26. huhtikuuta 2017

C. S. Lewis: Taikurin sisarenpoika

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste innosti minut tutustumaan C. S. Lewisin Narnia-tarinoihin myös kirjallisessa muodossa. Narnia-elokuvat ovat minulle tuttuja, ja uusimmista filmatisoinneista olen pitänyt kovasti. Luettavakseni valitsin Taikurin sisarenpoika -kirjan (Otava, 2015/1955), kun se sattui olemaan kirjastossa paikalla. Varsin onnekas sattuma, sillä tässä kirjassa Narnian valtakunta kokee ensi hetkensä!

Minulla on ollut Narnia-kirjasarjan sisällöstä erittäin epämääräinen käsitys, joten Narnian syntyvaiheisiin mukaan pääsy oli minulle miellyttävä yllätys. Kyseessä on sarjan kuudes osa ilmestymisajankohdan mukaan, mutta Narnia-kirjojen järjestys tuntuu Wikipedian perusteella olevan melkoisen sekava soppa. Mutta esimerkiksi tästä kirjasta on ilmeisen hyvä aloittaa sarjaan perehtyminen. 😊


Kirjassa ovat päähenkilöinä Diggory-poika ja hänen ystävänsä Polly. Diggoryn Andrew-eno on hurahtanut kyseenalaiseen taikuuteen, ja sen seurauksena Diggory ja Polly pääsevät sormusten avulla matkustelemaan eri maailmoihin ja lopulta myös Narniaan. Juttuun liittyy hirmuinen ja kaunis Jadis-kuningatar ja tietysti Aslan-leijona. Yksityiskohdista kiinnostuneille tiedoksi: vaatekaapin ja Narniassa loistavan lyhtypylvään alkuperästä päästään selvyyteen tässä kirjassa.

Taikurin sisarenpojan alkupuoli oli vauhdikas ja seikkailullinen. Diggory ja Polly sinkoilivat sormusten välityksellä sinne ja tänne, ja ehdin jo ajatella, ettei tässä kirjassa ole laisinkaan uskonnollisia piirteitä, joita ymmärtääkseni usein liittyy C. S. Lewisin kirjoihin. Iloitsin liian aikaisin, sillä kun päästiin Narnian luomisvaiheeseen, kristillistä symboliikkaa löytyi kirjan sivuilta yllin kyllin. Itse en tästä kovin isosti viehättynyt, ja kirjan alkupuoli olikin enemmän minun lukumakuni mukainen.

Taikurin sisarenpoika ei varmasti olisi vetäissyt minua mukaan Narnian maailmaan, jos olisin lukenut kirjan lapsena. Näin aikuisena luettuna kirja tarjosi kiinnostavaa taustatietoa elokuvien välityksellä tutuksi tulleesta fantasiamaailmasta, mutta noin muuten kirja jäi lukuelämyksenä keskinkertaiselle kolmen Goodreads-tähden tasolle.

***
Osallistun kirjalla Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Luettua elämää, Sheferijm, Jokken kirjanurkka 
Kirjan tietoja:
C. S. Lewis: The Magician's Nephew (1955)
Suomennos Kaarina Helakisa
Kuvitus Pauline Baynes
Otava, 2015
268 sivua

13 kommenttia:

  1. Mä taas muistelen tykänneeni tästä osasta lapsena tosi paljon! Toi kansi on muuten aika kamala... Luin koko sarjan järjestyksessä läpi ekaa kertaa aikuisena vuosi sitten. On kyllä todella hyvä sarja, lapsena en arvostanut ihan yhtä paljoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ohitin Narniat lapsena aivan tyystin. Voihan se olla, että olisin näihin itsekin ihastunut enemmän silloin... tämän nyt lukemani kirjan alkuosa oli tosi vetävä ja jännä, mutta tunnelmat lopahtivat loppua kohden. Velho ja leijona kyllä kiinnostaisi lukea tästä sarjasta.

      Poista
  2. Minulla oli lapsena yhteisnide kaikista Narnia-kirjoista, jossa sarja oli kronologisessa järjestyksessä, tämä kirja siis ensimmäisenä. Siinä oli myös aivan ihana Pauline Baynesin kuvitus. Tämä ja kolmas tarina, Hevonen ja poika, olivat suosikkejani. Loppupuolella sarja kävi todella synkäksi ja ahdistavaksi tunnelmaltaan, mutta nämä alkupuolen teokset olivat leikkisämpiä ja taianomasempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin looginen aloitusosa, kun Narnia saa alkunsa tässä kirjassa. Lukemassani painoksessa on omituinen kansi (kuten Veera yllä totesi, ruma!), mutta kuvituksesta minäkin pidin. Siinä oli samaa henkeä kuin elokuvaversioissa.

      Poista
  3. Olen lukenut koko Narnia-sarjan vasta aikuisena, enkä oikein osaa kuvitella, miltä sen lukeminen olisi tuntunut lapsena. Minusta juuri symboliikka antoi tarinalle syvyyttä, enkä usko, että olisin siitä mitään ymmärtänyt kovin nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin olisivat viittaukset kristinuskoon menneet nuorempana ohitse, mutta kirjan alkuosa oli täysin toisentyylinen. Siitä varmasti olisin innostunut, jos olisi sarjan pariin löytänyt silloin joskus vuosia sitten.

      Poista
  4. Upea kansi! Minulla löytyy omasta hyllystäni kokoomateos, jossa on käsittääkseni nuo kaikki kirjat. Voisin itsekin lukea niistä jonkun tuohon samaan haasteeseen. Toin vaihtoehtoni on Veljeni Leijonamieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hyvä vinkki, että juuri tästä osasta kannattaa aloittaa.

      Poista
    2. Minä en muistaakseni ole nähnyt edes kirjastossa tuota kokoelmateosta, mutta hyvä että semmoinen on tarjolla. Veljeni Leijonamieli on minullakin lukematta, mutta enpä tiedä, luulen ettei se ehkä ole oikein minun kirjani.

      Poista
    3. Kokoomateos on minusta hieman liian paksu hyvää lukemista varten. Minusta kannen kuva ei vastaa mielikuvaani paikkaa, missä on unettava tunnelma, ruohoa ja lammikoita, hahmokaan ei vastaa käsitystäni kirjan henkilöä. Olen aina pitänyt tästä kirjasta.

      Poista
    4. Kansi on minun mielestäni aika erikoinen, ei oikein minun makuni mukainen. Luulin sitä aluksi elokuvakanneksi, mutten löytänyt googlella kuin uutisia filmausaikeista. Eli tätä kirjaa ei ilmeisesti (?) ole filmattu, vielä.

      Poista
    5. Ei ole filmattu ainakaan tässä uusimmassa elokuvasarjassa, jossa on kolme elokuvaa.

      Poista
    6. Ok. No, jospa filmihanke joskus toteutuisi. Tästäkin kirjasta saisi varmasti näyttävän elokuvan.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...