16. tammikuuta 2014

2XKeltainen: D. Kehlmann: Minä ja Kaminski, A.S. Byatt: Ragnarök

Esittelyssä (lyhyesti) kaksi ohutta ja oikein hyvää Keltaisen kirjaston kirjaa: Daniel Kehlmanin Minä ja Kaminski (Tammi, 2013) ja A.S. Byattin Ragnarök - Jumalten tuho (Tammi, 2013). Molemmille ropsahtaa Goodreadsiin neljä tähteä, joten näiden kirjojen parissa viihdyin erinomaisesti.

Kehlmanin Kaminski ja minä -kirjassa päähenkilönä on taidekriitikko Sebastian Zöllner. Hän haluaa nostetta uralleen kirjoittamalla kirjan taiteilijasta, jonka olettaa pian siirtyvän ajasta ikuisuuteen. Taiteilijan kuolemahan lisää hänen teostensa myyntiä ja samalla elämäkerrallekin olisi kysyntää, päättelee Zöllner. Tämä kertoo olennaisen päähenkilön luonteesta: ärsyttävä kiipijä, joka haluaa kiihkeästi eteenpäin urallaan. Virkistävä tyyppi pirullisessa inhoudessaan ja suurin syy siihen, että kirja oli mielestäni niin hyvä!

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen. Taidekriitikko-ammatti on keskeisellä sijalla Kehlmannin kirjassa. Taiteen ja kritiikin yhdistäminen herättää ainakin minussa yleviä mielikuvia, mutta Zöllner on pikemminkin alhainen kuin ylevä. Taide on hänelle vain keino kiivetä arvoasteikossa ylöspäin, kriitikon ammatti usein lähinnä suhdetoimintaa. Kirjan loppu tosin hieman lässyn opettavaiseen tyyliin antoi viitteitä luonteen jalostumisesta.


A.S.Byattin Ragnarök on lumoava kirja, joka sisältää myyttisiä tarinoita Jumalten taistelusta ja tuhosta. Mutta alussa oli maailmansaarni:

"Alussa oli puu. [...] Puu oli valtaisa olio. Se työnsi juurineulojaan paksuun maanpeitteeseen. Sokeiden juurenkärkien perässä seurasivat rihmat ja köydet ja touvit, jotka tunnustelivat ja tarttuivat ja tutkivat. Puun kolme juurta ulottuivat niittyjen ja vuorten alle, Midgårdin, keskimaan alle, kauas Jotunheimiin, jääjättien kotiin, ja alas pimeään, Helin huuruihin." (s. 17)

Ragnarökissä on kehyskertomus, jossa laiha sota-ajan lapsi pakenee ympäröivää maailmaa kirjoihin. Periaatteessa kirjassa olisi siis ollut aineksia Ihmisiä sodassa -haasteeseen, mutta sotajutut jäävät Jumalten rinnalla niin pienelle sijalle, että jätän kirjan haasteen ulkopuolelle. Jos myyttiset ainekset nostattavat epäilyksiä, niin kirjan lopussa on Byattin kirjoittama lyhyt 'selitysosa', joka aukaisee kirjan taustoja jonkin verran. Ragnarökiin kannattaa tutustua - näin kaunista tekstiä ei joka päivä tule vastaan.
Goodreads: kumpikin kirja saa 4 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja.
Muualla verkossa: Kehlmanin kirjaa on luettu mm. blogeissa LuettuaKulttuuri kukoistaa ja Eniten minua kiinnostaa tie. Byattin kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Annelin lukuvinkit ja Kirjoihin kadonnut.
Kirjojen tietoja:
Daniel Kehlmann: Ich und Kaminski (2003)
Suomennos Ilona Nykäri
Tammi, 2013
190 sivua

A.S. Byatt: Ragnarok. The End of Gods (2011)
Suomennos Titia Schuurman
Tammi, 2013
148 sivua

4 kommenttia:

  1. Kaminski ja minä alkoi kovasti kiinnostaa. Ihanaa, että blogeista jää mieleen nimiä, joita ei osaisi etsiä muuten.

    En tiedä, miksi Ragnarök jäi minulle niin etäiseksi. Se oli varmaan viime vuoden suurimpia pettymyksiäni, vaikka sen hienoudenkin jotenkin ymmärsin.

    VastaaPoista
  2. Ehkä nämä molemmat kirjat jakaa hieman mielipiteitä. Kaminskista taisin jossain blogissa nähdä kommentin tyyliin 'olisi voinut jäädä lukemattakin'. No, kannattaa kokeilla - minulle tuo oli positiivinen yllätys.

    Ragnarökistä tykkäsin tosi paljon, ne jumala- ja luontojutut oli niin kauniita ja mystisiäkin. Nuo kirjassa käsitellyt myytit eivät olleet minulle niin tuttuja muista yhteyksistä, joten ehkä minulla oli vähän uutuuden viehätystäkin tuossa lukukokemuksessa.

    VastaaPoista
  3. Minulle Minä ja Kaminski oli pettymys, sillä olen lukenut Kehlmannilta aiemmin kaksi todella hyvää teosta, Maailman mittaajat ja Maine. Suosittelen niitä! Zöllner on kyllä aivan uskomattoman onnistunut romaanihenkilö, epäuskottavuuden rajalla mutta kuitenkin aivan täysin aito – juuri tällaisia ihmisiä oikeasti on.

    Tuo Ragnarök on kiinnostanut kyllä, mutta toistaiseksi jäänyt lukematta. Ehkä voisi harkita, jos se osuu kirjastossa vastaan.

    VastaaPoista
  4. Kehlmann jäi nyt kiinnostavana nimenä mieleen. Hyvä, että henkilössä on särmää ja kuten sanoit, näitä tyyppejä oikeasti on! Oikeassa elämässä en tosin tykkää heistä niin paljon kuin nyt kirjan sivuilla :). Ptää tutustua noihin aikaisempiinkin.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...