Oksan hyllyltä

Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa alkoi vuosi sitten siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon keskittyvä Muuttoliikkeessä -lukuhaaste. Haasteen aihe tuntui vaikealta, sillä siirtolaisuus tai maahanmuutto eivät yleensä ole esillä lukemissani kirjoissa. Mutta rohkeasti lähdin tavoittelemaan haasteen vähimmäissuoritusta eli kolmea luettua kirjaa. Oli todella mieluisa yllätys, että luin lopulta viisi haasteeseen sopivaa kirjaa, suurin osa lukemistani on ollut erittäin hyviä ja antoisia kirjoja ja olen vieläpä löytänyt ne luettavakseni ilman suurempaa etsimisen tuskaa. Luin haasteeseen seuraavat kirjat: J. M. Coetzee: Nuoruus Sana Krasikov: Vielä vuosi Ibi Zoboi: American Street Marjane Satrapi: Persepolis 2 - Kotiinpaluu Maija Salmi: Paholaisen juna Sana Krasikovin novellikokoelma oli minulle vaisu lukuelämys, mutta muut lukemani kirjat tähditin neljän Goodreads-tähden arvoisiksi kirjoiksi. Niitä onkin hankalaa laittaa paremmuusjärjestykseen keskenään, mutta vinkkejä löytyy mone...

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Muuttoliikkeessä -lukuhaaste innosti minua etsimään haasteeseen vielä yhden kirjan ennen haasteajan päättymistä. Kirjaston tietokannasta putkahti esiin pari vuotta sitten ilmestynyt Maija Salmen kirja Paholaisen juna - matkalla kohti amerikkalaista unelmaa (Atena, 2015). Kirjan aihe sopii loistavasti haasteen teemaan, sillä Salmi on haastatellut kirjaansa varten Keski-Amerikan siirtolaisia, jotka pyrkivät matkustamaan ns. jäniksinä kohti Yhdysvaltoja paholaisen junaksi kutsutulla tavarajunalla.  Paholaisen junan reitti kulkee Meksikon halki, ja parempaa elämää tavoittelevat siirtolaiset matkaavat sen kyydissä henkensä kaupalla. Jengien harjoittama rikollisuus - kiristys ja kidnappaukset - sekä Yhdysvaltain ja Meksikon kiristynyt siirtolaispolitiikka ovat tehneet siirtolaisten taivalluksesta äärimmäisen vaarallista. Naisille myös raiskaukset ovat konkreettinen uhka, ja Salmi päättikin kulkea junan reittiä muilla keinoin kuin varsinaisella pah...

Muuttoliikkeessä -lukuhaaste innosti minua kesällä lukemisen etsintäpuuhiin. Jostain Goodreadsin syövereistä löysin alkuvuonna ilmestyneen, YA-romaaniksi luokitellun kirjan, jonka näyttävä kansi ja juonikuvaus saivat kiinnostumaan:  " On the corner of American Street and Joy Road, Fabiola Toussaint thought she would finally find une belle vie —a good life. But after they leave Port-au-Prince, Haiti, Fabiola’s mother is detained by U.S. immigration, leaving Fabiola to navigate her loud American cousins, Chantal, Donna, and Princess; the grittiness of Detroit’s west side; a new school; and a surprising romance, all on her own." Kirjan aihepiiri kuulosti suomalaisittain mukavan erilaiselta. Haitin siirtolaisiin en muista törmänneeni kirjoissa, ja nuorten näkökulma aiheeseen tuntui kiinnostavalta. Uskaltauduin kliksuttelemaan kirjan Kobon verkkokaupasta itselleni, ja kylläpä olikin hyvä ostos. Yllätyin todella positiivisesti siitä, ettei kirja ollut mikään älytön hömpp...

Helmet-haasteessa on kohta "valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella". Sana Krasikovin novellikokoelma Vielä vuosi (Siltala, 2009) on minun kirjani tähän haastekohtaan. Takakannen tekstissä oli muutamia huomioni herättäneitä sanoja: "kahdeksan suurenmoista novellia", "maahanmuuttajia tai emigrantteja". Eli siis novelleja maahanmuuttajista tai emigranteista = haastepisteitä luvassa! Sekä Novellihaaste ja Muuttoliikkeessä-haaste ovat edenneet minulla todella nihkeästi, ja Krasikovin kirja on varsinainen täsmäisku näihin haasteisiin. Takakansi lupailee novellien olevan suurenmoisia, onhan kyseessä "ällistyttävä debyytti". Joo-o. Voin vain todeta, että ällistyin lähinnä siitä, miten mitäänsanomattomilta suurin osa kirjan novelleista tuntui. Niissä kuvataan keskiluokkaisten ihmisten elämäntilanteita murrosvaiheessa. On nainen, jonka mies muuttaa takaisin kotimaahan, Venäjälle ja löytää sieltä uuden naisen. On nainen, joka on matkannut Yhd...

J. M. Coetzee on yllättänyt minut hienoilla omaelämäkerrallisilla romaaneillaan Poikavuodet (Otava, 1999) ja Nuoruus (Otava, 2003). Nuoruuden luin taannoisella lukumaratonilla , ja noin pari sataa sivuinen kirja sopi mainiosti lukumaratonille. Coetzeen kerrontatyyli on näissä kirjoissa ollut yllättävän kevyt ja jouhevasti etenevä (verrokkina minulla on blogini alkuaikoina lukemani Pietarin mestari , jonka muistan edenneen puuduttavan nihkeästi). Poikavuodet oli selkeästi lapsuusaikojen kirja, ja Nuoruus puolestaan nuoren, itseään etsivän ja maailmaa kriittisesti tarkkailevan nuoren miehen kirja.  Molemmat kirjat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne sisältävät joukon tapahtumia ja niihin liittyviä pohdintoja, ja sitten kirja vain päättyy. Minua tämä ei häirinnyt laisinkaan, mutta Nuoruutta olisi lukenut mieluusti pidempäänkin. Nyt jouduin tyytymään Wikipedian tarjoamaan tietoon Coetzeen jatkovaiheista. Elämäkertojakin olisi varmaan tarjolla, mutta sellaisen lukeminen ei ju...