11. heinäkuuta 2015

Julie Berry: Kunnes kerron totuuden

Julie Berryn Kunnes kerron totuuden (Tammi, 2014) on jäänyt minulla potentiaalisena hyvänä kirjana mieleen useammasta blogijutusta. Kirjankansibingo oli sopiva lisäkannustin punakantisen kirjan lukemiseen, ja nyt voin yhtyä blogikehuihin. Kunnes kerron totuuden viehätti minua kerronnallaan ja arvoituksellisuudellaan. Vaikka kirja alkoi hitaanlaisesti ja minulla kesti kotvasen päästä sen tapahtumiin sisälle, juoni vetäisi minut mukaansa loppua kohden erittäin tiiviisti. Olipa mukavaa luettavaa kylmien kesäpäivien viihdykkeeksi.


"Sinä olet nyt johtajamme, ja koko kaupunki palvoo sinua. Naiset ovat unohtaneet kaiken sopivaisuuden ja koskettelevat sinua toivottaessaan onnea ja Jumalan siunausta, kun johdat heidän miehensä sotaan. Uskaltaisinko minäkin koskettaa sinua? Sydämeni hakkaa. Vain jokunen lyhyt askel, nykäisy hihasta. Ei kukaan voi tuomita minua sellaisesta tänään.
    Mutta sinä panet sormeni suuhun ja vihellät, ja jonot järjestyvät riveiksi. Naiset huutelevat hyvästejä, ja sinä johdat miehet pois. Naiset nyyhkyttävät ääneen, halaavat toisiaan ja kääntyvät kotiinpäin. Minä juoksen tieheni, viiletän katua pitkin, jotta voin vuodattaa kyyneleeni kenenkään näkemättä." (s. 47)

Kirjan kertojana on 18-vuotias Judith, joka on palannut kotikyläänsä oltuaan siepattuna kahden vuoden ajan. Judith ei kirjan alussa paljon juttele, sillä hänen kielensä on sieppauksen aikana katkaistu. Ajatus Judithilla kulkee, ja niitä lukija pääsee kirjan sivuilta lukemaan. Judith koettaa päästä takaisin elämäänsä kiinni, mutta kotikylää uhkaava hyökkäys saa hänet tekemään kohtalokkaan päätöksen. Kuulostaa kenties hurjalta, mutta raakuuksia tässä kirjassa ei ollut. Jännitys syntyi muilla keinoin.

Kirjassa ei liikoja selitellä tapahtumien paikkaa eikä Roswellin kylää sijoiteta sen kummimmin mihinkään maahan tai ajanjaksoon. Olin lukenut kirjasta muutaman bloggauksen, mutta varsinainen juonikuvio oli häipynyt päästäni eikä takakansi liikoja spoilannut. Niinpä arvelin aluksi lukevani nykyaikaiseen kaupunkiympäristöön sijoittuvaa tarinaa, mutta hiljalleen huomasin olevani täysin väärässä. Yllätys oli miellyttävä, ja Judithin hitaasti avautuva tarina, synkkä salaisuus ja mieltä painava rakkaus kutkutteli mukavasti lukuhermoa.

Roswellin kylästä ja yhteiskunnan rakenteesta piirtyi Judithin kertomuksen kautta mielenkiintoinen kuva, vaikka sitä saikin koota pikku palasista. Pienistä palasista hahmottui myös mielikuva kertojana toimivasta Judithista, joka oli todella kiehtova, itsenäinen ja omapäinen henkilö. Jos nyt jotain jäi tähän kirjaan kaipaamaan, niin loppuhuipennuksessa olisi voinut olla vähän enemmän jotain outoa ja jännää, mitä tunnuttiin lupailevan koko kirjan ajan. Mutta hyvin tämä kelpasi näinkin.

Jos Berryltä suomennetaan jotain muuta, aion ehdottomasti ottaa kirja(t) lukulistalleni. Kunnes kerron totuuden saa minulta neljä Goodreads-tähteä.

***
Kirjankansibingo etenee ruutuun 'punainen' (ja huomiselle uskallan ennustaa bingosäätä :)):


Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tarinoiden syvyydetNotko, se lukeva peikkoLukuisa ja Kirjasähkökäyrä.
Kirjan tietoja:
Julie Berry: All the truth that's in me (2013)
Suomennos Kaisa Kattelus
Tammi, 2014
288 sivua

6 kommenttia:

  1. Viime kesänä luin tuon - huippuihana lukukokemus ! Tein hiljattain blogipostauksen kolmesta kirjasta jotka haluan lukea uudelleen. Julie Berryn Kunnes kerron totuuden oli yksi niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja kestääkin uudelleen lukemisen. :) Voipa olla, että silloin lukuelämys on parempi kun jo tietää mistä on kyse eikä mene aikaa tapahtumaympäristön arvuutteluun, kuten minulla alussa.

      Poista
  2. Tämä oli oikein mukava tarina. Kirjan sijoittuminen jonnekin kauas historiaan teki siitä todella mielenkiintoisen. Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva huomata, että tämä tosiaan sijoittui jopa hieman maalaismaiseen ympäristöön. Se toi oman lisänsä kirjan erikoiseen tunnelmaan. Toivottavasti tämä on mukana nuorten vinkkauslistoilla, on sen verran hyvä kirja.

      Poista
  3. Tämähän minunkin olisi pitänyt ottaa punaiseen ruutuun! Minulla puuttuu pari ruutua toisesta bingosta, kova tavoitteeni olisi saada ne haltuun ennen kuin haaste loppuu. Kaksi ohutta kirjaa, toinen puolivälissä ja toinen korkkaamatta, yksin lomalla eli mahdollisuuksia olisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli lähes ylitarjontaa punaiseen ruutuun, mutta lopulta päädyin tähän kun tätä on niin kehuttu monessa blogissa. On kyllä lukemisen arvoinen, jännästi erilainen nuortenkirja. Tsemppia bingon loppurutistukseen! Onpa kiva, kun olet saanut aivan yksityistä lukuaikaa. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...