Helena Waris: Vuori (kimppaluku)

Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää! Juhlistan tätä hienoa päivää bloggaamalla Helena Wariksen kirjasta Vuori (Otava, 2014). Kirjasta blogataan tänään muissakin blogeissa, ja linkit näihin juttuihin löytyvät Tuijata-blogista. Vuori ei ole ainut yhteisbloggauksen kohde, vaan muitakin kotimaisia kirjoja on valikoitunut joukkoon. Lisätietoja ja linkkejä postauksiin löytyy tempauksen emäntäblogista eli Tuijata-blogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa hyviä kotimaisia lukuvinkkejä.
"Puiston leirit ovat heräämässä. Telttojen edustoilla tehdään aamiaista. Kenelläkään ei ole kiirettä mihinkään. Yöllä ei näytä tapahtuneen mitään dramaattista.
    - Miksiköhän Vidar ei antanut sinun telttailla täällä? Arri kysyy kuin lukisi ajatukseni.
    Samassa näemme edessämme ensimmäisen lukuisista halkeamista. Vuori repeää tässä kohdassa rosoisiksi kaistaleiksi. Kuin jättiläismäinen kissa olisi käyttänyt vuoren juurta raapimapuunaan.
    Alamme olla lähellä. Jossakin noista uurteissa kulkee salattu tie.
    Sitä on kyllä hemmetin vaikea uskoa." (s. 109)

Kirjan päähenkilönä on nuori nainen nimeltä Lif. Lif asuu nimettömäksi jäävässä kaupungissa, jonka keskellä kohoaa vuori. Lif saa tietää, että maailmanloppu on tulossa ja pelastus löytyy vuorelta. Lifille työnnetään kartta käteen ja annetaan toimintaohjeita. Ja miten hän reagoi? Viivyttelee, ei ota asiaa uskoakseen ja viivyttelee lisää. Lifin reagointi tapahtumiin tuntui uskottavalta, mistä tosin seurasi se, että lukijana halusin hihkua hänelle, että mars mars sinne vuorelle - äkkiä!

Silmiini on osunut aiemmin joitakin bloggauksia kirjasta, ja mieleeni ovat jääneet vertailut Nälkäpeli-kirjaan. En ole ko. kirjaa lukenut, mutta peliasetelma on Vuoressa voimakkaasti läsnä. Tunnelma kirjassa on jännittynyt, muttei liian ahdistava. Pelin loppuvaiheet tuntuivat etenevän kovin nopeasti, ja mielestäni loppuratkaisua olisi voinut kuvailla laveamminkin. Kohauttelin myös kulmiani sille, että kirjaan oli laitettu romanssikuvio, joka tavallaan istui juoneen mutta tuntui silti tavanomaiselta, 'pakolliselta' juoniainekselta. Kai nyt joku nuortenkirja (sellaisena tätä voinee pitää, vaikka kirja maistuu hyvin aikuisellekin) voisi joskus olla ilman ihastumisviritelmiä?

Vuoressa minua viehätti eniten sen pelkistetty kerronta, joka jättää mielikuvitukselle sijaa. Kirjan tarinaa ei esimerkiksi sidottu mihinkään tiettyyn maahan, eikä kaupungin ulkopuolistakaan maailmaa kuvailla. Ragnarök, maailmanlopun taistelu, nousee kirjan edetessä esille, mutta myyttistä tarua ei tuputeta lukijalle luentomaiseen tyyliin vaan siellä täällä livautetaan jotain aiheeseen liittyvää. Ragnarök-tietoa olisi mielestäni voinut olla kirjassa jopa enemmän. Olen aikaisemmin blogannut lyhyesti A. S. Byattin kirjasta, jossa Ragnarök oli paljon, paljon enemmän esillä - juuri mistään muusta ei kirjassa puhuttukaan. Byattin kirjaan verrattuna Vuori vain sivuaa kevyesti aihetta, mutta ehkä tämä on hyvä asia nuorempia lukijoita ajatellen.

