Klassikkohaaste: Maailman ympäri 80 päivässä - Jules Verne

Tänään kirjablogeissa on tarjolla runsas annos klassikkokirjallisuutta, sillä on perinteisen Klassikkohaasteen 11. kierroksen postauspäivä. Haastetta emännöi tänä kesänä Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Linkaamastani koontijutusta kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki haasteeseen osallistuneet blogit ja heidän klassikkovalintansa. 😊

Itse pähkäilin pitkään, minkä klassikon tällä kertaa lukisin ja tein Instagram-storyyn jopa pienen äänestyksen, valitako Arundhati Royn Joutavuuksien jumala vai Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Dorian voitti äänestyksen kirkkaasti, mutta se ei sitten alkusivujen perusteella innostanutkaan minua lukupuuhiin. Royn kirja minulla on nyt kesken, mutta sen sivut kääntyvät kovin, kovin hitaasti (aion kuitenkin sinnitellä kirjan loppuun asti!). BookBeatin klassikkotarjonta pelasti viimein tämän kesän klassikkohaasteeni, sillä löysin luettavakseni mukavan lyhyen seikkailuromaanin Jules Verneltä. Maailman ympäri 80 päivässä oli minulle entuudestaan tuttu piirretystä tv-sarjasta, joka pyöri meillä ainakin 80- ja 90-luvuilla. Tässä sen ah niin nostalginen tunnari ja sarjan reippaat eläinhahmot:


Omat mielikuvani kyseisestä tv-sarjasta olivat edelleen niin vahvat, että minulle tuotti suuria vaikeuksia kuvitella kirjan henkilöitä ihmisinä. Ylipäänsä vertasin kirjaa koko ajan tv-sarjaan (tai no, sen jättämiin muistoihin, jotka eivät enää tietenkään kovin teräviä ole) ja täytyypä todeta, että vauhdikas tv-sarja pesi Vernen alkuperäisen tarinan mennen tullen. Kirjassä päähenkilö, englantilainen herrasmies Phileas Fogg vaikutti lakonisen tylsältä tyypiltä, joka ei pätkän vertaa piitannut siitä, missä päin maailmaa oltiin ja mitä ympärillä tapahtui. Pääasia, että matka edistyi suunnitelmien mukaan. Huh! Tv-sarjassa Foggin hahmo oli omien muistikuvieni mukaan paljon sympaattisempi ja eläväisempi, eikä seikkailujen kokeminen jäänyt vain hänen hilpeän miespalvelijansa harteille.

Kirjan juoni on lyhykäisyydessään seuraava: Fogg lyö kerhollaan suuren summan vetoa siitä, että pystyy matkaamaan maailman ympäri 80 päivässä. Matkaa tehdään junilla, valtamerilaivoilla ja muillakin kulkupeleillä, kuten esimerkiksi norsulla. Verne julkaisi kirjansa alkukielellä vuonna 1872, eikä tuolloin vielä suhailtu lentokoneilla paikasta toiseen. Käytetyt kulkupelit ja vierraillut paikat selostetaan kirjassa varsin tarkkaan, ja tämä oli usein kohtuullisen puuduttavaa luettavaa. Pieniä seikkailuja toki mahtui mukaan (mm. kuuluisa Auda-rouvan pelastaminen roviolta on totta kai mukana myös kirjassa), mutta hassua kyllä, niissä oli usein mukana vain Foggin ranskalainen palvelija Passepartout. Muistin totta kai tarinan loppuratkaisun, mutta siitä huolimatta sen lukeminen oli kirjan parasta antia. Ehtivätkö sankarit ajoissa, ehtivätkö?!

Foggin lakonisuutta selittänee osaltaan se, että Verne on kirjoittanut hahmonsa brittiläisen herrasmiehen parodiaksi (tämän luin e-kirjan loppusanoista). Sinänsä oivallinen idea, mutta se onnistui osaltaan vesittämään oman lukukokemukseni melkoisen hyvin. Vernen Maailman ympäri 80 päivässä oli valitettavan tylsä lukuelämys! Vain kaksi Goodreads-tähteä, vaikka odotin paljon enemmän!

