Miniarvioita: luontojuttuja, naisasiaa ja kuujuttuja

Luettujen pinossani luuraa kirjoja, joista ei irtoa kuin lyhyt arvio. Tässäpä siis muutama sananen yhdestä historiallisesta romaanista ja parista sarjakuvasta:


Paula Havaste: Tuulen vihat (Gummerus, 2014)

Luin Paula Havasteen 1100-luvulle sijoittuvan historillisen sarjan avausosan Tuulen vihat (Gummerus, 2014) elokuun lukumaratonilla. Kirjassa kerrotaan Kertten, äidittömäksi jääneen nuoren naisen kasvutarinaa. Kirja oli sujuvalukuinen ja siten mukavaa maratonluettavaa, mutta omaan makuuni Tuulen vihat ei osunut. Kirjan todentuntuinen ajankuva viehätti ja kiinnosti, mutta tuntui, että Tuulen vihojen anti jäi tuohon ajankuvaan. Oli luonnonkuvauksia, tuvan ylläpitoon liittyviä töitä, markkinareissuja, selviämistä luonnon armoilla (jopa niin paljon, että kirjan loppuvaiheilla alkoivat ruuan hankkimiseen liittyvät kuvaukset tulla korvista ulos...), mutta kirjan juonellinen anti oli mielestäni kovin vähäinen. Lisäksi Kertten kiinnostavasta henkien näkemisen kyvystä ei kehkeytynyt oikeastaan yhtään mitään. Jaksoin kyllä lukea kirjan loppuun, mutta kauniskantiseen pokkaripainokseen sisältyvä sarjan toinen osaa jää minulta väliin. Goodreadsiin Tuulen vihat saa minulta kaksi tähteä.


Liv Strömquist: Einsteinin vaimo (Sammakko, 2019)

Olen lukenut Strömquistilta aiemmin Prinssi Charlesin tunteen, ja ihastuin siihen täysillä. Einsteinin vaimo on sekä piirros- että kirjoitustyyliltään samanlainen kuin Charles-kirja. Teräviä huomiota naisen asemesta miehen varjossa riittää, ja vaikka kirja on itse asiassa julkaistu alkukielellä jo vuonna 2008, sen sisältö ei ole tippaakaan vanhentunut. Kirja koostuu useammasta lyhyehköstä juttukokonaisuudesta, eli sitä voi hyvin lukea silloin tällöin, milloin nyt sattuu aikaa liikenemään. Strömquistin huumori uppoaa minuun edelleen, siinä on purevuutta ja särmää. Tykkäsin eniten Priscilla Presley -jutusta ja Barbapapa-jutusta (lapsuuden nostalginen sarja näyttäytyy yks kaks aivan uudessa valossa!), mutta albumi on kokonaisuudessaankin ihan laadukasta luettavaa. Lisäksi kansi on aivan mahtava! Goodreadsin Einsteinin vaimo saa 4 tähteä.



Hergé: Tintti kuussa (Otava, 2019)

Ihmisen ensimmäisen kuumatkan 50-vuotisjuhlan kunniaksi Otava laittoi samoihin kansiin kaksi Tintin kuumatkailuun liittyvää albumia: Määränpäänä kuu ja Tintti kuun kamaralla. Seikkailun ensimmäisessä osassa ollaan vielä maan pinnalla, ja Tintti ja Haddock saavat kouluttautua pikavauhtia astronauteiksi, kun heidät puoliväkisin värvätään professori Tuhatkaunon rakentaman avaruusaluksen miehistöön. Huimasta hankkeesta ovat kiinnostuneita myös roistot, ja seikkailun jälkimmäisessä osassa onkin luvassa säpinää ja toimintaa Kuussa.

Minun makuuni Määränpäänä kuu eli seikkailun ensimmäinen osa oli liian täynnä teknisiä yksityiskohtia, ja kirjan alkuosa oli jokseenkin puisevaa luettavaa. Mutta kun päästiin raketin kyytiin ja avaruuden maisemiin, ruutujen sisältö oli parhaimmillaan huikeaa katseltavaa. Tintti kuun kamaralla taitaakin sisältää koko Tintti-sarjan näyttävimmät ruudut! Kuun pinnalla tapahtuvat seikkailut olivat myös suht jännittävää luettavaa, joten albumin jälkimmäinen osa saa minulta lämpimät suositukset. Kokonaisuutena yhteisnide oli silti epätasainen eikä mitään extramateriaaliakaan ollut tarjolla, joten annan sille vain kolme tähteä Goodreadsiin.


***
Osallistun Havasteen kirjalla Kirjahyllyn aarteet -lukuhaasteeseen. Tämä "aarre" tosin lähtee blogijutun kirjoittamisen jälkeen seuraavalle lukijalle, lähikirjaston kierrätyshyllyn kautta.

Goodreads: Tuulen vihat saa 2 tähteä, Einsteinin vaimo 4 tähteä ja Tintti kuussa 3 tähteä.
Mistä kirja minulle? Tuulen vihat on oma ostos, sarjakuvat lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa:
* Tuulen vihat -kirjaa on luettu mm. blogeissa Amman kirjablogi, Kirjailuja, Kirjan pauloissa ja Tarukirja
* Einsteinin vaimo -sarjakuvaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, Mitä luimme kerranLuettua elämää
* Tintin kuuseikkailusta on kirjoittanut mm. Tekniikan maailma 
Kirjojen tietoja:

Paula Havaste: Tuulen vihat
Gummerus, 2014
383 sivua

Liv Strömquist: Einsteins fru (2008)
Suomennos Helena Kulmala
Sammakko, 2019
139 sivua

Hergé: Tintti kuussa
Suomennos Soile Kaukoranta
Otava, 2019
128 sivua

Kommentit

  1. Nolottaa kun en ole mitään lukenut Liv Strömquistiltä vaikka asun Ruotsissa ja tiedän varsin hyvin kuka hän on. Tämä postauksesi innoitti nyt niin, että pistin saman tien varauksia kirjastoon :) /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos innostut lukemaan Strömquistia! Hän on kyllä Ruotsin suuri lahja sarjakuvalle, todella persoonallinen tekijä. Minä olen lukenut häneltä vasta pari albumia, mutta onneksi muutama muukin on käännetty (ruotsiksi lukeminen menee liian haastavaksi...).

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.