Nostin kauluksen pystyyn ja suojasin silmiäni kädellä.
    Kraak, kraak, kylmä, kraak, kraak, kylmä.
    "Mikä teitä naurattaa?" huusin variksille ja heitin niitä kivellä. Pyyhin kyyneleet kämmenselkään ja hengitin syvään, jotta veren haju haihtuisi sieraimistani." (s. 5 - 6)

Kirjan minäkertoja Jake Whyte elää saarella, lampaiden kanssa. Paikallisten kanssa hän ei juuri pidä yhteyttä. Kirjan alussa lukijalle kerrotaan, että joku tappaa Jaken lampaita. Siitä kirja alkaa hiljalleen edetä, ja vaikka eteneminen oli sinne tänne hitaasti hypähtelevää, jokin Jaken karussa elämässä ja kirjan kauniin luonnonläheisessä kerronnassa kiehtoi minua niin paljon, että luin kirjaa todella intensiivisesti. Juuri ennen nukkumaanmenoa luettuna kirja aiheutti jopa pieniä kauhunväristyksen tunteita, sillä kirjassa hiippaillaan jonkin verran ulkosalla pimeän aikaan, milloin mistäkin syystä. Siinä sai sitten lukija kylmänä talvi-iltana odotella niskakarvat pystyssä mitä ihmettä tapahtuu.

Kauhukirja Kaikki laulavat linnut ei silti ole, mutta hyvin Wyld kehitteli Jaken tarinaan jännitteitä. Jaken muistojen kautta lukijalle näytetään karuja ja kipeitä ihmiskohtaloita, ja väläyksenomaisesti ne rakentavat kokonaiskuvaa siitä, miten Jake on päätynyt elämään yksin lampaidensa kanssa. Kirjan loppusivut olivat omalaatuisia, mutta mielestäni ne sopivat tarinan henkeen. Kaikki laulavat linnut säilytti otteensa viimeiselle sivulle asti, ja kirja oli eräs parhaita vuonna 2016 lukemiani käännöskirjoja. Oli todella nautinto lukea kirjaa, jossa herkkävivahteinen kerronta yhdistyy paikoin jopa raakaan tarinaan.

Wyldin hieno romaani on saanut Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014, joten Helmet-haasteessa kirja sopii esimerkiksi kohtaan 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Minä luin kirjan viime vuoden puolella, joten en liitä sitä mukaan tämän vuoden Helmet-haasteeseen.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Reader, why did I marry him?, Mari A:n kirjablogi, Lukuisa ja Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Evie Wyld: All the Birds, Singing (2013)
Suomennos Sari Karhulahti
Tammi, 2016
285 sivua

14 kommenttia:

  1. Kyllä, tämä oli minullekin yksi parhaita tänä talvena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainasin tämän vähin toivein, joten oli mukava yllättyä näin positiivisesti. :)

      Poista
  2. Kyllä tämä kauhukirjasta kävi. Tarina oli mielenkiintoisesti rakennettu. Jossakin vaiheessa kirjasta löytyi todella yököttäviä yksityiskohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinan rakenteelle annan täydet pisteet. Oli hienoa, että Jaken menneisyys avautui pikku hiljaa ja koko ajan oli semmoinen tunne, että mitähän seuraavaksi tapahtuu tai paljastuu.

      Poista
  3. Tämä oli totisesti hieno kirja. Suhtauduin kirjaan hieman nihkein ennakko-odotuksin, mutta varsin pian se jo veikin mukanaan ja piti otteessaan aivan loppuun saakka. Ja siitä lopusta kerrankin pidin kaikkein eniten, tällaisissa kun usein juuri se minulle sen pettymyksen tuottaa, ei vastaa siihen odotukseen ja niihin jännitteisiin, jota tarina taidolla rakentaa. Mutta sitä ei tämän kanssa tarvinnut pelätä, kokonaisuus oli hurjasti parempi kuin olisin uskonut, yksi viime vuonna lukemistani mieleenjäänein teos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on karvaita kokemuksia siitä, miten loppusivujen lässähdys onnistuu vesittämään muutoin tosi hienon lukuelämyksen. Se on aina semmoinen pettymys, että vilpittömästi ihmettelee mitä kirjailija on miettinyt... :D Mutta onneksi tässä kirjassa ei ollut ko. ongelmaa.

      Poista
  4. Ompa kaunis kansi! Herkkä jopa, mielenkiintoista että sisältö on sitten jopa jännityksellinen :) Joskus jää pohtimaan ja ihmettelemään kansikuvan ja tekstin yhteensopivuutta :D mitä ajattelet tämän kohdalla?

    Lisäsin sinutkin satasuomalaista-haasteen listaan omassa blogissani, passaako? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kaunis minunkin mielestäni. Kanteen valittu vihreän sävy tuo kevään mieleen. :) Täytyy tosin sanoa, etten useinkaan pohdiskele kansien ja sisällön suhdetta. Kansi ei ole minulle sillä lailla kovin tärkeä, että päättäisin sen perusteella luenko kirjan vai en.

      Juu, totta kai voit ottaa minut haasteen listoille mukaan. Varmaan saan kohta postauksiakin mukavaan haasteeseesi. :)

      Poista
  5. Parhaita viime vuonna lukemiani, erittäin onnistunut kokonaisuus. Kestäisi hienosti uudenkin lukukerran, ellei olisi ollut kirjastolaina, jonka palautuspäivä jo kolkutti, olisin ehkä lukenutkin toiseen kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen lukukerta voisi toimia minullekin tähän kirjaan, sillä ensimmäisellä kerralla jonkin verran meni sen ihmettelyyn, miten juoni kehittyy ja mitä oikein edes tapahtuu...

      Poista
  6. Tässä kirjassa on jotain jännää uhkaa, selittämätöntä tunnelmaa. Vahva tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin vahva, Toivottavasti Wyldilta saadaan jatkossa myös lisää näin hyviä kirjoja.

      Poista
  7. Jäntevä romaani, tosiaan. Tykkäsin siitä, miten se eteni takaperoisesti. Jaken taustoituksesta tihkui siten säästeliäästi ja koukuttavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin takautuva kerronta miellytti. Tosin kovasti minun teki mieli kurkkia kirjaa eteenpäin miten tapahtumnat edistyvät, mutta onneksi maltoin mieleni. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...