Anja Kauranen Snellman: Syysprinssi

Anja Kauranen Snellmanin alunperin 1996 ilmestynyt romaani Syysprinssi (WSOY, 2016/1996) oli viime vuonna jonkin verran blogeissa esillä leffaversion ilmestyttyä valkokankaalle. Itse en käynyt elokuvaa katsomassa, mutta kirjailijan omakohtaisiin muistoihin perustuva romaani alkoi kiinnostaa minuakin siinä määrin, että otin sen talvilomaviikolla pikalainahyllystä lukuun. 

"Syysprinssi soitti minulle kymmeniä kertoja päivässä ja öisinkin, niinä öinä joita emme viettäneet yhdessä. Hän odotti myös minun puheluitani kiivaana, jos en soittanut täsmälleen sovitulla kellonlyömällä hän säntäsi heti luokseni ottamaan selvää mitä kauheaa oli tapahtunut.
    Vedin puhelimen kotona kaksiomme vaatekomeroon jonka lattialle käpertyneenä puhuin ja puhuin. Rullasin sormellani poikaystäväni laskettelumonojen nauhoja. Aloin levittää ympärilleni naftaliinin tuoksua.
   Kirjoitimme toisillemme päivittäin kirjeitä ja niiden lisäksi ojensimme jokaisella tapaamiskerralla, hätäisimmilläkin kohtaamisilla, lappusia joihin olimme kirjoittaneet uusia elämyksiä ja tunnustuksia, toiveita, lempinimiä, päähänpistoja.
    Minä en ole koskaan kokenut mitään tällaista, me kerroimme toisillemme yhä uusin sanoin." (s. 50 - 51)

Lyhykäinen nuoruudenrakkauden muistelo oli nopeasti luettu, mutta romaanin pituus oli mielestäni juuri sopiva. Kirjan napakka esitysmuoto ei selitellyt puhki vaan kertoi palasen sieltä, toisen täältä ja hypähteli välillä nykyaikaan. Tämä oli erittäin toimiva kerrontatapa, ja minusta kirja tuntui edelleen raikkaalta, aidolta ja haikean surulliselta. Aika kuluu ja vie mennessään rakkauden ja ihastuksen kiihkeät tunteet, mutta muistoissa ja valokuvissa ja tämän kirjan sivuilla voi vielä aistia jotain siitä, mitä kerran oli ja elettiin.

Kirjan tarina kätkee taakseen Harri Sirolan murheellisen kohtalon, mutta Syysprinssi oli silti myös ajankuvaa punkin nousukaudesta. Punk ja sen kapina tuntui nuoruudessani (ja vieläkin!) tosi vieraalta, mutta kirjan sivuilta oli kiinnostavaa lukea aikalaisajatuksia aatteen palosta ja sen nostattamasta innosta. Jotain siitä välittyy nykylukijallekin, vaikkei aate itsessään minua kosketakaan. 

Syysprinssi on hieno, pieni romaani, ja vinkkaisin sitä mieluusti mm. lukioikäisille luettavaksi. Ja myös vanhemmille, nuoruusaikojen muistelijoille.


***

Helmet-haasteessa kirja sijoittuu kohtaan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Tekstiluola, Karvakasan alta löytyi kirja, Kirja vieköön!
Kirjan tietoja:
Anja Kauranen-Snellman: Syysprinssi (1996)
WSOY, 2016
159 sivua

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä mielenkiintoista, kaksikerroksinen tarina: nuoruus ja sitten myöhempi aika. Minusta aidot kuvat toivat tarinaan lisäsisältöä.
    Ystävyyden säilyminen on hienoa. Ystävyyksiä pitäisi vaalia, sillä niitä ei loppujen lopuksi ole paljon, vaikka tuttavia olisikin. Hyvä ystävyys kestää sairaudetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatasot toimivat tässä kirjassa hyvin, vaikka alkuun pelkäsin kokonaisuuden olevan liian pirstaleinen. Ystävyyttä kannattaa todella vaalia <3.

      Poista
  2. Tämä oli surullinen ja traaginen tarina. Omaa pitämistäni verottivat Kaurasen antipatiat äitiään ja perhettään kohtaan, tyypillistä Kaurasta. Ehkä hän niillä halusi selittää omaa riehaantumistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin nuo antipatiat, mutta no, ajattelin että sellaista se nuoruus on... en tunne Kauranen Snellmanin tuotantoa juuri tämän enempää, joten teema ei ole tullut vastaan liiaksi.

      Poista
  3. Olet hyvin pukenut ajatuksia sanoiksi ja olen samaa mieltä - turhaa selittelyä tämä ei kaivannutkaan. :) /Tiia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.