Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki

Rosa Liksom on niitä kotimaisia, kovasti kehuttuja kirjailijoita, joita en ole juurikaan tullut lukeneeksi. Finlandia-voittaja Hytti nro 6 teki vaikutuksen, ja olen hankkinut kirjan myös omaan hyllyyni (ja taitaapa minulla olla siitä äänikirjaversiokin). Tämän lisäksi olen lukenut Liksomin laajasta tuotannosta ainoastaan erikoisen matkakirjan Go Moskova Go, joka oli omalla tavallaan hyvä sekin. Nyt sitten Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haaste innosti minut etsimään 1980-luvun kirjallisuudesta jotain lukuhaluja herättävää, ja päädyin kokeilemaan Liksomin esikoisnovellikokoelmaa Yhden yön pysäkki (WSOY, 1985). Kirja oli kätevästi BookBeatissa saatavilla, ja reilun 30 vuoden ikäinen teos toimi mainiosti kännykkäkirjana: sen lyhykäiset novellit olivat juuri omiaan luettavaksi silloin, kun sattui olemaan novellin mittainen vapaa hetki elämässä. Jos elettäisiin normaaliarkea, olisin taatusti lukenut Liksomin novelleja vaikkapa yliopiston kahvilassa tai luennon alkua odottaessani, mutta nyt niitä meni alas jokunen pitkin päivää, kun kaipasin taukoa etäilystä.

"Kytillä on tosi alkeellisia uhkailukeinoja. Jos ne tajuu, ettei niillä ole asiaa sun selustaan niin ne rupee uhkaileen sun kavereita, vanhempia ja ties mitä. Siinä menettää helposti suhteellisuudentajun ja rupee iteki kelaan aivan ihme juttuja. Suljettu tila on pidemmän päälle tosi tehokas. Sulla tarttee olla rautainen itsetunto ja teräksiset hermot, ettet sä kompastu niiden ansoihin. ton ekan pidätyksen aikoihin mulla oli jo varsin selkeet mielipiteet tästä systeemistä ja sen arvoista. Ne ei todellakaan olleet paskankaan arvoisia mun puntarissa. Mulla oli silloin jo varmuus siitä, mitä mä teen elämälläni, mutt useimmilla niistä ei sitä ollut."

Yhden yön pysäkki kuvaa heitä, joilla ei mene elämässään kovinkaan kaksisesti. Huumeita, vankilareissuja, väkivaltaa, hyväksikäyttöäkin - nurjan puolen ilmiöitä riittää. Näillä ei mielestäni mässäillä, mutta Liksomin kieli on sen verran väkevää ja elinvoimaista, että hän saa aika pienilläkin keinoilla kuvattua tosi julmia ja ankeita juttuja. Kirja tosiaan ilmestyi 35 vuotta sitten, ja jotain tästä maailmasta kertoo se, että koin Yhden yön pysäkin tyypit ja kohtalot edelleen ajankohtaisiksi. Tietysti kirjan ajankuvan aina jostain huomaa, mutta ihmisyyden ja sen puutteen kuvaaminen on kirjassa niin osuvaa, että se kyllä koskettaa edelleen.

Vaikka Yhden yön pysäkki oli hieno ja riipaiseva novellikokoelma, koin sen lukemisen loppua kohden hyvin raskaaksi. Kurjuutta ja epätoivoa ei jaksa loputtomiin, ja oma mittani alkoi tulla kirjan puolivälin jälkeen täyteen. Osa kirjan novelleista myös meni hieman ns. läpiluvuksi enkä saanut niistä paljoakaan irti. Toisaalta oli helpotus, ettei aivan joka novellissa ryvetty niin syvissä vesissä vaan lukija pääsi välillä hieman helpommallikin. Olen silti tyytyväinen, että eräs kotimaisen nykykirjallisuuden merkkipaalu tuli otettua jollain tapaa haltuun. Goodreadsiin Yhden yön pysäkki saa minulta kolme tähteä.

Kannen valokuva on tosi onnistunut! Hieno ja tyylikäs kansi muutenkin. :)

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 45. Esikoiskirja. Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25. 1980-luvulla ilmestynyt tai 1980-luvulle sijoittuva kirja.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan BookBeatissa

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Sabinan knalli, Yöpöydän kirjat ja Lukukausi

Kirjan tietoja:

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki

WSOY, 1985

141 sivua