29. heinäkuuta 2015

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani (Atena, 2012) oli eräs tämän kesän herkullisimpia kirjalöytöjä. Siitä kiitokset Kirjankansibingolle, joka pakotti kuumeisesti etsimään kirjaa, jonka kannessa on ajoneuvo sekä pääkirjaston vinkkipöydän kokoajalle, joka oli valinnut nuorten aikuisten vinkkipöytään Ladaromaanin. Heti kun huomasin kirjan kannessa komeilevan Ladan, nappasin sen lainauspinooni. Auto = ajoneuvo = hurraa! No, sattuipa niin että olin kirjastolla sunnuntaina, itsepalvelupäivänä ja palvelin itseäni heikosti, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin olin unohtanut kirjastokorttini kotiin. Arghhh - miten turhauttavaa ajaa 20 km kirjastolle parin viikon tauon jälkeen (lomareissu) ja huomata lainausautomaatilla, että jaa, kortti on edelleen yöpöydän laatikossa, jonne laitoin sen talteen ennen lomalle lähtöä (viis luottokortista, mutta kirjastokorttia ei laiteta varkaille alttiiksi)? Lainaukset jäivät sinä sunnuntaina tekemättä, mutta onneksi kirja löytyi myös lähikirjaston hyllystä. Riemukas Ladaromaani oli ehdottomasti muutoin epäonnekkaan kirjastoreissun - ja viiden Goodreads-tähden - arvoinen. Vaiherikas kirjastoreissuni tosin kalpeni Ladaromaanin kommellusten rinnalla.


Ladaromaanissa berliiniläinen Maik-nuorukainen on jätetty kotivahdiksi sillä aikaa kun isä on reissussa sihteerinsä kanssa ja äiti on luksus-kylpylässä eli katkaisuhoidossa. Maikin tylsältä vaikuttaneeseen kesälomaan tulee vauhtia, kun hän astuu koulussa tutustumansa Tschickin lainaamaan Lada-röttelöön. Salaisten ihailujen kohde Tatjana saa kauan valmistellun lahjan, ja sitten suunnaksi otetaan Valakia. Tosin - onko sitä edes olemassa?

"Sillä äkkiä Tschick perääntyi. Se pinkaisi  juoksuun ja poliisi juoksi perään, mutta Tschick istui jo ratin takana. Se lähti hurjaa vauhtia liikkeelle, ja poliisi, joka oli vieläkin neljänkymmenen metrin päässä, kiihdytti kuin pikajuoksija. Luultavasti ei niinkään ottaakseen auton kiinni, mikä ei onnistuisi missään tapauksessa, vaan lukeakseen rekisterinumeron. Voi pyhä paska. Pikajuoksun maailmanmestari kyläseriffinä. Ja minä seisoin tiellä koko ajan kuin halvaantunut sen kurpitsani kanssa, kun Lada suuntasi jo horisonttiin ja poliisi kääntyi viimein minuun päin. Älä kysy, mitä sitten tein." (s. 149)

Ladaromaani on hilpeä, elämäniloinen roadtrip. Pojilla ei tietenkään ole ajokorttia, kun ei ole ikääkään, mutta niin vain Lada huristelee pois Berliinistä ja arjen kuvioista.  Kertojana toimiva Maik saa poikien pienet ja isot sattumukset kuulostamaan hupaisilta. Esimerkiksi bensan hankkimiseen uhrautuu monta sivua. Rahaa pojilla on, sillä isä jätti Maikille käyttörahaa. Mutta bensaa karkulaiset eivät voi noin vain mennä ostamaan vaan ennen kuin tankki on täynnä, pitää etsiä kaatopaikalta letku, tutustua siivottomaan Isa-neitiin ja selvittää, miten keskusputki-ilmiö toimii. Poliisia pojat koettavat väistellä parhaansa mukaan, sillä he haluavat jatkaa kesäretkeään mahdollisimman pitkään. Aika pitkään se he heiltä onnistuukin, sillä yllä olevan lainauksen pikajuoksijan lahjat omaava konstaapeli ei Maikia ja Tschickiä vielä saanut kiinni.

