2 x dekkari: Sysipimeä & Budapestin synnit

Lueskelin kesän aikana pari dekkaria, jotka ovat jatko-osia mielenkiintoisen tuntuisissa sarjoissa. Tämän aasinsillan kautta niputan Pekka Hiltusen Sysipimeän (WSOY, 2012) ja Vilmos Kondorin Budapestin synnit (Tammi, 2013) samaan postaukseen. Hiltusen Studio-sarjaan olen koukussa oikein kunnolla ja Kondorin Budapest noir nosti tämän kakkososan myötä pisteitään reippaasti.


Sysipimeä on Lontooseen sijoittuvan Studio-sarjan toinen osa. Ensimmäisen osan Vilpittömästi sinun kuuntelin äänikirjana, ja Pinja Flinkin sopi tarinaan niin hienosti, että lähes kuulin hänen nytkin lukevan minulle Sysipimeää, vaikka luin kirjan e-versiona. Kirjasarjan pääosissa on kaksi suomalaista naista, graafikkona työskentelevä Lia ja jännittävää Studiota johtava Mari. Sarja-avaus keskittyi enemmän Lian hahmoon, ja nyt päästiin pienen askeleen verran lähemmäs Maria. Tämä oli minulle mieluinen ratkaisu, sillä tuo salaperäinen voimanainen tuntuu kätkevän salaisuuksia sisäänsä. Ainakin muutama paljastui tässä kirjassa.

Kirjan rakenne muistutti avausosaa, sillä jälleen Studion tiimi valjastettiin tutkimaan kahta tapausta. Molemmat niistä liittyvät julkisuuden hyväksikäyttöön ja sen ongelmiin. Toinen tapaus sisälsi raakaa väkivaltaa, toinen taas oli vähemmillä kierroksilla käyvä tapaus. Tuo leppoisampi tapaus vaikutti pitkään turhalta juoniainekselta, jonka olisi voinut tiputtaa pois, mutta eipä toisaalta pyöritty koko kirjan ajan yhden jutun ympärillä.

Sysipimeä imaisi minut kunnolla mukaan Studion erikoiseen ilmapiiriin, jossa sisukkaat suomalaiset naiset parantavat maailmaa high tech -tiiminsä kanssa. Hienoa! Henkilöt tulivat Sysipimeän kautta tutummiksi, ja kirjasta jäi eheämpi ja vähemmän rönsyilevä jälkimaku kuin Vilpittömästi sinun -kirjasta. Odottelen mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja etenee juuri ilmestyneessä kolmososassa Varo minua (WSOY, 2015).

Budapestin synnit jatkaa Budapest noir -sarjaa, jonka avausosa on Budapestin varjot. Kuten nimestä voi päätellä, sarjan tapahtumat sijoittuvat tiiviisti Budapestin kaupunkiin. Ajankohtana on toisen maailmansodan alkutaipale, vuosi 1939. Kirjan tapahtuma-ajankohta on yhteneväinen Philipp Kerrin Berlin noir -sarjan kakkososan kanssa, mutta siinä missä Kerrin Kalpea rikollinen oli hyytävästi keskellä Berliinin natsiajan todellisuutta, Kondorin Budapestin syntejä lukiessani toisinaan lähes unohdin, että kirja sijoittuu sota-ajan kynnykselle.

Kirjan päähenkilönä jatkaa rikosreportteri Zsigmond Gordon, joka kiinnostuu yliannostukseen kuolleiden nuorten kuolemista. Juonen toista lankaa edustaa eläkkeellä oleva etsivä Sandor Nemes, joka saa tehtäväkseen selvitellä kadonnen lääkekuljetuksen kohtaloa. Kirjan tapahtumat alkoivat verkkaisesti, mutta loppua kohden Wieniin asti kulkeutuva juoni sai synkempiä piirteitä ja tunnelma tiivistyi mukavasti. Olen silti sitä mieltä, että kirjalla oli aavistus liikaa mittaa. 456 sivua sai tarinan tuntumaan venytetyltä.