Lukemani suomennos on Samuli Suomalaisen eli Samuli S.:n tekemä, jostain 1800-1900-lukujen vaihteesta (ensimmäinen Samuli S.:n suomennos ilmestyi 1874, mutta sitä on sittemmin ilmeisesti paranneltu), ja siitä sentään pidin. Kokonaisuutena kirjallinen Maailman ympäri 80 päivässä oli silti minulle pettymys, mutta tulipahan nyt tämäkin klassikko luettua. Hieman tosin mietin sitä, että kun lukukokemustani väritti tosi paljon se vanha tv-sarja, mahtaisiko sekään enää kestää aikuiskatselijan silmää... taidan tyytyä nostalgisiin muistoihin ja siihen, että aikanaan ko. sarja tarjosi silloiselle minälleni jännitystä ja vaarallisia tilanteita yllin kyllin. 😊

BookBeatin e-kirjan kaniskuva ei kaikessa moderniudessaan minuun vetoa.

***

Osallistun kirjalla Kirjan jos toisenkin -blogin emännöimään klassikkohaasteeseen:

Logo: Yöpöydän kirjat -blogin Niina

Klassikkohaasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut seuraavat kirjat:

6) -
11) Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

Lisäksi saan kirjasta pisteen Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haasteeseen. Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan "Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera". Jee, yksi vaikea kohta tuli näin hoidettua!

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan BookBeatista
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu tai kuunneltu mm. blogeissa Nannan kirjakimara, Kirjan pauloissa, Kuunnellut äänikirjat ja Jokken kirjanurkka. Lisäksi Kirjojen kuiskessa -blogissa on käyty katsomassa kirjasta tehty kesäteatteriversio, joka vaikuttaa olleen sangen onnistunut.
E-kirjan tietoja:
Jules Verne: Le tour du monde en quatre-vingts jours (1872)
Suomennos Samuli S.
Saga Egmont, 2018 (e-kirjapainos)
170 sivua

Kommentit

  1. Nyt on pakko todeta, että jännä miten voikin olla jonkin kirjan nimi näin tuttu mutta silti en tiennyt siitä suunnilleen mitään ennen kuin luin postauksesi. Olen aina jostain syystä sivuuttanut koko kirjan ja kaiken, mikä siihen liittyy enkä edes osaa sanoa miksi :D Tuo laittamasi videokaan ei herätä muistikuvia. Se on jossain määrin tuttu, mutta en usko että olen koskaan lapsena tuota sarjaa katsonut. Nyt tietysti mietin miksi en ole. Vähintäänkin omituista :D

    Minun pitää tämä varmaan lukea, ihan siis sen yleissivistyksen takia. Onneksi ei tosiaan ole paksu eepos kyseessä, joten mahdollisen kuivahtamisen kyllä kestää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tiedän tunteen! Itsellä tuli samanlainen olo Poltetun oranssin kanssa hiljattain, kun luin Luettua elämää -blogin Elinan jutun kirjasta. Näihin "tuttuihin tuntemattomiin" on sitten kyllä kiinnostavaa tutustua ihan oikeasti... Tämä kirja on tosiaan nopsalukuinen. Ja vaikutelma kirjasta saattaa olla hyvinkin erilainen, jos sitä lukee ns. puhtaalta pöydältä.

      Poista
  2. Aivan mahtava klassikko, jonka olen lukenut, katsonut elokuvia ja hauskan animaatio tv-sarjan. Tämä on todella huikea tarina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tarinahan on oikein hyvä, mutta minulle taitavat muut versiot kuin tämä alkuperäinen toimia paremmin. 😊

      Poista
  3. Minulla Phileas Foggin hahmo toimi hienosti juuri brittiläisyyden parodiana (jos oikein muistan, Fogg reagoi yhteen henkilökohtaisen katastrofin uhkaan nostamalla toista kulmakarvaansa). Hänen vastapainonaan toimii eläväinen Passepartout, jossa Verne puolestaan ironisoi stereotypioita ranskalaisista. Minä pidin tästä, kuten yleensäkin Vernen kirjoista, mutta eivät ne yhtä vauhdikkaita ole kuin nykyseikkailut. Vuoden 2004 leffa, jossa Jackie Chan esittää Passepartout'ta, on hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta tuo elokuva on jäänyt katsomatta, mutta se kiinnostaa kyllä enemmän kuin tämä kirja. :) Juonihan kirjassa on hyvä, mutta minun makuuni tämä kirjallinen versio ei nyt ollut.

      Poista
  4. Harmillista kuulla, ettet pitänyt tästä. Minä pidän kovasti.
    Ihana tuo videoklippi! Tuttu sarja minullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit tästä. Äänikirjana tämä olisi saattanut muuten olla minullekin parempi kokemus...

