Klassikkohaaste #23: Henrik Ibsen - Nukkekoti
Kirjabloggaajien klassikkohaasteen kierros 23 houkutteli minut blogin äärelle alkuvuoden taukoilun jälkeen. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, mutta blogi vain salavihkaa luiskahti jonnekin taustalle työ yms kiireiden keskellä eikä blogijuttuja luetuista ole tullut kirjoiteltua. Klassikkohaaste kuitenkin inspiroi, ja toivottavasti blogi ylipäänsä tästä nyt piristyy. Perinteikästä haastetta isännöi kesän kierroksella Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin Gregorius.
Kirjaksi valikoitui tällä kertaa norjalainen näytelmäklassikko, Henrik Ibsenin Nukkekoti (Et dukkehjem, 1879), josta luin Eino Palolan suomennoksen vuodelta 1964 (WSOY, 2009). Halusin haasteen idean mukaisesti lukea jotain, mihin muutoin tuskin olisin tarttunut, ja näytelmä oli siten mainio valinta. Blogini tunnistevalikoimasta ei entuudestaan löytynyt 'näytelmä'-tunnistetta, joten se kertonee olennaisen tyylilajin suosiosta lukupinossani.
Vaikka olen melkoinen näytelmäummikko, Nukkekoti kuuluu niihin klassikoihin, jotka olen "tiennyt" aina vaikka sen tarkka sisältö on jäänyt hämärän peittoon. Arvelin silti valinneeni luettavakseni huomattavasti ankeamman tarinan kuin mitä lopulta luin. Nukkekodissa on kolme näytöstä, ja niiden tapahtumat sijoittuvat Nora ja Torvald Helmerin porvariskotiin. Henkilöitä näytelmässä on vain kourallinen, sillä Noran ja Torvaldin lisäksi näyttämöllä piipahtaa muutamia heidän tuttaviaan ja palveluskuntaa. Dialogista rakentuu kuva Noran ja Torvaldin parisuhteesta, heidän taustoistaan, ja arvomaailman ristiriidoista. Rahasta puhutaan paljon, ja eräs siihen liittyvä seikka muodostaa ratkaisevan konfliktin avioparin välillä.
"Helmer: Sinä olet merkillinen pikku veitikka. Ihan samanlainen kuin isäsi. Yrität kaikin keinoin hankkia rahoja, mutta heti kun sinulla niitä on, ne aivan kuin häipyvät käsistäsi. Et milloinkaan tiedä, mitä niillä olet tehnyt. No, sinuun täytyy suhtautua sellaisena kuin olet. Ominaisuudet ovat veressä. Niin, niin, sellainen on perinnöllistä, Nora."
Nukkekotia lukiessani en jäänyt pohtimaan sen "näytelmällisyyttä", eli tarina vei ja eteni oikein sujuvasti, ja voin suositella Nukkekotia helppolukuista klassikkoa etsiville. Noran ja Torvaldin tarinassa on paljon tasoja, ja on helppo ymmärtää, että se on ilmestyessään aiheuttanut kohua. Noran ratkaisut ja ajatuksenkulut eivät istu perinteiseen 1800-luvun lopun porvalliseen näkemykseen miehen ja naisen asemasta, ja myös oikean ja väärän pohdinnoille Ibsenin teksti tarjoaa herkullista materiaalia.
Itse luin näytelmää tietysti nykyvinkkelistä, ja parisuhdejuonien ystävänä Nukkekodistä jäi päällimmäisenä mieleen sen avioliittokuvaus. Noran hahmo on omalla tavallaan aika vinkeä, erikoinen yhdistelmä naiviutta ja jopa laskelmoivaksi luokiteltavissa olevaa käytöstä. Näytelmän henkilöhahmot ovat luonnekuvauksina kestäneet mielestäni hyvin aikaa, ja Nukkekodin kuvaama parisuhteen dynamiikka vaikutti yllättävän kiinnostavalta. Näytelmämuoto tosin taisi aiheuttaa sen, että erityisesti kolmannen näytöksen tapahtumat tuntuivat etenevän nopeasti. Olisin kaivannut romaanimaista pohdintaa! Kenties oma tottumattomuuteni näytelmien lukijana näkyi juuri tässä: Nukkekodin loppukohtaus vaikutti hitusen teennäiseltä ja ylenpalttisen dramaattiselta (+ lukija vuodelta 2026 olisi halunnut vinkata, kiinnostaisiko parisuhdeterapia? 😀).
Kokonaisuutena Ibsenin Nukkekoti oli kiinnostava muttei erityisen järisyttävä lukukokemus. Klassikkonäytelmä saa minulta Goodreadsiin kolme tähteä. Erityinen plussa klassikolle siitä, että näytelmien lukemisen kynnystä kirja alensi roimasti.
Kiitokset Gregoriukselle haasteen vetämisestä! Haasteen koonti löytyy täältä.
***
Haasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut seuraavat klassikot:
Olen lukenut tämän joskus aikoja sitten ja myös katsonut teatterissa joskus. Tarina on vielä pääpiirteittäin muistissa, mutta nyt kirjoituksesi luettuani mietin että tämän voisi joskus lukaista uudelleenkin.
VastaaPoistaMinulla oli muinoin lyhyt vaihe (aikana ennen kirjablogia), kun luin paljon näytelmiä ja silloin tuli tämäkin tosiaan luettua. En ole näytelmien ylin ystävä, koska kaipaan yleensä perusteellisempaa puimista kuin näytelmissä on mahdollista :D Mutta ovat ne kyllä mukavaa vaihtelua lukemistoon.
