Sami Makkonen: Kalevala

Sami Makkosen hiljattain ilmestynyt sarjakuvaversio kansalliseepoksestamme herätti uteliaisuuteni, vaikken Kalevalasta noin muuten ole suuremmin innostunut. Kalevalan tuntemukseni on hyvin yleisellä (tai jopa heikolla) tasolla, enkä muistaakseni ole lukenut eeposta koskaan kokonaan, vaikka kotikirjahyllästäni itse asiassa löytyy SKS:n toimittama Kalevala-painos. Makkosen Kalevala (Otava, 2019) rysäyttää Väinämöisen ja kumppanit kertaheitolla nykyaikaan, ja minulle sarjakuvaversio tarjosi syksyn tähän asti hämmentävimmän lukuelämyksen. Viimeisen sivun jälkeen tuumin lähinnä, että mitähän tästä ajattelisi?


Kalevalan paras anti on kiistaton: Makkosen piirrosjälki on visuaalisesti häikäisevää katseltavaa. Jollei mieti albumin muuta sisältöä, niin sivuja voisi ihailla loputtomiin. Sarjakuvan värimaailma on aika synkkä, mutta hahmot ja eläimet on taiten piirretty, sivuilla on liikettä ja vauhtia, ja usein minulle tuli mieleen fantasiatarinan mielikuvitukselliset maailmat, joita on piirroskuvin loihdittu lukijan eteen. Mistä päästäänkin siihen hämmennystä aiheuttaneeseen ainekseen...

Mitä ihmettä, Kalevala on hurjalla sykkeellä etenevä action-pläjäys, josta ei puutu väkivaltaa eikä alkukantaista asennetta?! Pidän siitä, ettei versioinneissa takerruta liikaa tuttuun ja alkuperäiseen tarinaan vaan sen sijaan heitetään lukijalle aivan uusi näkökulma. Ilmeisesti uutta näkökulmaa voi myös tarjoilla myös hitusen liikaa, sillä minun makuuni Kalevalan ote eepoksen tapahtumiin oli yliampuvan överi, enkä kokenut pääseväni sisään sarjakuvan maailmaan. Tunnistin kyllä tuttuja henkilöitä ja juonikuvioita, mutta päällimmäisenä tunteena Kalevalasta jäi mieleen tapahtumien hillittömyys ja raakuus. Eihän se alkuperäinenkään Kalevala mikään kepeä huumoripala ole, mutta tuntuu, että lukemassani sarjakuvaversiossa on kaivettu Kalevalasta esille sävyjä, joita en itse tiedostanut siellä olevankaan.



Muistelen lukeneeni aiemmin jostain arvioista, että sarjakuvaversion naiskuva on jokseenkin kyseenalainen. Olin tähän siis jo varautunut, mutta enpä osannut odottaa, että historian alkuhämärän aikaan naiset todellakin ovat liikkuneet lähinnä puolialasti, reittä ja takapuolta vilautellen. Joo-o... tästä ei nyt varsinaisesti ropissut lisäpisteitä Goodreadsiin. 😅



Goodreadsin tähtien miettiminen oli poikkeuksellisen hankalaa. Päädyin lopulta kahteen tähteen, vaikka mieleni teki antaa Kalevalan kuvitukselle aivan omat, huippuhyvät tähtimäärät. Makkosen Kalevala-versio oli tietyllä tavalla tosi rohkea versiointi, mutta omaan makuuni sen tarjoama kuva Kalevalasta oli liiankin hurja. Toisaalta pidin siitä, että tämä Kalevala sai kyllä miettimään omaa lukijuuttaani ja sitä, olenko sittenkin perinnetietoisempi lukija kuin olen ajatellut olevani. Pitääkö kotimaisen kirjallisuuden kivijalkaan kuuluvan Kalevalan todellakin mahtua aina suurin piirtein samantyyliseen muottiin? Nyt tuo muotti oli räväkästi erilainen kuin ennen, ja kannattaa itse kokeilla, miten uusi, sarjakuvamuotoinen Kalevala sopii omaan makuun. Ja huom! tässä oli vasta ensimmäinen osa tarinaa - jatko-osa on tulollaan.

***
POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan "A retelling of a classic".

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu mm. blogissa Kirjakaapin kummitus 
Sarjakuvan tietoja:
Sami Makkonen: Kalevala
Otava, 2019
160 sivua

Kommentit

  1. Tämä oli todellakin hieman hämmentävä lukukokemus, mutta vauhtia ei toden totta puuttunut. Ja se seksisimin määrä, noh, jos ei nyt edes mennä siihen.. Ihan uteliaisuuttani luin tämän, mutta jatko-osa jäänee minulta väliin. Itse rakastin alkuperäistä Kalevalaa, tätä en niinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei menty perinteisen kaavan mukaan. :D Tuskinpa minäkään jatko-osaa luen, eiköhän tämä ollut tässä nyt. Jos joku Kalevalaa täysin tuntematon lukee vain tämän version, hän saa kyllä aikas mielenkiintoisen vaikutelman kansalliseepoksestamme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.