23. lokakuuta 2013

J. M. Coetzee: Pietarin mestari

J. M. Coetzeen Pietarin mestari (Otava, 1994) on kirja, jota luin vähäisestä sivumäärästä (221) huolimatta k-a-u-a-n. Kirja taisi olla minulla kesken lähes kaksi viikkoa. Luin sitä aina silloin tällöin, aika usein aamiaisella ennen töihin lähtöä. Pietarin mestari ei ole huono kirja, mutta ei myöskään niitä kirjoja, jotka koukuttavat minut lukemaan itsensä alusta loppuun siltä istumalta.

Kaksi haastetta innoitti minua lainaamaan Pietarin mestarin (ja lukemaan sen loppuun). Saan kirjasta sinisen pisteen Sinikeltaiseen syksyyn. Venäjän valloitus -haasteeseen en voi kirjaa merkitä, Coetzeehan on eteläafrikkalainen kirjailija, mutta kirjan aihe nivoutuu haasteeseen - Pietarin mestarin päähenkilönähän on itse Fjodor Mihailovitš Dostojevski. Kiinnostuin kirjasta, koska halusin lukea, miten Coetzee Dostojevskia käsittelee. Aiemmin olen Venäjän valloitus -haasteeseen lukenut Leonid Tsypkinin Kesä Baden-Badenissa, jossa Dostojevski on keskeinen henkilö. Kesä Baden-Badenissa oli pitkän lauseen mestariteos, ja varmistuinkin etukäteen, ettei Coetzee ole käyttänyt samaa  tyylilajia. Ei ole, mutta hidastempoinen lukukokemus tästäkin kirjasta tuli.

Pietarin mestarin juonikuvio on nopeasti kuvattu: Dostojevskin aikuinen poikapuoli Pavel on kuollut ja Dostojevski matkustaa Pavelin asuinkaupunkiin Pietariin selvittämään Pavelin kuolemaan johtaneita tapahtumia. Dostojevski asettuu asumaan Pavelin entiseen vuokrahuoneistoon ja ryhtyy selvittelyjensä lomassa suhteeseen Pavelin vuokraemännän Annan kanssa. Eräs keskeisistä henkilöhahmoista on Netšajev, jonka johtamaan vastarintaliikkeeseen Pavel kuului. Varsinaisia tapahtumia kirjassa on aika vähän, mutta sitäkin enemmän aatteellisia ja filosofisia keskusteluja ja ajatuskulkuja. Ja pohdiskeleepa Dostojevski myös elämänsä arkisia peruspilareita kuten avioliittoaan ja tuoretta suhdettaan Annaan.

"Kysymys Fjodor Mihailovitšin vaimosta häilyy arkaluontoisesti heidän välissään. Vihjatessaan lähtöönsä hän tuntee itsensä shakinpelaajaksi, jonka tarjoama sotilas joko vastaanotettuna tai torjuttuna johtaa väistämättä pahempiin sekavuuksiin. Ovatko miesten ja naisten väliset suhteet aina tällaisia: toinen juonittelee, toista vastaan juonitellaan? Onko juonittelu nautinnon ainesosa: olla toisen kieroilun kohde, joutua ajetuksi nurkkaan ja painostetuksi pikkuhiljaa antautumaan? Kävellessään tässä hänen rinnallaan juonitteleeko Anna Sergejevnakin omalla tavallaan häntä vastaan?" (s. 117-118)

Pietarin mestari on syväluotaava kirja, joka osoittaa Nobel-palkitun Coetzeen taidot. Kirja tavoitti mielestäni hyvin sen mielikuvan, joka minulla venäläisestä kirjallisuudesta on. Tuntui, että luen aivan oikeasti venäläistä kirjallisuutta. Ehkä hieman yllätyin Annan ja Dostojevskin suhteen paikoin rehevästä kuvauksesta, mutta tulipahan kirjaan hieman väriä. Hitaan, pohdiskelevan proosan ystävä olisi ehkä nauttinut lukukokemuksesta minua enemmän.

Coetzeen ja Tsypkinin fiktiivisten romaanien jälkeen mieleeni jäi pyörimään kysymys, miten paljon näissä romaaneissa oli todellisuuspohjaa? Millaisen elämän tuo kuuluisa Dostojevski eli oikeasti? Tutkailin haasteen kirjalistaa, ja siellä on vinkkinä Troyat'n Dostojevski-elämäkerta. Siinä minulle seuraava porras Venäjä-haasteeseen.

Muualla verkossa: Pietarin mestaria on luettu blogissa Tavaus. Hesarin arvostelu kirjasta täällä.

Kirjan tietoja:
J.M. Coetzee: The Master of Petersburg (1994)
Suomennos Seppo Loponen
Otava, 1994
221 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...