Sofi Oksanen: Baby Jane

Sofi Oksasen Baby Jane -romaanin (Silberfeldt, 2005) ilmestymisestä on aikaa jo lähes 15  vuotta, mutta kirja on edelleen ajankohtainen, sillä sen leffaversio ilmestyi valkokankaalle alkuvuodesta. En käynyt katsomassa elokuvaa, mutta kirja päätyi lukulistalleni POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteen tiimoilta. Ja olenpa iloinen, että tulin vihdoin lukeneeksi Baby Janen! Oksanen tavoittaa kirjassaan todella hienosti irrallisuuden ja yhteiskunnan normien ulkopuolella olemisen  tunteen, ja vaikken aihetta omakohtaisesti tunnekaan, kirjassa kuvataan taidokkaasti myös mielen herkkyyttä ja sen järkkymistä.

 

Kirjan kertojaääni kuuluu naiselle, joka aloittaa tarinansa huolettoman oloisesti kuvaamalla suhdettaan Pikiin, kaupungin cooleimpaan lepakkoon. On intohimoa, juhlia, pintaliitoelämää, alkoholia, taksimatkoja ja rahaa - kunnes sitten alkaa selvitä, ettei rahaa olekaan loputtomasti ja muitakin synkkiä sävyjä hiipii kirjan sivuille. Sekä Pikillä että kertojalla on diagnosoitu masennus, mutta se on omanlaisensa sairaus itse kullakin. Kertojalle valkenee pikku hiljaa, miten sulkeutunutta ja rajoittunutta elämää Piki oikeasti viettää. Voiko siitä olla enää tietä valoisampiin aikoihin?
"Ehkä tämä Pikin sairautta kohtaan tuntemani tietämättömyys, avuttomuus ja ahdistus auttoivat osaltaan siihen, että oma masennukseni lieventyi ja keventyi. Sen tilalle tuli ahdistus Pikin puolesta. Omaan depressioonihan ahdistus ei alunperin kuulunut, se oli vain... kaivo, josta en erityisen aktiivisesti edes yrittänyt räpeltää ylös, koska en jaksanut. Ristinkin sen Rouva Kaivoksi, koska nimettyjä asioita on helpompi käsitellä." (s. 104)
Masennus ja sen vaikutus päivittäiseen arkeen nousee vahvasti esille kirjan sivuilla, mutta yhtä lailla Baby Janea kantaa naisten omalaatuinen tapa sinnitellä rahallisesti eteenpäin. Yhteiskunnan tukiluukut eivät ole heille ratkaisu. Sen sijaan Piki ja kertoja keksivät Susanna-bisneksen, jolla nyhdetään rahaa naisenkaipuussa olevilta miehiltä. Näillä naisilla on vaikeuksistaan huolimatta hurjaa eloonjäämisviettiä, vaikka keinot ovat tietenkin hivenen kyseenalaiset. Baby Jane onkin omalaatuinen sekoitus mielen heikkoutta ja vahvuutta, joka toisinaan pilkahtelee esille.

Pidin Baby Janesta viiden tähden veroisesti. Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon, ja hitaasti avautuva kokonaisuus on vaikuttava. Kirjan kertojaääni kertoo tarinaansa kiihkottomasti, eikä lukija aina oikein tiedä, voiko häneen edes täysin luottaa. Jotain vetoavaa kertojan äänessä silti on, ja erityisesti kirjan loppupuolen kuvaukset siitä, miten järkkynyttä mieltä voi verhoilla näennäisesti normaaliin arkeen ja parisuhteeseen, ovat todentuntuisia. Kirjan loppu on pysäyttävä kaikessa vähäeleisyydessään. Elokuvaversion katsominen houkuttelee minua, mutta enpä tiedä.. Baby Janen kirjallinen kuva pyörii mielessäni sen verran voimakkaana, että taidanpa odotella vielä hetken.

***

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "A book becoming a movie in 2019". Elokuvaversion traileri löytyy Youtubesta:


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Tarukirja, Mrs. Karlsson lukee ja Maailman ääreen
Kirjan tietoja:
Sofi Oksanen: Baby Jane
Silferfeldt, 2005
220 sivua

Kommentit

  1. Luin tämän joskus tuoreeltaan enkä oikein innostunut. Stalinin lehmät oli minulle niin voimakas lukuelämys, että Baby jane taisi tuntua sen jälkeen "välipalaromaanilta". Kuitenkin muistan pääpiirteittäin edelleen Baby Janen tapahtumia, joten tietyllä lailla sen on ollut pakko olla melko voimakas kokemus, kun on kuitenkin jäänyt mieleen. Voisi ehkä joskus lukea uudelleen ja katsoa mitä mieltä nyt kirjasta olisi. Elokuvaversio ei kiinnosta ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Oksaselta vain Norman ja nyt Baby Janen. Norman lukemisesta on aikaa, ja siihen verrattuna Baby Jane on mielestäni parempi. No, jotenkin tämä nyt vaan osui ja upposi, oli todella vaikuttava elämys. Oksasen muutkin kirjat ovat alkaneet kiinnostaa, eli varmaan tuo Stalinin lehmätkin tullee minulla jossain vaiheessa luettua.

      Poista
  2. En ollut ajatellut tätä lukea, mutta nyt kyllä houkuttelet lukemaan tällä tekstillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessa! Minulle tämä on ollut yksi syksyn positiivinen yllättäjä.

      Poista
  3. Kiitos Marika. Tässä kirjassa oli sen verran vahva mielenterveysteema, että kirja kolahti ja kovaa. Luin kirjan ystävä mielessä, ystävä, joka on kadonnut mielensä maisemiin. Kirjasta löytyi niin vahvoja siteitä ystävääni, että suuret tunteet pakahdutti mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole henkilökohtaista sidettä aiheeseen, mutta kirja oli siitä huolimatta vaikuttava kokemus. Hieno kirja Oksaselta.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.