Minä edelleen odottelen, josko näytelmävaihe jostain ilmaantuisi. 😀. Nyt kyllä lainasin "varalta" myös Romeon ja Julian, ja voi olla että kokeilen sitä enkä palauta kirjaa lukemattomana. Se on kyllä totta, että vaihtelua näytelmät tarjoavat, sen verran omanlaisensa muoto tämä on.
PoistaTuo sinun klassikkolistasi on aivan ihana. En ole lukenut tätäkään kirjaa, mutta mielessä on ollut, että voisin lukea.
VastaaPoistaVoi kiitos! Katselin itsekin, että olisinkohan noita kaikkia lukenut ilman tätä haastetta. Osa ei niin kolahtanut, mutta joukossa on monta aivan viiden tähden kirjaa. Ja tätä Nukkekotiakin kannattaa kokeilla.
PoistaEn ole lukenut Nukkekotia, mutta jonkun version olen nähnyt televisiosta. Tämä on kyllä sen tason klassikko, että se on hyvä tuntea.
VastaaPoistaKäyn niin vähän teatterissa, että tämä ei ole tullut siellä vastaan. Luulen, että minulle riitti tästä tämä kirjoitettu versio. 😊
PoistaMinusta Nukkekoti on hyvä, en ole sitä nähnyt teatterissa, mutta teksti on helppo visualisoida.
VastaaPoistaMinäkään en ole tätä nähnyt teatterissa tai muuallakaan, eikä nyt oikein tullut sellainen olo, että lähtisinkään katsomaan. Oma päänsisäinen versio riittää. 😀
PoistaLuin Nukkekodin joskus lukioaikoina, ja muistan sen olleen yllättävänkin viihdyttää lukemista.
VastaaPoistaTämä onkin varmasti hyvä näytelmä lukiolaisille, kun on aika nopsalukuinen ja tarjoaa kyllä paljon pohdittavaa.
PoistaItse luen näytelmiä mielelläni, ja tämäkin on siis joskus aikoinaan tullut luettua, tematiikka on hyvin muistissa ja ymmärrän että on aiheuttanut kohua (vaikka moni nykylukija/-katsoja varmaan miettisi joitain asioita vähän eri lailla). Ja tähänkin on viittailtu aika paljon muussa kulttuurissa, kuten klassikolle sopii...
VastaaPoistaSehän näissä klassikoiden lukemisessa on kiva juttu, että saa aina haltuun myös noita viittauksia. Ehkä innostun näytelmistä nyt itsekin... Romeo ja Julia odottelee lukupinossa jo, haasteen "varakirjana".
PoistaLuin tämän joskus kirjallisuuden opintoihin (ohut klassikko) ja onhan tämä ollut aikoinaan aivan järisyttävä näytelmä, jossa naisen asema miellyttävänä ja kauniina kodin hengettärenä korostuu. Sellainen rooli ei riitä Noralle, joka on yrittänyt kantaa vastuunsa perheestä, kun sellainen tarve on tullut. Mikä kapinallinen esikuva! Näytelmissä on aika usein suuria yhteiskunnallisia kannanottoja tai moraalisia pohdintoja. Suosittelen seuraavaksi Niskavuoria - siellä riittää draamaa ja maaseudun murrosta.
VastaaPoistaMinulla tämä ei omissa kirjallisuuden opinnoissani tullut vastaan, mutta onneksi on tämä klassikkohaaste, jossa voi täydentää sivistysaukkoja. :) Juu, näytelmät ovat totta kai hyvä tapa käsitellä yhteiskunnan asioita, ja onhan tämä aivan oma tyylilajinsa, jota vain pitää tottua lukemaan. Kiitos Niskavuori-vinkistä!
PoistaMietin ihan samaa kuin Elegia, että luettu on mutta voisin muistin virkistämiseksi lukea uudelleen. Sen muistan, että pidin mutta ehkä se kohuelementti on aika isosti sidoksissa aikaansa.
VastaaPoistaEi tämä tosiaan nykyajan näkökulmasta ollut kovinkaan kuohuttava, mutta ainahan kirjat ja tekstit ovat aikansa lapsia. Nukkekoti on kyllä sillä lailla taitavasti kirjoitettu, että siitä varmasti nousee hieman eri asioita esille eri aikakausina ja eri ikäisille lukijoille.
PoistaLuin tämän johonkin aikaisempaan klassikkohaasteeseen ja yllätyin miten "viihdyttävä" se oli. Ja sitten kun lukee minkälaisia reaktioita se aikanaan herätti niin ymmärtää näytelmän suuruuden. Olen sittemmin miettinyt, että voisi lukea useamminkin näytelmiä, minullakin tämä taitaa olla se ainokainen. Mutta olen samaa mieltä, että Nukkekodin myötä kynnys tarttua näytelmätekstiin aleni!
VastaaPoistaNukkekoti oli varmaankin näytelmä helpoimmasta päästä, eli sikäli aivan oikea valinta minulle. :) Havahduin nyt tosiaan itsekin siihen, että näytelmiä voisi kokeilla useamminkin - kyllä näistä jotain saa irti, vaikkei itse näytelmää ole teatterissa nähnytkään.
PoistaLukiossa tämä näytelmä oli luettavana, ja mieleen on jäänyt vain se, kuinka Helmer kutsuu vaimoaan "oravaiseksi". Nukkekodin arvo piillee siinä, että aikoinaan se ravisteli perinteisiä nais- ja mieskäsityksiä. En oikein jaksa lukea tällaisia draamoja, sen sijaan antiikin ja esim. 1600-luvun ranskalaiset draamat ovat mielenkiintoisia. Nämä haasteet haastavat lukemaan sellaista kirjallisuutta, johon ei ihan ensiksi tarttuisi.
VastaaPoistaAntiikin kirjallisuuteen olisikin mielenkiintoista perehtyä... silloin oltaisiin todella klassikoiden ytimen äärellä. :)
Poista