4. syyskuuta 2014

Marco Malvaldi: Viiden korttipeli

Olipas Italialaisen aterian juustotarjotin (formaggi) maukas ja pirteä! Marco Malvaldin Viiden korttipeliin (Tammi, 2014) taisin kiinnittää huomiota ensimmäisen kerran Tuulevin blogissa. Baarinpitäjä rikoksia ratkomassa kuulosti mukavan erilaiselta asetelmalta dekkariin, ja kun huomasin kirjan kirjaston uutuushyllyssä, otin sen hetken mielijohteesta lainauskoriin. Päähänpisto kannatti, sillä tämä oli hyväntuulisin dekkari, jonka olen hetkeen lukenut. Niin kun ei usein käy, että dekkarin huumori iskee minuun aivan oikeasti. Ehken aivan ääneen nauranut, mutta hymyilin sentään lukiessani.
"Herätyskello. Onko tuo herätyskello? Mitä vittua. Hyvä, minä nousen nyt. Tarvitsen tohvelit. Missä tohvelit ovat? Tohveli-kullaaaat... No, olkoon. Jeesus Maria miltä minun suussani maistuu, ihan kuin olisin syönyt kilon pölyä. Nyt kahvia. Onneksi kahvi sentään on olemassa. Kukahan se briljantti tyyppi on ollut, joka keksi kahvin? Sen on täytynyt olla sukua sille nerolle, joka keksi sängyn. Nobel-palkinto kummallekin, eikä millekään Dario Fo'lle. Heille, ja lisäksi sille joka keksi Nutellan. Ja patsas kirkkoon, San Gasparen patsaan tilalle. Saisi vaihteeksi nähdä vähän vilpitöntäkin hurskautta. No niin, nyt suihkuun ja menoksi." (s. 69)

Bar Lumen isäntä Massimo on mainio tyyppi, ja eikä hänen baariinsa ukkokööri jää hänestä paljoakaan jälkeen. Tätä kirjaa lukiessani mieleeni palasivat kesälomareissut eteläisessä Euroopassa: ajelut läpi kylien, joissa papparaiset istuvat lasin ääressä kantapaikassaan parantamassa maailmaa ja juoruamassa kylän asioista. Bar Lumen kantaporukka keskittyy juorujen lisäksi murhan selvittelyyn ja naiskauneuden ihasteluun. Kirjan viehätys taisi minun kohdallani piillä juuri sen herättämissä kesämuistoissa, sillä juoni ei ollut kovin koukeroinen. Kesäistä Italia-tunnelmaa oli sitten vaikka muille jakaa - Viiden korttipeli oli oikea hyvän mielen dekkari, ihana kesäkirja.

Bar Lume -sarjaa on ilmestynyt Italiassa useampikin osa. Vaikka pidin kovasti tästä ensimmäisestä osasta, mietin mahtaako sarjan idea kestää jatko-osia vai alkaako nokkelan, sympaattisen baarinpitäjän karisma ja uskottavuus kulua. Miten monta murhaa sopii samaan pikkukylään vai laajeneeko reviiri? No, tämä toivottavasti selviää aikanaan - toivon nimittäin, että myös ne jatko-osat suomennetaan. Kyllä Massimo niin verraton tuttavuus oli.

Saan kirjasta haastepisteen myös Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, sillä baarinpitäjän vaativa ammatti on kirjassa kiitettävästi esillä. Ei se kuulkaas niin mene, että asiakaalle toimitetaan tilattu juoma noin vaan. Ehei, esimerkiksi aperatiivi lounasaikaan kesähelteellä on sulaa mielettömyyttä, ei semmoista voi asiakkaalle tarjoilla. Ainakaan Bar Lumessa.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Tuulevin lukublogi, Anna minun lukea enemmän ja Mari A:n kirjablogi.
Kirjan tietoja:
Marco Malvaldi: La briscola in cinque (2007)
Suomennos Inkeri Koskinen
Tammi, 2014
231 sivua

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin tästä myös tunnelman takia, en ehkä niinkään juonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonta ei todellakaan oltu pilattu turhalla mutkikkuudella. :) Mutta joskus on mukava lukea tämmöisiä tunnelmapaloja, joista jää hyvä mieli.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...