18. syyskuuta 2014

Mona Leo: Elämä rakastaa sinua

Mona Leo kirjoitti kirjan Elämä rakastaa sinua (Imogen, 2014) toisen maailmansodan alussa, juuri ennen talvisotaa. Kirjassa nuori nainen, Ina, työskentelee sairaanhoitajana sodan keskellä ja lukee kuolleen taiteilijaystävänsä Marien muistiinpanoja. Kirja ei ole juonivetoinen, vaan pääosan saavat Marien huomiot taiteesta ja elämästä, sen pienistä ihmeistä ja suurista kysymyksistä. Inan lukiessa ystävänsä tekstejä hän kulkee itsekin eräänlaisen henkisen matkan. Tässä kirjassa näyttäytyvät rinnakkain sodan julmuus ja elämän hyvät, kauniit asiat, joita on toisinaan kovin vaikeaa tavoittaa ympäröivän pahuuden keskellä:

"Tuli aika, jolloin Inaa pelotti nukahtaminen, sillä kun hän lopen väsyneenä raskaan päivän jälkeen kävi lepäämään ja torkahti, hänen unensa olivat niin hirvittäviä, että hän heräsi itkien ja vaikertaen. Öistä ja päivistä tuli yhtä tuskantäyteisiä. Elämän kauhistuttavimmat puolet hyökyivät hänen päälleen. Hänestä tuntui kuin jokin olisi halunnut pakottaa hänet tunnustamaan, että elämä on julmaa, alhaista, tarkoituksettoman kovaa ja inhottavaa, juuri sellaista, miltä se nyt näytti. Jokin halusi murskata hänen uskonsa puhtauden ja ylevyyden olemassaoloon. Jokin tuntui huutavan ivallisesti ja kyynisesti: "Katso, katso,  tällaista se on todellisuudessa."" (s. 76)
Olen yleensä juonivetoisemman romaanin ystävä, mutta uskaltauduin kokoilemaan Leon kirjaa, kun sitä kustantajalta minulle tarjottiin. Pienoisromaanin (kirjassa on vain 96 sivua) muodossa pidän yleensä myös teksteistä, joissa tapahtuu vähemmän ja pohditaan enemmän. Näin kävi Elämä rakastaa sinua -kirjankin kanssa, sillä se tuntui sopivan mittaiselta, napakalta tarinalta, joka kantaa loppuun asti ja tarjoaa pienen loppuhuipennuksenkin. Kirjassa on mukana suomentajan ja kirjailijan esipuheet, ja niistä käy ilmi, että julkaistu suomennos perustuu vuonna 1970 ilmestyneeseen kirjailijan lyhentämään toiseen painokseen. Kirjailija päätti tiputtaa alkuperäistekstistä pois mm. pari julmaa sotakokemusten kuvausta. Kunnioitan toki kirjailijan näkemystä, mutta olisin todennäköisesti pitänyt kirjasta enemmän, jos se olisi ollut vielä lujemmin kiinni sodan todellisuudessa. Kirjailijan lyhentämässä versiossa korostuvat ylevät ajatukset ja sota jää niiden taustalle. 

"Ja minä näin, että pahuus maan päällä, kaikki se mikä aiheutti kärsimystä ja surkeutta, oli yksinkertaisesti tämän valon täydellistä kieltämistä. Näin miten ihminen on vapaa hyväksymään tai kieltämään valon mutta vapaa vain siinä suhteessa, että kaikki kieltäminen, kaikki vastustus, saattaa hänet epätoivon surkeuteen; ja juuri tämän kärsimyksen ansiosta hänen oli pakko yrittää "uskoa" johonkin uutteen. Ja kaikki usko hyvyyteen vei häntä lähemmäksi rauhaa, lähemmäksi hänen omaa valo-olentoaan." (s. 45) 

"Salaisuus on siinä, että täytyy olla taju kokonaisuudesta. Kaikilla sitä ei voi olla. Mutta ne, jotka saavat silmänsä avatuiksi, eivät enää kärsi, vaan heistä tulee ihmiskunnan hyväntekijöitä. He ovat ratkaisseet ikuisen elämän arvoituksen. Elämän joka on. Ikuinen on." (s. 84)  

Kolahtavatko jalot aatteet vai eivät, se lienee keskeistä tämän kirjan lukukokemuksessa. Mietin kirjaa lukiessani, olinko liian ivallinen ja kyyninen lukija, kun kirjan kauniit mietteet jäivät 'ihan kiva, toisinaan hieman korkealentoista' tasolle. Kirjan ajatuskulut tuntuivat silti ajankohtaisilta nykyisessä epävarmassa maailmantilanteessa. Leo kirjoitti kirjansa sodan keskellä, ja minulle jäi lukemastani tunne, että kirjailija halusi tekstillään tavoitella kaiken kauheuden keskellä elämän parempia puolia. Vaikka Elämä rakastaa sinua ei ollut minulle erityisen järisyttävä lukuelämys, kirja on silti sisällöltään kaunis.

Merkitsen kirjasta itselleni haastepisteen Ihminen sodassa -haasteeseen, ja ylenen majuriksi.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale kustantajalta. Kiitos!
Kirjan tietoja:
Mona Leo: Livet älskar dig (1940/1970)
Suomennos Klaus Rahikainen
Päällys Petra Pirinen
Imogen, 2014
96 sivua

2 kommenttia:

  1. Odottelen tätä kirjastosta, syynä lukemiseen on Imogenin edellinen opus Autuaiden saari, minkä jälkeen olen valmis kokeilemaan kustantajalta melkein mitä tahansa. :D Vaikuttaisi sitten tämäkin olevan sellainen kolahtaa tai sitten ei opus, saa nähdä miten minulle käy.

    Selvitin jo, että Mona Leo oli syntyjään Helsingistä, joten tästä saisi pisteen kiekkokierrokselle. En ole mukana muissa lukuhaasteissa, mutta olisitko voinut napata tästä pisteen sinnekin vai onko haasteissa periatteena että kirja kelpaa vain yhteen haasteeseen kerrallaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman Autuaiden saaren jälkijunassa minäkin tästä kiinnostuin. :) Hyvä huomio, enpä huomannutkaan, että tämä tosiaan sopisi kiekkohaasteeseen. Kyllä näistä haastekirjoista saa merkitä pisteen useampaankin haasteeseen. Hiljan nappasin yhdellä kirjalla pisteen kolmeen haasteeseen. :) Menköön tämä nyt 'ohi', sillä minulla on juuri kesken Nina Hurman uutukainen, joka sekin sopii kiekkohaasteeseen Helsinki-kirjaksi - aloittelen kierrokseni sillä. Helsinkiin onkin kirjoja tarjolla yllin kyllin... olin alunperin suunnitellut yhtä oman hyllyn kirjaa Hki:lle, mutta Hurma houkutteli pikalainahyllyssä ja laittoi suunnitelmat uusiksi.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...