Sysimetsän valtakunta - Colin Meloy, Carson Ellis (Sysimetsä #3)

Lukuvuoteni 2017 alkoi mukavasti, sillä sain heti erään keskeneräisen sarjan päätökseen. Lukea hurautin Colin Meloyn kirjoittaman ja Carson Ellisin kuvittaman Sysimetsän valtakunnan (Otava, 2014) lukumaratonilla, lähes kokonaan maanantain aikana. Sysimetsä-trilogian päätösosassa on sivuja 576, joten kunhan vauhtiin pääsee, kyseessä on nopealukuinen kirja.

Sysimetsä-trilogiassa seikkaillaan Sysimetsässä, joka sijaitsee erään pikkukaupungin liepeillä. Sysimetsään ei niin vain pääsekään, sillä metsässä on taikaa ja siellä asustelee puhuvia elämiä ja muita erikoisia otuksia. Trilogian eräs kantava juonilanka on ollut muutamien kaupungin lasten sekaantuminen metsän eläjien valtataisteluihin, ja nämä nahinat saatetaan jonkinmoiseen päätökseen Sysimetsän valtakunnassa.

Sarjan eräs jännä piirre on ollut se, että seikkailulliseen, saduistakin tuttuja aineksia sisältävään ja monitahoiseen juoneen on ujutettu aikuismaailman vakavia piirteitä ja jopa raakuuksia. On lapsia, jotka raatavat orjatyövoimana tehtaassa, vallankumoushankkeita, teollistumisen mukanaan tuomaan "edistystä" sekä hirmuhallinto, joka ei epäröi käyttää giljotiinia. Väkivallalla ei mässäillä, mutta Sysimetsä on monin tavoin yllättävän synkkä paikka. Yhteiskunnalliset ainekset vain tuntuivat lisääntyvän sarjan edetessä.

"Sillä minä tajusin jotakin tärkeää. Siinä hirvittävässä tulipalossa, räjähdyksessä, jossa kallisarvoinen tutkimuslaboratorioni ja elämäntyöni muuttui kirjaimellisesti tuhkaksi, näin elämäni uudessa valossa. Näin teennäisyyden, kyynisyyden, kapitalistisen ajattelutavan myrkyttyneisyyden. Markkinatalouden tuhoavan voiman. Näin sen kaiken hyvin selvästi. Ja niinpä juuri sinä päivänä, kun pakenin tovereitteni kanssa rakentamiini viemäreihin, vannoin omistavani loppuelämäni niiden rakennelmien tuhoamiselle, jotka olivat luoneet minut. Sinä päivänä Jack Kressel kuoli ja Jacques Chruschiel syntyi." (s. 125)

Tapahtumat rullasivat silti tehokkaasti eteenpäin, ja siitä minä pidin: joskus on mukava lukea kunnon seikkailua, jossa ei pysähdytä luontokuvausten äärelle vaan joudutaan vaaroihin, pelastetaan ystäviä pulasta ja noustaan kapinaan pahoja voimia vastaan. Lukumaratonilla Sysimetsän valtakunta toimi loistavasti, ja vaikka kirjan loppuratkaisu olikin hivenen liian eksoottinen ja korkealentoinen minun makuuni, päädyin antamaan kirjalle neljä tähteä Goodreadsiin.

***

Aloitan kirjalla Helmet-haasteeni. Kirja sopisi moneen kohtaan, mutta olkoon se 22. Kuvitettu kirja. Carson Ellisin kuvitus on olennainen osa Sysimetsän tunnelmaa, ja kirjan kannet, Sysimetsän kartat ja tietysti kirjan tapahtumien kuvitus muodostavat hienon kokonaisuuden.

Juttuni sarjan toisesta osasta Maanalainen Sysimetsä löytyy täältä. Ensimmäisen osan kuuntelin äänikirjana, enkä jostain syystä innostunut kirjoittamaan siitä blogiini vaikka ääniversio oli muistini mukaan viihdyttävää kuunneltavaa. 

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Opus Eka ja Niin monta lukematonta
Kirjan tietoja:
Colin Melot (kirjoittanut) & Carson Ellis (kuvitus): Wildwood Imperium: The Wildwood Chronicles, Book 3 (2014)
Suomennos Peikko Pitkänen
Otava, 2014
576 sivua