31. lokakuuta 2014

Diana Wynne Jones: Noidan veli (+ pieni Halloween-kooste)

Nähdessäni Diana Wynne Jonesin Noidan veljen (WSOY, 1980) kuluneen painoksen lähikirjaston poistomyynnissä minun oli pakko napata kirja eurolla mukaani. Kirja on nuoruusvuosieni suosikkeja, eli taas ollaan Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen parissa. Noitia vilisevä kirja sopii myös Halloween-kuukauden loppuhuipennukseksi (ks. kooste alla).

"Gwendolen jätti ne oman onnensa nojaan ja kävi nyt käsiksi kastematoon. Sekin alkoi kasvaa. Se kasvoi jykeväksi vaaleanpunaiseksi olioksi, joka oli suuri kuin merikäärme. Sen lonkerot nousivat ja laskivat ja kiemurtelivat ympäri huonetta. Kissaa melkein kuvotti. Sen kaljussa vaaleanpunaisessa lihassa törrötti sianharjaksia muistuttavia karvoja. Sen ruumiissa oli samanlaisia rengaspoimuja kuin Kissan omissa sorminivelissä. Sen iso silmätön pää hapuili sokeasti joka puolelle, kunnes Gwendolen osoitti ovelle. Silloin se mateli verkalleen luurankojen jälkeen kaljuna ja vaaleanpunaisena, jaoke jaokkeelta.
    Gwendolen katsoi sitä arvioiden. - Aika hyvä, hän sanoi. - Mutta viimeinen silaus puuttuu vielä." (s. 114-115)
Noidan veli on Kissa eli Eric Chant, ja hänen siskonsa Gwendolen on noita. Sisarukset joutuvat muutamien sattumusten seurauksena merkillisen Chrestomancin huomaan, ja asettuvat asumaan tämän upeaan linnaan. Kissa ja Gwendolen käyvät linnassa koulua, jossa tosin ei opeteta noitataitoja vaikka Gwendolen niin kovasti haluaisikin. Voimakastahtoinen Gwendolen on valmis käyttämän hämäräperäisiä keinoja saadakseen haluamansa, ja hän taivuttelee läheisen kylän asukkaan toimittamaan itselleen lohikäärmeenverta voimakkaita taikoja varten.

Lukiessani Noidan veljeä huomasin sen yhtä lumoavaksi kuin ennenkin. Kissa tuntee olonsa mitättömäksi, kun ei osaa taikoa ja Gwendolen laittaa tuulemaan, kun kaikki ei suju hänen mielensä mukaan. Kirjassa tuntui olevan samoja elementtejä kuin Harry Pottereissa: lapset käyvät koulua mahtavassa linnassa, jonka lähistöllä on kylä karkkikauppoineen ja joku valvoo taikamaailmaa, jottei meno siellä yllä vallan mahdottomaksi. Ettei vain Rowlingikin ole joskus lukenut Noidan veljeä?

Pojat innostuivat lukemaan Pottereita, joten kenties Noidan veli uppoaa poikiin. Ei muuta kuin #pojatlukemaan. Potter-vertailua voisin tehdä vielä sen verran, että Noidan veli ei mielestäni ollut niin jännittävä kuin viimeisimmät Potter-kirjat. Sen sijaan kirja asettui jännitysasteikolla samalle tasolle kuin ensimmäiset Potterit eli oltiin hivenen lapsenomaisessa maailmassa. Jännityksestä huolimatta kirja tuntui lämminhenkiseltä, ja sopivalla tavalla vanhanaikaiselta. Nettimaailma on kovin kaukana Chrestomancin linnasta.

*** Halloween-kooste ***
Noidan veli päätti osaltani Le Masque Rouge -blogin Halloween-haasteen. Haaste tuli eteen lyhyellä varoitusajalla, mutta ehdin lukea yllättävän monta teemoihin sopivaa kirjaa. Tai pikemminkin onnistuin löytämään Halloween-teeman elementtejä lukemastani kirjoista, sillä haasteeseen sopivia juttuja tuli eteen kirjoissa aivan odottamatta. Niskaan putoava taivas ja Kuolema ei ole lastenleikkiä olivat tämmöisiä haasteylläreitä. Osa kirjoista odotteli haasteen alkaessa jo aloitettujen pinossa, sillä noidat sun muut tuntuivat houkuttelevilta ennen kuin edes tiesin haasteesta.  Erityisesti Halloween-teemaa varten lainasin vain Niemensivun ja Snyderin sarjakuvat, ja Duncanin Viimeisen ihmissuden lukeminenkin sai lisäpotkua haasteesta. Zombeja, Kingiä, oranssia tai hämähäkkejä ei kirjoista löytynyt, mutta kummituksia, noitia, kissoja, vampyyreja, karkkeja ja yhden hautausmaan onnistuin saamaan haaviini:

Kummituksia:
Enrico Morovich: Pudotus
Liz Williams: Aavekauppiaan tytär
Noitia:
Marko Hautala: Torajyvät
Diana Wynne Jones: Noidan veli
Kissoja ja kummituksia:
Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia
Vampyyrejä:
Scott Snyder: Amerikan Vampyyri 2
Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi
Karkkeja:
Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas
Karkkeja ja hautausmaa:
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Kiitos mukavasta haasteesta, joka sopi hyvin syksyn pimeisiin iltoihin!

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Ostettu kirjaston poistomyynnistä
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kujerruksia, Kirjamielellä, Kirjoista ja Päiväkävelyllä.
Kirjan tietoja:
Diana Wynne Jones: Charmed Life (1977)
Suomennos Marikki Makkonen
WSOY, 1980
262 sivua

2 kommenttia:

  1. Onpa tosiaan ihana vanhempi kansikuva! Noidan veli pyörii minunkin lukulistallani. Luitpa muuten hyvän satsin kirjoja Halloween-haasteeseen! Etenkin tuo Viimeinen ihmissusi kiinnostaa minua! Kiva kun osallistuit haasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vanhempi kansi on enemmän minunkin mieleeni kuin uudempi painos. Ja kirja tosiaan on tutustumisen arvoinen, ja sille on myös jatko-osia (joita en ole lukenut). Viimeinen ihmissusi on vähän erilainen, mutta mukavan rempseä kirja. Ja sillekin on juuri ilmestynyt jatko-osa, jonka jo bongasin kirjaston uutuushyllystä.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...