      Poista
  5. Minäkin assosioin tämän pitkälti tuohon eläinhahmoiseen vanhaan animaatioon jonka olen nähnyt ja johon perustan käsitykseni sen juonen kulusta. Harmi että on pitkästyttävä. Mun pitäisi haastaa itseni nimittäin lukemaan tai todennäköisemmin kuuntelemaan yksi Vernen kirja, kun en ole niitä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verneltä löytyy mielestäni parempiakin kirjoja, mutta tokihan tässäkin kirjassa oli omat hyvät puolensa. Kivaa kyllä, että Vernen kirjoja on näkynyt BookBeatissa yms. Varmasti tulee uusia lukijoita.

      Poista
  6. Minulla on aukko sivistyksessä tämän klassikon osalta, en tuota sarjaakaan ole kasonut. Toki kirjan idea oli tiedossa. Mietin tähän klassikkoon tuota Rebeccaa, josta muistaakseni pidit paljon. No, seuraaviin klassikkohaasteisiin sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, lue toki Rebekka, se on todella hieno kirja. Itse olen miettinyt sen uusintalukua, kun niin ihastuin siihen jokunen vuosi sitten.

      Poista
  7. Upea kirja, ja Foggin tapaista miestä ei voi olla, tajusin tämän sisimmässäni jo lapsena, jolloin tämän ensi kertaa luin. Fogg on hahmona samanlainen kuin Dorothy L. Sayersin Peter Wimsey, jollaista miestä ei voi yksinkertaisesti olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, Wimsey on tosiaan myös sellainen henkilöhahmo, joka menee parodian puolelle. Wimsey- kirjat ovat osuneet omaan makuuni paremmin kuin tämä Vernen kirja.

      Poista
  8. Tämän lukemista olen usein pohtinut. Ehkä tämä saa kuitenkin vielä odotella vuoroaan ihan rauhassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmaan löytyy monta paljon parempaa ja kiinnostavampaa klassikkoa. 😊

      Poista
  9. Mä olen tykännyt kirjasta tosi paljon! Ja tv-sarjasta myös. Mutta jos törmäisin siihen tuona e-kirjana, jäisi lukematta, miten voi olla noin hirveä kansi?! Kumpikaan herroista ei näytä lainkaan siltä Phileas Foggilta, joka minun mielikuvissani on jo vähän iäkkäämpi herramies :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E-kirjan kansi on tosiaan aika kaamea. En tiedä, onko se jokin leffakansi vai mistä tuo kuva on otettu, mutta ei sovi mielestäni ollenkaan kirjan tunnelmaan. Minustakin Fogg on aivan eri ikäluokkaa kuin nuo kannen nuorukaiset. :)

      Poista
  10. Minä olen lukenut Verneltä vain Matkan maan keskipisteeseen ja pidin kyllä sen tyylistä. Joskin sain jälkeenpäin kuulla, että lukemani oli lyhennetty alkuperäisestä. Kirja oli lukupiirin kuukauden teoksena ja muut lukivat täyspitkän version ja se sai paljon tuomitsevamman arvion. Olen kerännyt kirppareilta Vernejä hyllyyn useamman, tätä maailmanympärimatkaa en ole vielä löytänyt. Animaatiosarja oli lapsena suosikkini ja kiinnostaisi kyllä lukea alkuteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on hyllyssä pari Vernen kokoelmateosta pokkareina, mutta niissä ei ollut mukana tätä nyt lukemaani. Verne on tosiaan kirjoittanut paljon, ja Matka maan keskipisteeseen on minulle tuttu ainakin leffaversiona, joka oli ihan kiinnostava.

      Poista
  11. Onpa harmi, että kirja oli pettymys. Kuuntelin sen äänikirjana viime talvena, ja minusta se oli kiinnostava ja vauhdikas kuunneltava. Tosin äänikirjojen kanssa ajatus voi karkalla rauhassa tylsempien kohtien läpi niin, ettei niitä huomaakaan... Hauskoja olivat juuri nuo engelsmannin ja fransmannin parodiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjasta on tosiaa tykättykin paljon, mutta minulle kontrasti tv-sarjaan oli vain liian iso, en päässyt siitä yli. Äänikirjana tämä olisi kenties saattanut toimia paremmin, minullakin tulee usein puuhailtua muuta kirjaa kuunnellessa joten juonen kömpelyydet saattavat hyvin mennä ohi korvien. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.