Helsingin Kirjamessuilla - torstain tunnelmia

Osallistuin tänä vuonna Helsingin Kirjamessuille sekä torstaina että perjantaina, ja keräsin tähän postaukseen kuvia ja tunnelmia torstailta (24.10.2019). Messuostoksiakin kertyi mukavasti, mutta niistä on kuvia vasta perjantaipäivän messujutussa. 😊

Kirjamessutunnelmia torstailta (24.10.2019)

 Aloitin messupäiväni noin puoli yhdentoista maissa. Messualue levittäytyi tuolloin eteeni miellyttävän väljänä. Heti alkuun silmiini osui iso kyltti: Yksikin väärinkäsitys voi johtaa kuolemaan. Onneksi tätä ei kirjamessuilla tarvitse ottaa kirjaimellisesti, vaan kysessä on Leena Lehtolaisen uutuusdekkarin mainos. 😄

Olin merkinnyt messutärppeihini muutaman kiinnostavan aamupäivän ohjelman, mutta aika hurahtikin lähinnä osastoja kierrellen ja kirjakasoja tutkien. Hups! Ehdin kuitenkin kuulemaan, miten Maria Turtschaninoffille myönnettiin Kuvastaja-palkinto. Onnittelut! Tämä olikin ainut palkintouutinen, jota seurasin messujen aikaan livenä. Sitten niitä kirjakasoja...

Gabaldonin pokkarisarja on pysäyttävän kauniskantinen, vaikka oma lukuintoni hyytyikin parin osan jälkeen.

Jojo Moyesin uutuuskirjojen pino oli herkullinen näky!

Kariston fantasiaihanuudet kirjaympyrässä! Muodostelmassa ovat siis mukana Katinka Saranojan Korpinlaulu ja V. E. Schwabin Tummenevat varjot (jonka ostin itselleni, mutten sentään ottanut kirjaa kauniisti asetellusta muodostelmasta vaan myyntihyllyn pinosta).

Heh, ja fantastista ympyrää täydensi sujuvasti Juha Miedon uutuuskirja.

Symppis lehmä!

Tykkäsin siitä, että kirjamessuilla oli muutakin hypisteltävää kuin vain niitä kirjajuttuja (mutta sänkyjen myyntiosasto pisti silti silmään...). Vastustin kuitenkin urhoollisesti pinssien, suloisten todo-lappujen, plannerien, vihkojen yms. ihkujen tavaroiden houkutuksia. Näillä kun on vahva taipumus jäädä kodin turhakkeiksi, jotka kaivan esille kaapin kätköistä n:n vuoden kuluttua...

Teen tuoksujen ohi on aina mukava kulkea (varsinkin, kun tämä hylly oli muistaakseni lähellä divariosastoa, jossa leijui vanhojen kirjojen tuoksu...):

Kirjastoautot ♥♥♥. En kuitenkaan kehdannut mennä kurkkimaan sisälle, kun minulla ei ollut lainausoikeutta (Helmet-alue), ja tämä oli lastenkirjojen auto.

Nostalginen kartta! Tuttu kuva jostain ammoisilta kouluajoilta.

Lisää nostalgiaa! Neiti Etsiviä divariosastolla!

Arvonta! Jee! Varsinkin, kun osaston väki ystävällisesti etsi kynän, jolla täyttää kuponki. Kynä kun ei satu kuulumaan oman laukkuni vakiovarustukseen. 😄

Iltapäivällä maltoin viimein kuunnella muutamia esityksiä:

Kallio-lavalla haastateltiin Sini Helmistä, joka kertoili Väkiveriset-sarjasta. Mm. sarjan henkilögalleria on osoittautunut lukijoiden näkökulmasta monipuoliseksi eli sieltä löytyy suosikkihahmoja moneen makuun. Helminen itse kokee olevansa henkisesti lähimpäni sinipiika-Tuuliaa (tottahan toki!). Tuuliaa kuulemma pidetään toisinaan hieman ärsyttävänä tyyppinä, ja nämä luonteenpiirteet ovat Helmisen mukaan peräisin kirjailijalta. 😅 

Tosi kiva haastattelu! Tällä messureissulla ehdin Kallio-lavalle vain tämän yhden kerran, mutta ensi vuonna lukiolaisten tekemiä haastatteluja olisi hauska kuunnella enemmänkin. Laattikkomaiset penkit tosin eivät saa minulta kiitosta istumamukavuudesta. Viihdyin paremmin Punavuoren nojatuoleissa.

Suomalaisen haastattelupisteeltä bongasin Riikka Pelon...

ja Laura Lindstedtin. En ole lukenut heiltä mitään, mutta molempien juttutuokioiden jälkeen tuli tunne, että pitäisipä etsiä jokin kirja lukuun kummaltakin - niin kiinnostavasti he kertoilivat omasta kirjoittamisestaan.

Upea Monika Fagerholm! Onnistuin pääsemään toiselle riville kuuntelemaan Fagerholmia, joka kuuluu suosikkikirjailijoihini. Uutuusromaani Kuka tappoi bambin? lähti messuilta mukaani, signeerauksen kera. ♥

Fagerholm on taitava ja puhelias esiintyjä. Hän kertoili laajasti uudesta romaanistaan, eikä kenties paljastanut aivan kaikkea romaanin sisällöstä 😉. Vaikenemisen teema ja pienen yhteisön reagointi raakuuksiin ja väkivaltaan kulkee romaanissa vahvana punaisena lankana, ja luvassa on taatusti vaikuttava lukuelämys, kunhan pääsen oman kappaleeni kimppuun. Kuka tappoi bambin? on kuulemma kirjoitettu Lidlin hernekeiton voimalla - huh. Fagerholm totesi, ettei hän halua työhuoneellaan käyttää aikaa ruuanlaittoon, mikä kuulostaa toki aivan järkevältä. Hernekeitto oli hänen mielestään sopivan neutraali ruoka, jota saattoi syödä muutaman kuukauden putkeen ja pitää kirjoitusvirettä yllä. Ihailtavaa keskittymistä olennaiseen. Tällä hetkellä Fagerholm kertoi työstentelevänsä näytelmän käsikirjoituksen parissa.

Haastattelun jälkeen oli signeerausta Teoksen osastolla...

... minulle myös!

Oma messupäiväni päättyi hieman puoli kuuden jälkeen. Päiväni oli antoisa: tein kirjalöytöjä, haahuilin rennosti minne mieli teki, ilahduin Monika Fagerholmin signeerauksesta, nautin messuhulinasta, en stressannut kuuntelematta jääneistä esityksistä (kenties niitä ilmestyy Areenaan, ja Hesarin tilauksen kauttakin kuulemma pystyy katsomaan joitakin esityksiä). 

Kiitokset bloggaajalipusta messuorganisaatiolle!