Waris vakuutti minut kertojantaidoillaan, ja annan Vuorelle kolme Goodreads-tähteä.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa? Kirjaa on luettu mm. blogeissa Morren maailma, Vinttikamarissa, Nenä kirjassa ja Pähkinäkukkula
Kirjan tietoja:
Helena Waris: Vuori
Kansi: Ea Söderberg
Otava, 2014
317 sivua

Kommentit

  1. Tuo Lifin viivyttely aiheutti minussa saman kuin sinussa: meinasin jo tuskastua ja teki mieli sanoa, että vauhtia nyt! :) Nälkäpeliin teos minunkin mielessäni vertautui, mutta hyvällä tavalla. Luulen, että nuoriin lukijoihin kirjan tarina uppoaa hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sen verran sujuva ja jännittävä tarina, että ihmettelen, jos ei ole nuorten mieleen. :)

      Poista
  2. Minustakin loppua olisi voinut vähän pitkittää. Aloin loppuvaiheessa laskeskella huolestuneena sivumäärää ja pohtia että miten kaikki ehditään ratkaissa tässä hyvin vähäisessä sivumäärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin laskin sivuja ja mietin, että olikohan kyseessä sittenkin trilogian avaus, vaikka piti olla itsenäinen teos... no, ainakin kirja säilytti tyylinsä loppuun asti. :)

      Poista
  3. Laitoin kirjastovarauksen, siis kiinnostuin. Byattin Ragnarök sekä viehätti että hämmensi. Ymmärrän, että synkkä myyttimaailma tarjoaa moneen genreen ammennettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli jännä lukea, kun oli Byatt vielä jollain tavalla muistissa. Ragnarökissä riittää aineksia todella monenlaisiin kirjoihin. Tämä Vuori oli paljon viihteellisempi kuin Byatt, ja puhuttelee varmasti nuoria enemmän. Kiva, että innostuit! :)

      Poista
  4. Tämä oli kyllä hämmentävä kirja. :) Tykkäsin siitä, vaikka loppua en ihan tajunnutkaan, olisin kaivannut vielä vähän lisää selitystä joihinkin asioihin. Mutta kyllä tämän parissa viihtyi ja ainakin on erilainen kotimainen nuortenkirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu oli melko avoin. Tavallaan se oli hyvä, mutta hieman ärsytti - pidän siitä, että langat punotaan kunnolla yhteen. :) Minulle tämä oli silti positiivinen yllätys, ei mikään tusinakirja.

      Poista
  5. Olen aika arka vertailemaan kirjoja keskenään, mutta Nälkäpeli ei tullut minulle mieleenkään tätä lukiessani. :o Mistä lie johtuu, koska nyt kun asiasta mainittiin niin joo, onhan näissä jotain samaa, ainakin jengi koettaa saada toisensa hengiltä ihan tosissaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsin asiasta vain, kun se muistui muista bloggauksista mieleeni. En ole Nälkäpeliä lukenut, ja tuskin luenkaan. :) Kilpailu yltyi tosiaan aika raa'aksi, vaikka enemmän sekin liikkui vihjailujen tasolla - verisillä yksityiskohdilla ei onneksi mässäilty. :)

      Poista
  6. Haa, olenkin odottannut milloin laitat juttua Vuoresta. En tiennyt lukuhaasteesta deadlinella, joten olen käynyt harva se päivä vilkuilemassa että milloin, milloin. :D

    Vaikea keksiä aiempiin kommentteihin mitään lisäävää tai omaperäistä. Pidin korjasta niin paljon että hankin sen omaan hyllyyn Pohjankontu -trilogian seuraksi. Ja tämän hetkisessä nälkäisessä olotilassa kelpuuttaisin myös Arrin, tosin keittiööni kokkaamaan!

    Menenkin tästä laittamaan jotain tähteitä mikroon lämpiämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minulla kestää nykyään muutoinkin jonkin aikaa, että kirjat päätyy blogiin... aina jää joku onneton bloggauspinon alimmaksi odottamaan vuoroaan. Ehkä pitäisi pyrkiä enemmän 'bloggaus heti lukemisen jälkeen' -tyyliin, jos ei ole mitään erityistä deadlinea. :)

      Tuo trilogia kiinnostaa minua tosi paljon, sen yksittäisistä kirjoista muistan lukeneeni kehuja. Mukavaa, että kotimaisesta kirjallisuudesta tulee tämmöisiä kivoja ylläreitä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.