Maikin ja Tschickin matka on kertomus erikoisesta ystävyydestä. Maik on romaanin kertojahahmo, ja hänen puhettaan leimaa lämmin huumori, joka upposi minuun. Tschickin tausta on vielä rosoisempi kuin Maikin, mutta Ladaromaani onnistuu ponnistamaan arjen epäkohtien yläpuolelle olematta tippaakaan alleviivaavan opettavainen. Rivien välissä kyllä herätellään lukijaa pohtimaan esimerkiksi vastuunottoa omista teoista, minäkuvan kehitystä ja koulumaailman realiteetteja. Kirjasta jäi minulle valoisa mieli, ja tämä hieno kirja toivottavasti on löytänyt tiensä nuorten vinkkilistoille. Soveltuu erinomaisesti myös aikuisille. :)

***
Kirjassa on erikoinen kansi, josta saan pisteet kahteen lukuhaasteeseen:

Lukulampun kesäkirjahaasteesta merkitsen suoritetuksi kohdan 1. Kirja, jonka kansikuva kiehtoo. Nyt minulla on kasassa seitsemän kirjaa tähän haasteeseen. Ajattelin etukäteen, että seitsemän riittää minulle mutta saapa nähdä. Vielä on kuukausi lukuaikaa jäljellä ja esimerkiksi 5. Kirja, jonka löysin luettavakseni ilmaiseksi (esimerkiksi kirjojen vaihtopisteestä) voisi olla helposti hoidettavissa. Kirjaston vaihtohyllystä on näet tullut haalattua kirja jos toinenkin kotihyllyyn (uusimpana löytönä eilen mukaan lähti Salingerin Sieppari ruispellossa). Alla olevat kirjat löytyvät yhtä lukuun ottamatta myös bingoruudukosta, joten tähän haasteeseen olisi mukava lukea vielä jotain 'uutta' eikä vain muiden haasteiden kautta kierrätettyjä kirjoja. :)

1. Kirja, jonka kansikuva kiehtoo - Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani
3. Kirja, joka tekee minulle hyvääHelena Waris: Uniin piirretty polku
4) Kirja, jossa on kesä David Nicholls: Sinä päivänä
7) Kirja, jonka lainasin kirjastosta - Peter Høeg: Susanin vaikutus 
 9) Kirja genrestä, jota en yleensä lue Jeff VanderMeer: Hävitys (Eteläraja #1)
10) TiiliskiviDiana Gabaldon: Sudenkorento

Kirjankansibingosta ruksaan ruudun 'ajoneuvo' ja pystyriville muodostuu BINGO (ajoneuvo - piirroskuva - rakennus - värikäs - kasvi):


Aika moni rivin kansista on jo esitelty edellisten bingorivien yhteydessä, joten jätän kansikuvat tästä postauksesta pois. Linkit bingorivin kirjoihin löytyvät Haasteet-välilehdeltä.

***

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Mari A:n kirjablogi ja Ihminen välissä.
Kirjan tietoja:
Wolfgang Herrndorf: Tschick (2010)
Suomennos Heli Naski
Kannen suunnittelu Timo Mänttäri
Atena, 2012
271 sivua

4 kommenttia:

  1. Onnea bingosta! Onpas hauskaa, että haaste innoitti tämän kirjan pariin ja että lukukokemuksesta vielä muodostui hyvä. Pitääpä kirjoittaa nimi muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruudukko täyttyy mukavaa vauhtia. :) Tämä kirja olisi taatusti jäänyt lukematta ilman haastetta, mutta kiva kun on näitä kannustimia :).

      Poista
  2. Luin Ladaromaanin juuri ennen blogiaikaani ja pidin siitä kovasti. Viime vuonna Jari Järvelän Särkyvää toi sen vahvasti mieleen - Ladallahan siinäkin huristeltiin. Mainioita kirjoja molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvelän tyyli on puraissut minuun Metro-jännityssarjan myötä, joten voisin kokeilla häneltä muutakin. Särkyvää kuulostaa hyvältä ja Ladathan on aika symppiksiä autoiksi :).

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...