Pidin tästä sarjan toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä, vaikka kirjat saavatkin saman tähtimäärän (3 Goodreads-tähteä). Hahmojen esittelyihin ei tuhlattu enää aikaa ja Budapestin historian kipupisteitä oli nivottu juoneen hyvin mukaan. Gordon ei ole hahmona kovin värikäs, mutta hänessä on vähäeleisyyttä ja noir-dekkarin keskushahmolle sopivan alakuloinen mielenlaatu, joka viehättää minua. Eli sarjan kolmas osa Budapestin vakooja nousee myös lukulistalle.

***

Budapest on eräs Idän pikajuna -haasteen pysäkeistä, joten neljäs haastepiste tähän haasteeseen. Puolivälissä ollaan! Budapestin synnit tuo minulle pisteen myös I spy -haasteen kohtaan 6) Places.

Kirjankansibingo saa Budapestin synneistä toiseksi viimeisin ruksin ja ruutuna on 'valokuva':


Goodreads: Sysipimeä saa 4 tähteä ja Budapestin synnit 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Sysipimeä on oma e-kirjaostos. Budapestin synnit on lainattu kirjastosta.
Muualla verkossa: 
* Sysipimeää on luettu mm. blogeissa P. S. Rakastan kirjojaLumiomenaTarukirja ja Lukutoukan kulttuuriblogi. Kirsin kirjanurkassa Sysipimeä jäi kesken.
* Budapestin synnit -kirjaa on luettu blogissa Mummo matkalla
Kirjojen tietoja:

Pekka Hiltunen: Sysipimeä
WSOY, 2012
339 sivua

Vilmos Kondor: Bünös Budapest (2009)
Suomennos Tähti Pullinen
Tammi, 2013
457 sivua

Kommentit

  1. Olipa kiva kuulla tuollaisesta Hiltusesta, en nimittäin ole juurikaan suomalaisia dekkareita lukenut, vaikka dekkarit ovat muuten mieluinen genre. Tätä voisi kokeilla kun seuraavan kerran tekee mieli sitä lajia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut hieman vaikeuksia löytää suosikkeja kotimaisten dekkarien parista, mutta Hiltusen Studio-sarja on hiipinyt vaivihkaa suosikkilistalleni. Se ei ole perinteinen poliisi ratkoo rikosta -dekkari, vaan vähän erikoisempi kuvio jossa on aika jännä tunnelma. Suosittelen kokeilemaan. Itse odottelen, että ehtisin tuon uusimman osan kimppuun. :)

      Poista
  2. Hassua että edellinen kommentoija vei sanat suustani ! :) Silloin tällöin tulee mieleen että pitäisi tutustua suomalaiseen rikoskirjatarjontaan, mutta kummasti vaan aina lukulistalla pitkä jono ruotsalaista odottamassa milloin palaan dekkareiden pariin. Alkukesä meni Agatha Christie - innossa ja heinäkuussa dekkari-haluni alkavat yleensä väistyä muiden lukuhalujen tieltä. Telkkarissa dekkarit kelpaavat ympäri vuoden, mutta lukeminen on ihmeen sesonkiluontoista.

    Luin kiinnostuneena kun kerroit äänikirja - ja e-kirja - kokemuksistasi ja siitä kun melkein kuulit lukijan äänen siirtyessäsi lukumoodiin. Ihmisaivot ovat tosi metkat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Agatha Christiet ovat ihanaa luettavaa aina silloin tällöin, ja Ruotsista todellakin tulee dekkareita siihen tahtiin, ettei meinaa perässä pysyä. :) Koetan etsiä välillä uusia, mukavia tuttavuuksia ja nämä molemmat sarjat ovat näköjään vain parantuneet sarjan edetessä.

      Pinja Flinkin luenta Vilpittömästä sinun -kirjassa oli niin täydellistä juuri sille kirjalle ja sen tunnelmalle, että se jäi elävästi mieleeni. Harmi, kun tästä Sysipimeästä ei taida olla ääniversiota. Mieluusti olisin kuunnellut.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.