29. huhtikuuta 2017

Bandi: Syytös

Pohjoiskorealainen, salanimellä Bandi kirjoittava mies kertoo kirjassa Syytös (S & S, 2017) seitsemän kertomusta suljetun maan sisältä. Kirjan esipuheessa kerrotaan se vähä, mitä Bandin taustasta tiedetään. Kertomukset on salakuljetettu maasta ulos, ja kirjan kansilehden sanat kuvaavat kokoelmaa hyvin:

"Tarinani ovat kuivia kuin erämaa,
karuja kuin villi aro,
säälittäviä kuin sairas mies,
kömpelöitä kuin kivivasara,
mutta rakas lukija,
pyydän sinua: lue ne!"

Voin vain yhtyä Bandin pyyntöön: lukekaa tämä kirja. Sen tavallisten ihmisten arkea valottavat tarinat ovat vähäeleisyydessään äärimmäisen koskettavia. Kertomukset eivät sisällä juurikaan fyysistä väkivaltaa (jota jostain syystä pelkäsin ennakolta), mutta yhteiskunnan jokapäiväisessä elämässä aina läsnä oleva diktatuurin kuristusote välittyy voimakkaana henkisenä julmuutena kirjan sivuilta. 

Mitä jää ihmiselle, jolta viedään vähäinenkin toivo paremmasta huomisesta, kokonaisesta tulevaisuudesta puhumattakaan? Ne toiveet ovat kirjan kertomuksissa niin pieniä, ettei sitä länsimaisen  vapauden ja yltäkylläisyyden keskellä voi oikein edes ymmärtää. Pienen vauvan äiti haluaa laittaa ikkunaansa kahdet verhot, jottei pienokainen pelästy ulkona näkyvää isoa palvotun johtajan kuvaa. Surusta ja hädästä epätoivoinen mies haluaa matkustusluvan läheiseen kaupunkiin mennäkseen katsomaan kuolevaa äitiään. Mutta henkilöpalvontaan keskittynyt, kaikkialle ulottuva valtakoneisto jyrää inhimillisyyden alleen.

"Äkkiä koko hänen ruumiinsa alkoi täristä. Se ei johtunut vain syyskuisen yön kylmyydestä. Hän oli juuri tiedostanut jotakin hirvittävää, joka aiheutti hänessä voimakkaan sokin. Jotakin, mikä hänen olisi pitänyt tiedostaa paljon aikaisemmin voidakseen jatkaa elämäänsä tuossa yhteiskunnassa: hän ymmärsi vihdoin, mikä oli tuo voima, joka oli saanut miljoona ihmistä kokoontumaan vaivaisessa neljässäkymmenessäviidessä minuutissa. Jos hänen miehensä olisi nyt kysynyt: "Tunnetko Marxin teorioista merkittävämmän?" hän olisi osannut vastata täysin vilpittömästi, täysin teeskentelemättömästi, ja mitä oppineimpia termejä käyttäen." (s. 30)

Pohjois-Korea on uutisotsikoissa nykyään lähes päivittäin, mutta itse koin, että Bandin kirja tuli enemmän ihon läpi kuin esimerkiksi analyysit tuon kaukaisen maan ydinaseohjelman mahdollisesta voimasta. Maailmassa on paljon pahuutta ja julmuutta, mutta Pohjois-Korean tilanteen edessä sitä tuntee oman pienuutensa erityisen selvästi. Jollen muuhun pystykään, niin ainakin voin toteuttaa Bandin toiveen ja lukea hänen kertomuksensa. Lue sinäkin.


***
Osallistun kirjalla Novellihaasteeseen.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Reader, why did I marry him?, Kirjapolkuni
Kirjan tietoja:
Bandi: Gobal (2014)
Suomennos Raisa Porrasmaa
S & S, 2017
189 sivua

4 kommenttia:

  1. On se vain kammottavan pelottava maa, ei ihmiset, mutta se valtakoneisto. Mutta aivan yhtälailla moni muu maa pommittaa koko ajan johonkin aivan kuin nyt olisi tullut yhteiset pommituspäivät. Suomen uutisista nämä ohitellaan hyvinkin nopsasti, mutta ulkomaan uutiskanavilta näkyy totuus selkeämmin, mikä maailmalla mättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Maailmanrauhasta taitaa olla turha haaveilla, kun ihmisluonto on mitä on ja kaikki tuntuu vain menevän hullumpaan suuntaan.

      Poista
  2. Niinpä niin. Todennäköisemmin kuitenkin Yhdysvallat pommittaa lähestulkoon mitä tahansa maata kuin Pohjois-Korea yhtään mitään maata. Mutta missä ovat kauhistelut Yhdysvaltain maailmandiktatuurista? Niinpä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, politiikassa näkökulmia riittää ja suurta valtaa käyttävistä valtioista tuskin mikään on kovin hyveellinen.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...