Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus (Tammi, 2007) viihdytti minua taannoisella työreissulla istuessani lentokoneessa. Kolmastoista kertomus oli oikein sopivaa lentokonelukemista: ei liian vaikealukuista tai syvällistä tekstiä ja tapahtumia kirjassa oli sen verran, että puuduttava koneessa ja kentällä istuskelu meni suhteellisen siedettävästi. Koko kirjaa en matkan aikana ehtinyt lukemaan, mutta sekin on plussaa reissukirjalle. Hui kauhistus, jos lukemiset loppuu kesken ja pitää kaivaa esille lentoyhtiön ilmaislehti istuimen taskusta. Kun jotainhan siellä koneessa on pakko lukea.
"Minun tarinani ei kerro yksin minusta itsestäni; se kertoo Angelfieldistä. Angelfieldin kylästä. Angelfieldin talosta. Ja koko Angelfieldin suvusta. Georgesta ja Mathildesta, heidän lapsistaan Charliesta ja Isabellesta, Isabellen lapsista Emmelinestä ja Adelinesta. Heidän talostaan, heidän kohtalostaan, heidän peloistaan. Ja heidän aaveistaan. Aaveet on aina syytä ottaa huomioon, vai mitä, neiti Lea?" (s. 65)

Salaperäinen, menestynyt kirjailija Vida Winter haluaa kertoa totuuden elämästään. Totuuden, jota hän on varjellut koko elämänsä ajan. Kuulijakseen ja tarinansa kirjoittajaksi Winter on valinnut Margaret Lean, joka on varttunut isänsä antikvariaatissa kirjojen keskellä. Vida alkaa kertoa Angelfieldin talon dramaattisesta, oudosta menneisyydestä useamman sukupolven ajalta. Keskeisessä osassa ovat pelottavan kauniit kaksossisarukset Emmeline ja Adeline. Juonesta en halua tämän enempää paljastaa, jottei kenenkään lukukokemus mene pilalle. Sen verran voin sentään todeta, että tylsä Kolmastoista kertomus ei ole. Juoni ei junnaa paikoillaan, uusia paljastuksia menneisyydestä tipahtelee tasaiseen tahtiin ja lopulta menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat somasti yhteen.

Muutama pikkuseikka minua hieman häiritsi kirjaa lukiessani. Margaretin omastakin menneisyydestä löytyy kaksoissisar, mutta tämä aihe tuntui istuvan aika väkinäisesti juoneen. Samoin Margaretin antikvariaatissa työskentelyä korostettiin kirjan alussa mielestäni suhteettoman paljon, vaikka sillä ei juonen kannalta suurtakaan merkitystä lopulta ollut. Mutta nämä eivät isoja miinuksia olleet, sillä Kolmastoista kertomus etenee sangen sulavasti mystisen salaperäisissä tunnelmissa.

Eilisellä bloggauksellani osallistuin 13-haasteeseen. Setterfieldin Kolmastoista kertomus olisi nimensä puolesta ollut täydellinen kirja tähän haasteeseen, mutta valitettavasti kirjan sisältö ei ollut haasteen vaatimalla hykerryttävän herkullisella tasolla. Viihdyttävää lukemista Kolmastoista kertomus silti on, ja parhaassa tapauksessa lukijalle herää innostus tutustua Kotiopettajattaren romaaniin, joka on todella ihastuttava klassikko.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useissa blogeissa, mm. Morren maailmaSivujen sanatBooking it some more ja Luetut, lukemattomat. Kirjailijan kotisivut.

Kirjan tietoja:
Diane Setterfield: The Thirteenth Tale (2006)
Suomennos Salme Moksunen
Päällys Honi Werner
Tammi, 2007
419 sivua

Mistä kirja minulle? Oma ostos.

Kommentit

  1. Luin tämän aikanaan siten, että luin pohjiksi Kotiopettajattaren romaanin, Humisevan harjun ja Rebekkan ja lopuksi tämän. Oli hieno "putki". Kartanoromantiikkaa, mutta sopivan rosoisesti.

    VastaaPoista
  2. Onpas sinulla ollut komea putki. :) Tosin tämä Kolmastoista kertomus ei aivan noiden 3 ensimmäisen tasoinen klassikko taida olla, mutta kiva kirja kuitenkin. Rebekkaa en ehkä ole lukenut ollenkaan, mutta nuo kaksi muuta kyllä - vuosia sitten. Uusi lukukerta olisi varmaan paikallaan.

    VastaaPoista
  3. Luin tämän vastikään ja oli kyllä melkoinen yllättäjä! Minähän siis ihastuin tähän ikihyviksi, jotenkin kirjan tunnelma ja miljöö kolahtivat erityisen kovaa juuri nyt. Tästä jäi jotenkin lempeä jälkimaku, toiveikas ja unelmoiva! Itse muuten lueskelin tätä jonottaessa ruokakauppaan - sinnekin pitää nykyään ottaa kirja mukaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että kommentoit näin vanhaan juttuun. Hassua, etten yhtään muista, minne olen ollut matkalla, kun olen tätä kirjaa koneessa lukenut. :D Tämä oli hyvä kirja (voisin lukea uudelleenkin), ja nyt vähän ihmettelen, kun annoin tälle vaan kolme tähteä... mutta blogi ei tätä juttua kirjoittaessa ollut edes puolivuotinen, joten tähtöset olivat tuolloin hieman hakusassa vielä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.