15. tammikuuta 2017

J. M. Coetzee: Nuoruus

J. M. Coetzee on yllättänyt minut hienoilla omaelämäkerrallisilla romaaneillaan Poikavuodet (Otava, 1999) ja Nuoruus (Otava, 2003). Nuoruuden luin taannoisella lukumaratonilla, ja noin pari sataa sivuinen kirja sopi mainiosti lukumaratonille. Coetzeen kerrontatyyli on näissä kirjoissa ollut yllättävän kevyt ja jouhevasti etenevä (verrokkina minulla on blogini alkuaikoina lukemani Pietarin mestari, jonka muistan edenneen puuduttavan nihkeästi). Poikavuodet oli selkeästi lapsuusaikojen kirja, ja Nuoruus puolestaan nuoren, itseään etsivän ja maailmaa kriittisesti tarkkailevan nuoren miehen kirja. 

Molemmat kirjat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne sisältävät joukon tapahtumia ja niihin liittyviä pohdintoja, ja sitten kirja vain päättyy. Minua tämä ei häirinnyt laisinkaan, mutta Nuoruutta olisi lukenut mieluusti pidempäänkin. Nyt jouduin tyytymään Wikipedian tarjoamaan tietoon Coetzeen jatkovaiheista. Elämäkertojakin olisi varmaan tarjolla, mutta sellaisen lukeminen ei juuri nyt innosta. Kirjailijan itsensä kertomat muistot romaanin muodossa viehättävät jostain syystä paljon enemmän.


Myönnän, etten etukäteen tiennyt Coetzeen vaiheista mitään, joten Nuoruus oli minulle yllätys monella tapaa. Nobelisti aloitti yliopisto-opintonsa matematiikan parissa ja tuskaili omien kirjallisten pyrkimystensä kanssa. Kirjan keskeisiä tapahtumia oli mielestäni Coetzeen lähtö Etelä-Afrikasta Lontooseen, pakoon kotimaan epävakaita poliittisia aikoja. Iso-Britanniassa Coetzee koki vierauden ja juurettomuuden tunteita uuden kulttuurin parissa eikä sopeutuminen elämään kaukana kotoa ole helppoa.

"Kuinka kauan hänen olisi asuttava Lontoossa ennen kuin hänen katsottaisiin tulleen pesunkestäväksi, tulleen englantilaiseksi? Riittäisikö että hän saisi brittipassin vai suljettaisiinko hänet oudolta kuulostavan vierasmaalaisen sukunimen takia ainiaaksi ulkopuolelle? Entä "englantilaiseksi tuleminen" - mitä se oikeastaan tarkoittaa? Englanti on kahden kansakunnan kotimaa; hänen olisi valittava  niiden välillä, valittava ollako keskiluokan englantilainen vai työväenluokan englantilainen. Hän näyttää jo valinneen. Hän pitää keskiluokan univormua, lukee keskiluokan sanomalehteä, jäljittelee keskiluokan  puhetapaa. Mutta nämä ulkonaiset seikat eivät riittäisi takaamaan hänelle jäsenyyttä, eivät läheskään." (s. 123- 124)

Saankin Coetzee kirjasta tyylikkään aloituksen Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen. Coetzeen muistelot sijoittuvat siirtolaisuus-teeman alle, ja "Kohti parempaa"-alakategoria on mielestäni osuvin. Coetzee lähti vapaaehtoisesti kokiessaan myrskyisät poliittiset olot liian uhkaaviksi. Nuoruus jättää nuoren miehen tarinan harmittavan kesken, kertomatta edes miten mies sai lopulta kirjallisen uransa kunnolla käyntiin. Sen saavutukset onneksi sentään ovat yleisesti tiedossa.

Pienenä kuriositeettini mainitsen, että Lontoossa Coetzee työskenteli IBM:n palveluksessa, ja olipa hauskaa lukea muistoja reikäkorttiajoista! Ohjelmointihommat olivat silloin hieman erilaisia kuin nykyään. 😅

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 23. Käännöskirja.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjapolkuni ja Turmio ja perikato
Kirjan tietoja:
J. M. Coetzee: Youth (2002)
Suomennos Seppo Loponen
Otava, 2003
198 sivua

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut kirjailijan Kesä-teoksen ja ehkäpä pitäisi luke jotain muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kahta omaelämäkerrallista kirjaa voin lämpimästi suositella. Todella positiivisia yllätyksiä, ja ovat ns. matalan kynnyksen kirjoja nobelistin tuotantoon, jos joku on sellaista vailla.

      Poista
  2. Coetzeen kirjat ovat keskenään aika erilaisia luettavia. Olen lukenut Häpeäpaalun, joka ei oikein vetänyt, ja Kesän, jonka luin oikein mielelläni. Sekin on osittain omaelämäkerrallinen.

    Minäkin olen muuten tehnyt ensimmäiset tietokoneohjelmani reikäkorteille. Kyllä nykyisin on helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä ottaa Kesä lukulistalle. Kiitos vinkistä.

      Minä en ole tehnyt reikäkorteilla mitään, mutta muistaakseni opiskeluaikojen alussa niitä saatettiin näyttää jollain luennolla... nyt voisi olla aika jännää kokeilla, miten ohjelmointi niiden avulla luonnistuu. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...